D. E. D. Europaeus

David  Emmanuel Daniel Europaeus syntyi joulukuun ensimmäisenä päivänä 1820 Savitaipaleella Peltoinlahden Olkkolassa puhdasvetisen Kuolimon järven rannalla Peter Adolf Europaeuksen, Savitaipaleen kirkkoherran poikana ja aloitti koulunkäyntinsä Käkisalmen piirikoulussa, jonka opetuskielenä oli saksa. Isä Peter oli ennen Savitaipaleelle tuloaan toiminut saksan ja ranskan kieltenopettajana ja rehtorina Haminassa ja Viipurissa, joten kotona puhuttiin suomen lisäksi ruotsia, saksaa ja ranskaa. Isä kirkonmiehenä ja kielitieteilijänä oli myös innokas kirjallisuuden harrastaja, joka kävi yli kaksi vuosikymmentä kestänyttä kirjeenvaihtoa Henrik Gabriel Porthanin kanssa. David oppi jo hyvin pienenä lukemaan kahdeksan lapsisen perheen kuopuksena, mutta onnettomasti viiden vuoden ikäisenä David menetti isänsä. Suomen sodan (1808-1809) vuoksi väestö oli köyhtynyt ja samanaikaisesti Matti Salosen uutta Savitaipaleen kirkkoa (valmistui 1827) pystytettiin aivan Olkkolan ikkunoiden eteen. Kirkkoherralta jäi näin paljon saatavia ja isän perikunta julistettiin konkurssiin, jolloin Olkkolaan uusiksi omistajiksi tulivat pastori Peter Platán vaimonsa - ja samalla serkkunsa - Anna Elisabet Platánin (os. Europaeus) kanssa.

Kotona Davidilla oli paljon kirjoja luettavanaan ja isän peruja varsinkin uskonnollista kirjallisuutta. Siihen tutustuessaan hän tulikin 12-vuotiaana päättäneeksi ryhtyä isona lähetyssaarnaajaksi, ja äiti halusi ja teki myös kaikkensa yllyttääkseen pojan lukemaan itsensä papiksi. Vaikka pappia pojasta ei koskaan tullut, kunnostautui hän jälkipolvien silmissä etevänä kansantieteilijänä, Elias Lönnrotin työkaverina kansanrunouden kerääjänä, kielitieteilijänä, arkeologina ja yhtenä Suometar-lehden perustajista. Hän rikastutti rakasta kieltämme keksimällä uusia sanoja käyttöömme: eduskunta, enemmistö, esitelmä, harrastus, ilmansuunta, johtokunta, kaunokirjallisuus, kunta, miehittää, mietintö, osoite, pätevä, sananmukainen, sinutella, tasa-arvo, toimeentulo, ulkomaalainen, valokuvaaja, vety, virkavala, väitöskirja, yhdyssana, äänenkannattaja, johto, johto-oppi, johtopääte, (säkeen) kerto, kertosäe, säestää (soittaa toisen soittaessa tai laulaessa), kielivirhe, kiistää (kieltää, väittää vääräksi), kivipaino, (kirjojen) kustantaja, omistusliike, suorasanainen, säännöllisyys, säännöttömyys, todennäköinen ja valtava. Kuollessaan 15.5.1884 Pietarissa tämä laajasti sivistynyt mies jätti jälkeensä myös kirjallisen tuotannon, joka lajissaan myös hakee vertaistaan. Maltammeko olla kurkistamatta hänen omaa tekstiään vuodelta 1846 raportoidessaan Karjalan runomailta?

"Lähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin

neuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven

yli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli

Lupasalmen kylään. Sieltä matkustin etelään päin Himolan kautta

Kuutamolahteen, ja sieltä takaisin Suomen puolelle Megrin Liuvusvaaran,

Kuolismaan ja muiden kylien kautta Megrijärven kylään. Tässä kylässä

tapasin vasta kunnon laulajan Simana Sissosen. Muutamia olin

edellisissäkin kylissä laulattanut, mutta saalis oli vähä, johon

tottumattomuuteni ja rahvaan pelko oli syynä. Vasta Sissoselta sain

kelpolailla runoja, sillä häntä parempaa, eikä vertaistakaan löytynyt

sen jälkeen, paitsi hänen sisärtänsä Irinaa Weitsyrjässä likeellä

Korpiselkää, jonka luona kävin tänä vuonna toukokuun alussa, ja joka

niinkuin Simanakin, lauloi minulle lähille 70 runoa.

 

Megrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän

kautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin

uudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle,

joka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin

monessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat

vähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen

miehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka

avulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.

 

Siitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen

Karjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani

joitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien

mennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille.

Iljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta

lue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin

käännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään.

Tultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin,

sanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona,

ja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti

turhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin

aika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää,

ettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.

 

---

Takatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä

Prääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin

Tulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän

runoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä,

satuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta

Tulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä

Suomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin

Iivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä

Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja,

mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin

oivaksi laulajaksi.

Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi

vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että

Korpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä

kotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20

virstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia

runoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä

matkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin

olevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Saatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti

Impilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään,

jossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin

kyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni

usiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin

kaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa

Ontrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja

praasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu

laululle toinen muulle.

Sieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta

Korpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti

Puhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan,

johon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään

kerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.

Vähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille

Wenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on

ensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen

kirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta

Omelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää

laulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven,

Tiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen

ja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte

jokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.

Sieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja

Pirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen

puolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas

rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.

Täältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen

puolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan

päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo

tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin

kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen

saamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan

vähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien

laulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka

tähden en ruvennut viivytteleimään.

Wuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta

Luostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon

saanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi

ollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta

mureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.

Sieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa

ryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät

eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään,

joka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja

tulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja,

Iivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän

matkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden

noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen

kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en

mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli

erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin.

Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään.

Siellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä

lukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä

muillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta

miestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin

asuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin

mahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta.

Edelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä

Sohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa

tavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin

Saaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven,

Suopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta

Suomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä,

Kur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta

toiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin

ettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei

sillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.

Suomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon

kautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa

viivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin

Repolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa

Wepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin

Tuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta

matkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä

oli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään

runojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei,

Lentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja

Troikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa

niinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle

Ilomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen

monastiran kautta.

Ilomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin

Mel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen

mainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta

Suojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä

poikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon

ja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että

Suojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja

olevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko

paikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.

Suojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä

Poventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani

Kuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole

mentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään

ollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja.

Kuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa

kuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan.

Porajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo

kahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan,

Si'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja

vastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta

tulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa

nimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin

takaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja

Tulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle.

Ainoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran

Wenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta

kolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut.

Nämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista

edelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.

Helsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.

                                           D. E. D. Europaeus"

                            Olkkolan hovin päärakennus on kunnostettu 2000-luvun taitteessa.

Kuten kuningas Kaarle XI kirjeestä vekkulisti saamme lukea, on näillä tanhuvilla todistettavasti harrastettu jo 1600-luvun alkupuolelta asti virikkeellistä toimintaa. Kuluneena suvena vierailimme armaan puolisoni kanssa tässä kuvan Olkkolan hovissa tallentamassa katoavaa kansanperinnettä ja tutkimassa omia sukujuurianikin. Kartanoa ovat yli kolmen vuosisadan ajan omistaneet pappis- ja virkamiessuvut Fabritiukset, Heintziukset, Europaeukset (Äyräpää), Platanit ja Fagerströmit. Polveileva tarina Olkkolasta on mielenkiintoinen ja vähintäänkin tutustumisen arvoinen ollen myös melkoinen selviytymistarina tilan säilyessä suvussa ja suvusta toiselle; tilan ja sukujen tyttäret ovat usein auttaneet perinteen ja perintöjen siirtäjinä vävyjen kautta seuraavalle suvulle. Tässä yhteydessä en malta olla mainostamatta kotiseutuneuvos Pertti Jurvasen kirjoittamaa erinomaista kirja: Savitaipaleen Olkkolan hovi 1688-2000. Kirja antaa mainion läpileikkauksen paikan historiasta siitä tietoja halajaville, suosittelen lämpimästi tutustumista teokseen! Meillä oli myös vaimoni kanssa uskomaton onni ja suuri kunnia tutustua Olkkolassa itse kirjailija Jurvaseen; kävimme suhteellisen pitkää keskustelua historian havinassa ja hän tutustutti meidät laajalla sivistyksellään oivallisesti Olkolan hovin pihapiirissä vanhassa väentuvassa sijaitsevan Europaeus-museon näyttelyyn. Nyt esittelen teille, hyvät ystäväni, nimimerkillä "Saako naapurin tontille rakentaa ja kuinka paljon, kyselee nm. Paalutinko väärin?!" seuraavaksi suoran sitaatin Kaarle kuninkaan hämmästyttävästä kirjeestä:

 

                                          Olkkoan eteisaulaa elokuussa 2012.

"Teemme tiettäväksi, sittenkuin Savitaipaleen kirkkoherra arvoisa ja oppinut Herra Mikael Heintzius alamaisesti on antanut tiedoksi, kuinka hän sekä esi-isänsä yhteensä viidenkymmenen vuoden ajan ovat maksaneet veroa pienestä, Lappeen kihlakunnassa Savitaipaleen pitäjän Peltoinlahden kylässä sijaitsevasta 1/12 veron tilasta ja että ei hänen ainoastaan sen viljelemiseen vaan myös sen laillisten huoneiden rakentamiseen on suurin kustannuksin täytynyt tuoda toisten maalta hirsiä hankkiakseen siten kuolemansa jälkeen vaimolleen ja lapsilleen pysyvän olinpaikan ollen vero mainitusta tilasta nykyään annettu erään samaan kylään kuuluvan ratsutilan augmentiksi, lisäksi on hän maksettavaa veroa vastaan ottanut viljeltäväkseen niinikään 1/12 veron suuruisen autiotilan samasta kylästä, saaden sotilastoimikunnan vakuutuksen sitä koskematta omistaa niin kauan kuin siitä ulosotot maksetaan, ollen mainittu toimikunta, kun tila sijaitsee edellisen kanssa samassa kylässä ja niiden tilukset ovat niin toisiinsa sekaantuneet, ettei niitä vahinkoa tuottamatta voi eroittaa, ne yhdistänyt yhdeksi tilaksi, hänen nyt alamaisesti anottua, että Me perinnöllisellä omistusoikeudella mainitun 1/6 veron suuruisen tilan hänelle armossa antaisimme, niin olemme Me edellä mainittuihin syihin ja vaikutteihin katsoen armossa tähän alamaiseen anomukseen antaneet suostumuksemme ja myönnytyksemme samalla kun me tällä avoimella kirjeellä suomme ja sallimme hänen kirkkoherra Mikael Heintziuksen pitää, viljellä ja omistaa mainittuja kahta, mutta toimikunnan sittemmin yhdeksi yhdistämiä kruununtiloja Viipurin lääniin kuuluvassa Savitaipaleen pitäjän Peltoinlahden kylässä suuruudeltaan 1/6 veroa, hän itse, vaimonsa, lapsensa ja niiden jälkeläiset perintöoikeudella niinkauan kuin he haluavat ja voivat siitä menevät ulosotot suorittaa sekä täyttää sille asetetun rusthollivelvollisuuden.

Antaaksemme tämän asianomaisen tietoon, olemme sen omakätisesti allekirjoittaneet ja kuninkaallisella sinetillämme vahvistaneet.

 

Päivätty Tukholmassa heinäkuun 19 päivänä 1688

 

Carolus"

(Sinetti)

 

                                                    Kuva Olkkolan hovin salista.

 

 Kotiseutuneuvos ja kirjailija Pertti Jurvanen ja Europaeus-museo elokuussa 2012 Olkkolan pihapiirissä.

                                         Näkymä Europaeus-museosta sisältä.

                                      Peter Platánin haudalla Savitaipaleella elokuussa 2012.

 

 

Tämä oheinen valokuvaaja Juhani Riekkolalta saamani kuva saa johdatella tänään pieneen muistelotuokioon kaikille Tampereen ystäville tuttuun maisemaan - Työväentalon konserttisaliin, Konsuun. Kaukolaukaisimella kuvaan ovat vasemmalta lähtien tallentuneet Kauko Leander, Juhani Riekkola, Jorma Mäkelä, Eero Mäkinen ja Erkki Mäkinen. Tämä muusikkojen joukko muodosti 50-luvun alkupuolella ryhmän, Sini-Pojat, joka soitti ahkerasti mm. Konsun salissa. Maaliskuusta 1899 Tampereella ilmestyi - muutaman vuoden katkosta lukuunottamatta - vuoteen 1991 asti Kansan Lehti, jonka riveistä muistamme ainakin Erkki Lepokorven, Jammunakin tunnetun pakinoitsija Erkki Kanervan ja Lehtimiehen Oy:n luoneen lehtikeisari Urpo Lahtisen. Kesällä 1935 Konsun salissa vieraili esiintymässä myös Dallapé ja Georg Malmstén, jonka syntymästä tuli tänä vuonna 27.6. kuluneeksi 110 vuotta. Nyt hiljennymme hetkeksi lukemaan Kansan Lehdessä 9.7.1935 julkaistua arviota tästä ilmeisen menestyksellisestä vierailusta Tampereelle:

"Dallape-orkesteri saavutti jälleen eilen Tampereella suorastaan valtavan menestyksen. Työväentalon konserttisali oli täpötäynnä kuumasta ilmasta ja verraten korkeista pääsymaksuista piittaamatonta yleisöä - taisipa osa saada kääntyä ovelta takaisin lippujen loputtua. Dallapé-orkesteri on maineensa veroinen: sen alalla vertaansa vailla olevat musikaaliset hulluttelut saavat yleisön täydellisesti mukaansa ja hra Katajavuori hupaisine juttuineen ja puheineen - puhumattakaan hänen loistavista xylofoonisooloistaan - herättää hauskalla esiintymisellään aina iloisen mielen. Orkesteria johtaa nykyisin Georg Malmstén, joka samalla laulaa iskusävelmissä laulusoolot tavalla, jota tuskin maassamme ylitetään. Musikaalisesti olivat eilisillan konsertissa parhaimpia hra H. Pahlmanin viulusoolo, V. Vesterisen harmonikkasoolo ja G. Malmsténin laulunumerot, vaikka viimeksimainittu aivan tarpeettomasti käyttikin halpahintaisia trikkejä. Orkesterin esityksestä olivat nautittavimpia musikaaliset pilat "Tiger rag" ja "Idän pikajuna", joissa koko orkesteri johtajaa myöten nytkyi repäisevässä tahdissa. Tarvinneeko sanoa, että yleisö oli  suorastaan haltioissaan. Ylimääräisiäkin tietysti vaadittiin ja saatiin. Valitettava seikka vain on, että orkesterin ohjelmalehtinen on aivan mahdoton graafiselta asultaan. Siitä ei saa mitään selkoa.

V. t."