Johan Lambert Petterson (s. 19.5.1864 Hausjärvellä ja k. 17.9.1938) tuli Tampereen kaupunginarkkitehdiksi Frans Ludvig Caloniuksen jälkeen. Hän toimi ensin v. t. kaupunginarkkitehtina vuosina 1891-1900 ja kaupunginarkkitehtina vuodet 1902-1918. Näiden virkakausien välissä toimi Tampereen kaupunginarkkitehtina vuoden päivät (1900-01) Carl Birger Federley, jonka kynästä piirtyivät Tampereelle mm. Tampellan insinöörien asunnot, Palanderin talo (Keskustori 1901), Hammareninkadun makasiinirakennus (1901), Pohjoismaiden Osakepankintalo (Kauppakatu 9, 1902), Vanhainkoti De Gamlas Hem (Papinkatu 24, 1905), Kymmenenmiehen talo (Hämeenkatu 27, 1907), Laukonlinna (Laukontori 6, 1907), Laivayhtiön talo (Hämeenpuisto 6, 1908), Kulkutautisairaala (Koulukatu 9, 1909), Näsijärven purjehdusseuran paviljonki (1912), Tuomisen kivimuuri (Tuomiokirkonkatu 3, 1914), Tampereen Osake-Pankin talo (Kauppakatu 7, 1916), Blomin talo (Hämeenkatu 20, 1916), Lokomon johtajan asunto (Hatanpään valtatie, 1916), J. W: Enqvistin sellutehtaan työväenasunnot sekä pääinsinöörin talo Lielahdessa, Viinikan rivitalot (1919), Lapinniemen tehtaan rakennuksia, Liljeroosintalo (Mariankatu 35, 1923), Pikilinna (Aaltosenkatu 31-33), Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiön talo (Hallituskatu 14, 1926), Ratinanlinna sekä Aitolahden kirkko (molemmat vuodelta 1928).

Frans Ludvig Caloniuksen jäljiltä Tampereen kohentaminen kaupunkiympäristönä jäi kesken ja sitä työtä jatkoi kaupunginarkkitehtina Johan Lambert Petterson. Petterson on jättänyt kaupunkiimme vahvan jälkensä, sillä hänen suunnittelemiaan ovat monet keskeiset Tampereen rakennukset, varsinkin tehdaskiinteistöt. Työsarka alkoi Pettersonilla Kyttälän ehostamisella kaupungissamme. Uusrenessassityyliin Petterson suunnitteli Kyttälään apteekkari Scheelen ja kauppias Ruuskasen talot. Kun kaupunki kasvoi ja laajeni, sai Petterson työkseen suunnitella näiden uusien alueiden kaavoja; myös katuja, maanteitä, puistoja, rakennuksien ohella suunniteltiin ja rakennutettiin sekä metsää hakkautettiin ja kaupungin katuja valaistiin.

Johan Lambert Petterson oli jo opiskeluaikanaan omaksunut uusrenessassityylin, mutta varsinkin tehdasrakennuksia hän suunnitteli myös maltillisesti jugendtyyliin. Arkkitehdiksi Petterson valmistui Polyteknillisestä opistosta vuonna 1885 ja toimi vuosina 1888-91 arkkitehtina yleisten rakennusten ylihallituksessa. Pettersonin suunnittelemat kuuluisimmat tehdasrakennukset Tampereella ovat Aaltosen kenkätehdas, Kehräsaaren Liljeroosin vikkankehruu- ja värjäystehdas, Finlaysonin pääkonttori ja Klingendahlin kehräämorakennus Hämeenpuiston eteläpäässä sekä Kattohuopatehtaan tehdasrakennus. Hänen suunnittelemiaan olivat mm. Viikinsaaren ravintola, Marjatan sairaala, Heinolan VPK:n talo sekä Tampellan eteläkulman laajennus.

Kuningas Kustaa III:n määräyksestä Tammerkosken rantaan perustettiin vuonna 1781 viinanpolttimo, joka toimi joitakin vuosia. Tämä samainen viinanpolttimo saneerattiin James ja Margaret Finlaysonin asunnoksi keväällä 1820, kun he muuttivat Tampereelle asumaan ja teollisuutta kosken rantaan valjastamaan. Puurakennus kosken rannalla oli kaksikerroksinen ja käsitti 22 huonetta; huoneissa oli mm. kangaspuita ja pesula sekä Finlaysonit perustivat myös kotinsa yhteyteen lastenkodin. Maaliskuun 1. päivänä vuonna 1836 myi James Finlayson omistamansa tehtaan Pietariin kauppias Carl Samuel Nottbeckille (s. 25.9.1777 Virossa) ja lääkäri Georg Adolf Rauchille (s. 17.7.1789 ja k. vuonna 1869) ja Finlayson muutti vaimonsa kanssa synnyinseudulle Skotlantiin vuonna 1838. Myydessään tehtaansa Finlaysonilla oli työssä 48 ihmistä vuonna 1836. Nyt tehdas sai ammattimaiset omistajat ja sen kasvu alkoi nousta aivan Suomessa ennennäkemättömällä vauhdilla. Vuonna 1859 Tampereella oli asukkaita 5200 ja puuvillatehtaalla työskenteli samaan aikaan melkein 1600 ihmistä.

Vanhaan kruunun viinanpolttimorakennukseen muutti nyt asumaan Carl Nottbeckin poika, Wilhelm Nottbeck (s. 23.1.1816 Pierarissa ja k. 30.3.1890 Wiesbadenissa), jonka nimi muuttui muotoon Wilhelm von Nottbeck, kun hänet veljensä kanssa aateloitiin Suomessa vuonna 1855 ja Suomen Ritarihuone hyväksyi suvun numerolla 221 aatelisten joukkoon vuonna 1857. Wilhelm Nottbeck saapui isänsä pyynnöstä Tampereelle oppimaan tulevaksi tehtaanjohtajaksi oppi-isänään uusi Finlaysonin tehtaiden paikallinen johtaja, Ferdinand Uhde. Wilhelm avioitui vuonna 1847 Marie Elise Constance von Mengdenin kanssa ja tässä yhteydessä jälleen vanha kruununpolttimo remontoitiin pariskunnan tarpeita vastaavaksi. Rakennus sai uuden sisäänkäynnin, ikkunat ja katto uusittiin, sisätilan portaat tehtiin uudestaan, seiniä ja kattoja koristeltiin kalkkirappauksilla, kaksi huonetta sai kipsikoristeisen katon ja ovet avattiin messinkisillä ovenkahvoilla. Näin rakennus muuttui palatsiksi, jossa vietettiinkin näyttäviä juhlia Nottbeckien aikana. Keisarikin vieraillessaan Tampereella majoittui mielellään Nottbeckeilla, mutta paikalisilla porvareilla taas ei ollut mitään asiaa Nottbeckien tilaisuuksiin. Vuonna 1848 palatsin lähiympäristöön alkoi rakentua englantilaistyylistä puistoa ja puutarhaa, jonka kasvihuoneet säilyivät aina 1970-luvulle asti ja nykyäänkin puisto tunnetaan Tammerkosken partaalla Wilhelm von Nottbeckin puistona. Puistosta löytyivät mm. aurinkokello, suihkulähde ja huvimaja.

Carl Samuel Nottbeck kuoli Pietarissa 13.8.1847 ja hänen toinen poikansa Carl Nottbeck tuli isänsä seuraajaksi tehtaan Pietarin konttorin johtoon. Wilhelm aloitti tehtaan johtajana Ferdinand Uhden – muutti Berliiniin - jälkeen vuonna 1860 ja jo 1870-luvulla Tampereen 7000 asukkaasta 2300 työskenteli tehtaalla. Wilhelm von Nottbeckille syntyi kaikkiaan seitsemän poikaa, joista yksi poika kuoli jo varhain lapsena ja yksi poika, Ernest, näki väkivaltaisen kuoleman 20-vuotiaana mennessään joulun viettoon hevoskyydillä Lielahden kartanoon. Perheen pojat olivat: Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert. Pojista vanhin, Tartossa ja Zürichissä opiskellut Carl oli merkittävä tekijä, kun Plevnan kutomoon saatiin sähkövalo ensimmäisenä maassamme ja koko Pohjoismaissa 15.3.1882. Plevnan kutomon rakennus valmistui maaliskuussa 1877 tehtaan alueelle ja nimensä se sai Turkin sodassa Plevnan kylässä (Bulgaria) käytyjen taistelujen mukaan, jossa oli mukana myös puuvillatehtaan poikia Tampereelta. Wilhelm Fredrik opiskeli kemiaa ja maataloutta Tarton yliopistossa ja hän peri isältään Lielahden kartanon alueineen. Edvard rakennutti Imatralle Neitsytniemen kartanon perheelleen kodiksi. Peter taas rakennutti vanhan Milavidan puukartanon tilalle uuden kodin perheelleen Näsinkalliolle Tampereella ja Alexander opiskeli hänkin Tarton yliopistossa sekärakennutti itselleen kodiksi palatsin entisen kruunun viinanpolttimon tilalle Wilhelm von Nottbeckin puistoon. Wilhelm Fredrikin ja Peter Burchardin puolisot olivat sisaruksia keskenään. Sashaksi kutsuttu Alexander taas asui pitkään ennen oman kotinsa valmistumista veljensä Peterin perheen luona läheisessä Milavidassa oman palvelijansa kanssa.

Arkkitehti Johan Lambert Petterson sai tehtäväksi poikamiehen elämää viettäneeltä Alexander von Nottbeckilta suunnitella tälle kodiksi kaksikerroksinen kivipalatsi uusrenessanssityyliin. Kivitaloon tuli 13 huonetta aputiloineen ja keittiöineen. Talon alkuperäisestä sisustuksesta kertoo sisääntuloaulan takka yläpuolisen peilin kanssa. Sukuvaakunalla koristettu kattokruunu on peräisin Nottbeckien aiemmasta puupalatsista. Patruuna Wilhelm von Nottbeckin puoliso menehtyi vuonna 1888 ja patruunakin hieman myöhemmin, vuonna 1890 matkallaan Saksassa. Molemmat haudattiin suvun pieneen hautausmaahan – johon ensimmäisenä haudattiin Ernest-poika – Lielahden kartanon mailla. Alexanderin teettämä palatsi valmistui vuonna 1899 paikalleen ja se sai ympärilleen englantilaistyylisen puiston. Alexander von Nottbeck ei valitettavasti ennättänyt asua uutta palatsiaan kovin pitkään, sillä hän kuoli umpisuolen puhjettua vuonna 1900 ja hänkin sai viimeisen lepopaikan suvun omasta hautausmaasta Lielahdesta. Vuonna 1899 Tampereen kaupunkia täytti hieman yli 36 000 asukasta ja samaan aikaan puuvillatehtaalla työskenteli n. 3 300 työntekijää; naisia vajaa 2 000 ja miehiä hieman yli 1 000 sekä lapsia vajaa 300.