Och nu är det jul i min äskade Nord,
är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinnapå rågade bord,
och barnen i väntan stå.
Där borta i taket, där hänger han än,
den bur, som har fångat min trognaste vän,
och sången har tystnat i fängelseborg,
o, vem har ett hjärta för sångarens sorg.?

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo piltteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki,
mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Edellä on Zacharias Topeliuksen kirjoittama ja kaikkien tuntema joululaulu, Sylvian joululaulu - ja erityisesti sen ensimmäinen säkeistö - ensin alkuperäisenä ja sitten käännettynä meidän toiselle kotimaiselle kielelle. Laulun sävelsi aikanaan Karl Collan. Tätäkin joulua odotellessa olen monissa tilaisuuksissa kuullut juuri tätä kyseistä säkeistöä laulettavan käännöserheen kera:

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistettaan jo pirtteihin pienoisihin!

Laulakaamme nyt tästä joulunajasta eteenpäin tämä laulu Zachariaksen viitoittamalla tavalla, eli kuuset loistakoot kirkkaasti pienoisiin lapsiin (piltteihin)! Levollista joulunodotusta kaikille laulun ja musiikin ystäville ja menestyksellistä uutta vuotta!