Eilen sunnuntaina vietimme armaan vaimoni kanssa aikaamme
häissä - nimittäin säveltäjämestari Wolfgang Amadeus Mozartin oopperan, Figaron
häiden parissa - valmistautuen Tampere-talossa pian alkaviin Tampereen Oopperan esityksiin samaisesta
oopperasta. Oopperan tapahtumat sijoittuvat Espanjan Sevillaan 1750-luvulle,
kaupunkiin, joka nousi historiallisesti kukoistukseensa Uuden maailman
löytämisen myötä; silloin Sevilla nousi Euroopan kolmanneksi suurimmaksi
kaupungiksi sinne rakennetun kauppakamarin vuoksi, jolla oli yksinoikeus käydä
kauppaa Amerikkaan. Sevillan kaupunki koki myös erittäin tuhoisan
maanjäristyksen vuonna 1755. Nelinäytöksinen
opera buffa - KV 492 - Le nozze di Figaro sijoittuu kreivi Almavivan
linnaan ja ooppera kantaesitettiin 1.5.1786 Wienissä, vanhassa Burgtheaterissa.
Säveltäjä itse johti kantaesityksen sinisessä, kiiltävin metallinapein
koristetussa hännystakissa.
Oopperan libretto perustuu Pierre Beaumarchais'n näytelmään
Le Mariage de Figaro, joka valmistui ilmeisesti jo vuonna 1778 ja oli tuolloin
poliittinen aikapommi. Näytelmä esitettiin ensikerran julkisesti 27.4.1784 ja
se sai valtavan suosion osakseen sekä tuotti mukavat tulot sekä kirjoittajalle
että esittävälle teatterille Ranskassa. Näytelmässä esiintyi kreivi, joka on
palvelijansa kilpakosija ja joka kuitenkin lopulta häviää koko leikin.
Pelkästään vuoden 1785 aikana näytelmästä julkaistiin kolme ranskankielistä
painosta.
Wienissä keisari Joosef II kielsi näytelmän esitykset, koska
se "oli monilta osin pahennusta herättävä". Näytelmä julkaistiin
kuitenkin painettuna, koska uskomuksen mukaan wieniläiset kamarineidot ja
-palvelijat eivät harrastaneet näytelmien lukemista. Mozart ihastui näytelmän
tarinaan ja tilasi libreton italiankielellä apotti Lorenzo da Pontelta. 10.3.1748
Cenedassa syntynyt libretisti on laatinut Mozartille todellisen
oopperatrilogian; Figaron häiden jälkeen syntyivät yhteistyössä myös oopperat
Cosi fan tutte ja Don Giovanni. Elämänsä loppuosan Lorenzo da Ponte vietti New
Yorkissa perustaen kaupunkiin ensimmäistä pysyvää oopperataloa, mutta
oopperatalo kaatui talousvaikeuksiin 28:n esityksen jälkeen ja Lorenzo da Ponte
kuolikin sitten New Yorkissa 17.8.1838.
Keisari Joosef II antoi kuitenkin Wolfgang Amadeus Mozartin
ja Lorenzo da Ponten tehdä tämän oopperan ja syynä on nähty hänen halunsa
näpäyttää ahdasmielistä maa-aatelia. Lorenzo da Ponte ymmärrettävästi pehmensi
oopperan tekstiä alkuperäisestä näytelmästä, jotta ooppera saataisiin
esityskuntoon Wienissä. Ensimmäisellä esityskierroksella Wienissä ooppera sai yhdeksän
esitystä osakseen, mutta pian teatteri vaihtoi Figaron häät espanjalaisen
Vincenzo Martinin Cosa raraan. Figaron häiden läpimurto tapahtui varsinaisesti
vasta Prahassa, jossa sen libretto aukesi maksavalle yleisölle ja Mozartin
mainio musiikki oivallettiin nerokkaaksi.
Nimittäin vuoden 1786 lopulla tuli Mozartille tieto Böömin
pääkaupungista, että Figaron häät on esitetty siellä 12.12.1786 ja saanut
loistavan vastaanoton. Prahalainen professori Niemetchek muotoili ilmoituksensa
Mozartille seuraavasti: " Oopperan herättämä innostus oli ennen näkemätön.
Ihmiset eivät saa kyllikseen kuulla sitä. Figaron laulut kaikuvat kaikilla
kujilla ja puutarhoissa, jopa oluttuvan harpunsoittajankin on kajautettava 'Non
piú andrai' jos haluaa ihmisten kuuntelevan." Viestin innoittamana Salzburgissa
27.1.1756 syntynyt ja kouluja käymätön Mozart saapui puolisonsa Konstanzen
kanssa Prahaan 11.1.1787 ja he saivat asua kreivi Thunin palatsissa vierailun
ajan. 17.1.1787 he kävivät seuraamassa Figaron esityksen teatterin aitiossa ja
säveltäjä sai esityksen jälkeen valtaisat suosionosoitukset itselleen
yleisöltä. 19.1.1787 Mozart päätti antaa yleisön vaatimuksesta konsertin
teatterissa. Professori Niemetchek todistaa tästä konsertista itsekin paikalla
olleena: "Ei vielä milloinkaan ole nähty niin täyttä teatterisalia, ei
milloinkaan voimakkaampaa yksimielistä ihastusta, kuin hänen jumalaisen
soittonsa herättämä. Emme tienneet kumpaa enemmän ihailla: erinomaista
sävellystäkö vai erinomaista esitystä? ... molemmat yhdessä tekivät sieluumme
vaikutuksen, joka muistutti suloista lumousta. Lopuksi Mozart fantisoi pianolla
ja sai ihastuneiden böömiläisten innostuksen kohoamaan huippuunsa. Hän huomasi,
että hänen oli pakko vielä kerran asettua pianon ääreen. Hän aloitti ja soitti
ennenkuulumattoman ihanasti, kun yht'äkkiä kova ääni huusi haudanhiljaisen
väkijoukon keskeltä: Figaro! Mozart aloitti suosikkiaarian aiheesta: Non piú
andrai, soitti tusinan verran ihania muunnelmia aivan improvisoiden ja lopetti
sitten suosionmyrskyn pauhatessa." Pelkästään tästä yhdestä Prahan
konsertista Wolgang Amadeus Mozart kuittasi kaksisataa tukaattia korvauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti