Maamme oloissa ainutlaatuinen Dallapé-orkesteri ja sen tarina sai jatkoa vuonna 2009, kun saksofonisti ja laulaja Juha Hostikka ja hänen Kuningaskobra Oy:nsä osti orkesterin tavaramerkin ja kaiken materiaalin niiden edelliseltä omistajalta, Juhani Lindroosilta, ja ryhtyi luotsaamaan orkesteria kohti uusia saavutuksia. Juha Hostikan Kuningaskobra yritys päätyi seuraavan vuoden maaliskuussa tuotantosopimukseen levy-yhtiö EMI Finland Oy:n kanssa mastersopimuksesta, jonka mukaan Kuningaskobra Oy luovuttaisi julkaistavaksi EMI Finland Oy:lle valmiin masteräänitteen levy-yhtiön sitoutuessa äänilevyn valmistus- ja markkinointikustannuksiin koskien yhtä albumia ja yhtä albumioptiota; levy-yhtiön julkaisuoikeus koski vain Dallapé-levyjä ja niiltä julkaistuja singlejä sekä fyysisinä levyinä että sähköisessä muodossa. Sopimukseen rajattiin vielä sen koskevan ainoastaan Suomea alueellisesti. Mastersopimuksessa oli tuottajagramexin osuus sovittu jaettavaksi molempien levyjen osalta suhteessa 50/50.

Sopimusta koskeva ensimmäinen cd-levy näki päivänvalon kesällä 2010 ja optiolevykin julkaistiin jo seuraavana vuonna. Ennen toisen levyn markkinoille tuloa Juha Hostikka ja Kuningaskobra Oy halusivat tarkastaa levy-yhtiön tilityksiä, josta oli myös sopimuksessa sovittu. EMI Finland Oy luovutti ainoastaan raportit myynneistä ja kustannuksista tarkasteluun, mutta useista pyynnöistä huolimatta levy-yhtiö ei päästänyt tarkastamaan tilityksiä. Pian selvisi myös, että alueellinen rajauskaan ei pitänyt sopimuksessa paikkaansa, kun sopimuskohteena ollutta Dallapén levyttämää musiikkia oli jaossa myös maamme rajojen ulkopuolella. Kun tämä asia tuli tietoon, levy-yhtiötä muistutettiin sopimuksen vastaisesta toiminnasta ja vaadittiin lopettamaan sopimuksen vastainen jakelu välittömästi. Tälle asialle levy-yhtiö ei kuitenkaan tehnyt pyynnöistä huolimatta mitään. Lisäksi selvisi vielä, että EMI Finland Oy oli sopimuksen vastaisesti lisensoinut Dallapé-levyjen materiaalia kolmansille osapuolille käytettäviksi kokoelmalevytyksiin ja soittoääniksi sekä julkaissut orkesterin levytysmateriaalia omilla kokoelmalevyillään. Juha Hostikka ja Kuningaskobra Oy ilmoittivat EMI Finland Oy:ltä lisenssin ostaneelle Valitut Palat Oy:lle, että kyseiset ääniraidat ovat laittomia ja vaativat lisensoitujen levyjen myynnin välitöntä lopettamista. Lopuksi vielä selvisi, että tuottajagramex jakautui ensimmäisen levyn osalta oikein, mutta toiseen levyyn EMI Finland Oy oli merkinnyt levy-yhtiön tuottajaksi Gramex-ilmoitukseen. Tämäkin asia arvaten riitautettiin ja pyydettiin Gramex jäädyttämään tuottajatilitykset siihen asti, kunnes asia saisi lopullisen selvyyden.

Koska vallinneista erimielisyyksistä ja sopimustulkinnoista ei päästy neuvottelemalla ratkaisuun, nosti Juha Hostikka ja Kuningaskobra Oy syksyllä 2011 kanteen EMI Finland Oy:tä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa. EMI Finland Oy suivaantui nostamaan vastakanteen, jossa se päätyi syyttämään Kuningaskobra Oy:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja sopimusrikkeestä. Sopimatonta menettelyä EMI Finland Oy:n mielestä oli yhteydenpito Gramexin ja Valitut Palat Oy:öön. Helsingin käräjäoikeuden pääkäsittely oli kesäkuussa 2013 ja tuomio langetettiin saman vuoden elokuussa. Koska jutun osapuolet eivät valittaneet tuomiosta, se sai heti lainvoiman. No, mitä käräjäoikeus sitten oikein päätti?

Juha Hostikka ja Kuningaskobra Oy voittivat muut vaateensa, paitsi korvausvaatimuksen ja hyvitysvaatimuksen suuruuteen käräjäoikeus puuttui niitä alentamalla. Oikeuden perusteluista ilmenee raskaimmaksi rikokseksi tässä jutussa käyneen EMI Finland Oy:n sopimusrikos, kun se ei sallinut sopimuskumppanilleen tilitysten tarkastusoikeutta. Oikeudenkäynnin aikana EMI Finland Oy esitteli kirjallisena todisteena oikeudelle itse tilaamansa tilintarkastuslausunnon vaadituista tilityksistä. Oikeus joutui toteamaan, että levy-yhtiö ei voinut siirtää oikeutta ulkopuoliselle taholle tilitysten tarkastamisesta eikä myöskään itse tarkastaa omia tilityksiään. Käräjäoikeus määräsi osapuolten sopimuksen purettavaksi ja oikeudet palautettaviksi Kuningaskobra Oy:n hallintaan. "EMI:n pitkän aikaa jatkuneen olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi Kuningaskobra Oy:tä ei voida sen vuoksi kohtuudella katsoa enää omalta osaltaan sidotuksi sellaiseen sopimussuhteeseen, josta sen sopimuskumppani EMI ei ole omalta osaltaan katsonut valvollisuudekseen noudattaa sikäli kun sopimuksen mukaiset ehdot eivät ole vastanneet EMI:n kulloisiakin etuja."

Jutun pääasian lisäksi käräjäoikeus listasi muitakin "erittäin olennaisia" sopimuksen vastaisia menettelyjä: ulkomaisen levytysoikeuden rikkominen, kokoelmalevyjen valmistaminen ilman masterin omistajan lupaa sekä sopimuksen ja tekijänoikeuslain 46 §:n vastainen edelleen lisensointi kolmannelle taholle. Käsittelyn yhteydessä paljastui vielä sellainenkin yksityiskohta, että EMI Finland Oy:llä oli kahden hintaisia raitoja. Levy-yhtiö laskutti korkeampaa rojaltia niistä kokoelmaraidoista, jotka se ilmoituksensa mukaan omisti kokonaan, kuin niistä, jotka oli jaettu puoliksi Kuningaskobra Oy:n kanssa.