Tampere-talon Sorsapuiston sisäänkäynti

 

Sillä aikaa kun Tampere Filharmonian osaava henkilökunta ruotii Tampere-talon koesoitossa mukaan ilmoittautuneista sopivaa ja käyttökelpoista materiaa orkesterin käyttöön, voimme me muut musiikista mitään ymmärtämättömät varmoina siitä, että kymmenet koesoittoon ilmoittautuneet muusikot tulevat syynättyä ammattitaidolla keskittyä vielä hetken muistelemaan muistoissamme eilisen perjantain 9.5.2014 Tampere Filharmonian Tampere-talon uskomatonta konserttia suuressa salissa klo 19. Vaikka konserttikauden "maali" jo häämöttääkin liikuttavan liukkaasti, sai noin 1100 konserttiin vaeltanutta kanssaihmistä varsin pian todeta matkan todellakin vaivan arvoiseksi.

Perjantai-illan konsertin alaotsakkeena oli Sankaruuden kahdet kasvot ja ohjelmisto koostui kahdesta sinfoniakirjallisuuden "perusteoksesta"; konsertin avasi Richard Straussin Ein Heldenleben (Sankarin elämä) Op.40, joka valmistui 1898 ja sai Frankfurtissa maaliskuussa 1899 kantaesityksen. Säveltäjä Strauss - veikeästi itseänsä ensiluokkaiseksi toisen luokan säveltäjäksi kutsuen - kuvailee tässä sävelrunossaan omaa sankarielämäänsä ja tekee sen kriitikoiden kustannuksella kuudessa osassa, jotka kuitenkin soitetaan saumattomasti ilman taukoja. Säveltäjä on itse tunnustanut olevansa teoksen sankari ja Strauss kirjoitti tämän massiivisen teoksensa myöhäisromantiikan hengessä valtavalle soittajistolle; säveltäjä itse toivoi jousiston koon olevan vähintään 64 soittajaa, viisi trumpettia, nelinkertaiset puupuhaltimet sekä kahdeksan käyrätorvea. Muhkean sävelteoksen osat ovat: 1. Der Held (Sankari), 2. Des Helden Widersacher (Sankarin vastustajat), 3. Des Helden Gefährtin (Sankarin rakastettu), 4. Des Helden Walstatt (Sankarin taistelu), 5. Des Helden Friedenswerke (Sankari rauhantöissä) sekä 6. Des Helden Weltflucht und Vollendung (Sankarin jäähyväiset maailmalle). Strauss lukeutuu niihin historiallisesti melko väärinymmärrettyihin säveltäjiin, joiden musiikkia monet kapellimestarit soitattavat aivan liian nopeilla tempoilla. Suosittelen lämpimästi tutustumista Raymond Holdenin kirjaan vuodelta 2011: Richard Strauss A Musical Life!

Richard Straussin elämänkerta

Vilvoittavan väliajan jälkeen orkesterimme konsertin jälkipuoliskon keskittynyt kuulijakunta jakoi Ludwig van Beethovenin sankaritarinan eli Sinfonian nro. 3 Es-duurissa Op. 55 "Eroican" äärellä. Tämän liki 50 minuuttisen sinfoniakirjallisuutta mullistaneen merkkiteoksen säveltäjä luonnosteli valmiiksi lokakuussa 1803 ja lopullinen partituuri valmistui seuraavaksi kevääksi. Innostunut säveltäjä ennätti kiihdyksissään omistaa uutukaisen sävelteoksen Napoleonille, mutta perui tuskissaan tekemänsä päätöksen kuullessaan Napoleonin julistaneen itsensä keisariksi. Lopulta teos sai ensi-iltansa Wienissä huhtikuussa 1805. Sävelteoksessa on neljä osaa: I Allegro con brio, II Marcia funebre: Adagio assai, III Scherzo: Allegro vivace ja IV Finale: Allegro molto. Teoksen ensimmäinen osa mielletään laajasti sankarilliseksi ja sen kehittely paisuu melkoisiin puitteisiin; lisäksi säveltäjä esittelee kaiken kesken aivan uuden, tärkeän teeman kesken kehittelyn. Merkillepantavaa ovat myös osan vahvasti synkopoidut rytmit. Toinen osa muodostaa surumarssin, jolla säveltäjä ilmeisesti halusi kunnioittaa sankarin muistoa. Osan soljuessa eteenpäin muuttuu teema duuriin ja kuulijalle tarjoillaan vahva kaksoisfuuga ikään kuin lämpimänä kädenojennuksena säveltäjän suuresti arvostamalle esikuvalle, Johann Sebastian Bachille. Kolmannen osan perinteisen menuetin säveltäjä vaihtoi virtaa vuotavaan scherzoon, jossa käyrätorvet pääsevät esittelemään taitojaan. Neljäs osa on muunnelmasarja, jossa säveltäjä lainaa itseään teemassa. Osa on orkesterikirjallisuuden tunnetuinta osaa kaikessa vaihtelevuudessaan ja kontrapunktissaan.

Robert Spano

Mainiota orkesteriamme johtamaan oli Yhdysvalloista saatu Atlantan orkesterin taiteellinen johtaja ja pianisti Robert Spano, joka vieraili orkesterimme kapellimestarina nyt jo toista kertaa. Hän on hyvin haluttu vierailija maailman orkestereissa ja hän on tehnyt merkittävän määrän levytyksiä Telar- ja Deutsche Grammophon-levymerkeille. Spano on urallaan pokannut myös useita Grammy-palkintoja. Tämä 7.5.1961 syntynyt lahjakas muusikko ylisti antamassaan haastattelussa Tampere Filharmonian taiteellista tasoa ja virtuositeettia, eikä suinkaan suotta. Kapellimestarin olemuksesta huokui konsertin jälkeen syvä tyytyväisyys ja vuolaasti hän myöskin jakoi huomionosoituksia mestarimuusikoillemme. Täysin ansaitusti vieraileva kapellimestarimme nostatti orkesterista esim. käyrätorviryhmän, trumpetistit ja puupuhaltajat kädestä pitäen kiittäen onnistuneesta yhteistyöstä. Jousiston tarkkaa ja keskittynyttä työskentelyä oli suuri ilo seurata läheltä ja erityisesti solistisia taitojaan pääsi Straussin sävelteoksessa esittelemään maamme ykköskonserttimestari Dennis Kim. Toivottavasti ei tuhraannu seuraavaa kymmentä vuotta, ennen kuin saamme nauttia jälleen tämän huikean kapellimestarin, Robert Spanon vierailusta Sorsapuistossa.