Alastalo Kustavin Lypyrtissä on David Janssonin - Antti Wihurin isän - kotitalo. Valter Kilpi kuvaa romaanissaan Alastalon salissa tapahtumia kuuden tunnin ajalta seikkaperäisesti.
Antti Wihuri ja Jenny Mäkelä nuorina.
Antti Wihuri
aloitti ankaran tervehdyttämiskuurin John Nurminen Oy:ssä; kun tulos alkoi
hiljalleen parantua, jätettiin osingot yhä maksamatta ja voitto päätyi voitto-
ja tappiotilille. Viimeistään talvella 1931 alkoi yleismaailmallinen taloustilanne
näkyä jo Suomen tuonnissa vaikuttaen vääjäämättä John Nurminen Oy:n toimintaan.
Mm. Hangon satama oli osan talvea suljettu. Vuoden 1932 tulos näytti
väistämättä muodostuvan tappiolliseksi yritykselle ja Antti Wihuri ryhtyi
jälleen määrätietoisiin toimenpiteisiin johtamansa yrityksen suhteen. Nyt läpi
koko yrityksen henkilöstön säästökohteiksi joutuivat henkilökunnan palkat.
Wihuri leikkasi eniten omaa palkkaansa; nauttimastaan 10 000 mk:n palkasta
Antti Wihuri leikkasi 3 000 markkaa. John Nurmisen palkasta leikattiin 20 % 3
000 markasta 2 400 markkaan ja saman suuruisen kohtalon saivat osakseen myös
huolintaosaston johtaja ja kirjanpitäjä. Seuraavat palkanalennusprosentit
olivat 15, 12 ja 10 prosenttia riippuen kuukausipalkan määrästä. Ainoastaan
henkilöstö, jonka palkat olivat 1 000 markkaa tai vähemmän kuukaudessa
säästyivät palkanleikkauksilta.
John Nurminen
Oy oli vuonna 1929 aloittanut pääasiamiehenä höyrylaiva Suomen Helsingin ja
Tallinnan välisen matkustajaliikenteen hoitamisen ja rahtaustoimessa yritys oli
saanut hoitaakseen United States Linesin pääasiamiehen tehtävät New Yorkin ja
Suomen välillä. Antti Wihuri pähkäili seuraavaksi yrityksen nimen muuttamista
ja kun syksyllä John Nurminen erosi yrityksen johtokunnasta sekä palveluksesta,
tuli marraskuun 7. päivä yrityksen ylimääräiseen yhtiökokoukseen valmis esitys
yrityksen nimenmuutoksesta. Yhtiökokous päättikin yksimielisesti muuttaa nimen
John Nurminen Oy:stä Meritoimi Oy:ksi, joka nimi sitten 20.12.1932 merkittiin
kaupparekisteriin ja uusi nimi oli käytössä jo vuoden 1933 alusta. Konsuli John
Nurminen oli 12.12.1932 yhtiökumppaneidensa kanssa perustanut uuden yhtiön
samalle toimialalle, kuin aikaisempikin toiminta oli ollut. Hän otti jälleen
nyt vapautuneen nimen - John Nurminen Oy - uusiokäyttöön. Viimeistään vuoden
1933 alusta vallitsi siis näiden yhtiöiden välillä melko sekava tilanne, eikä
tilannetta ainakaan helpottanut Nurmisen uudessa yrityksessään käyttämät
materiaali - kirjelomakkeet, kuvalaatat, logot yms. - joka erehdyttävästi
sekoittui kilpailijan toiminnan kanssa. John Nurminen Oy vei entisiä ja vanhoja
asiakkaitaan - osan näiden itse sitä edes tietämättä - Meritoimi Oy:ltä. Mm.
höyrylaiva Suomen edustus siirtyi John Nurminen Oy:lle ja pian Antti Wihuri
kypsyi Merihuolto Oy:n nimissä haastamaan John Nurmisen sekä John Nurminen Oy:n
raastupaan syyttäen heidän vikapääksi jatkettuun vilpilliseen kilpailuun ja
vahingon tuottamukseen Merihuolto Oy:lle. Oikeuden päätös tuli 29.11.1933 ja
siinä tuomittiin John Nurminen jatketusta vilpillisestä kilpailusta kahdeksi
kuukaudeksi vankilaan ja epärehellisyydestä 40 päiväsakkoon. Lisäksi konsuli
Nurminen ja John Nurminen Oy joutuivat maksamaan vahingonkorvauksia Antti
Wihurin yritykselle 100 000 markkaa sekä luopumaan vanhan John Nurmisen
toimintaa liikaa muistuttavien kirjelomakkeiden käytöstä. Päätös vietiin vielä
hovioikeuden tutkittavaksi, joka 13.2.1935 muutti Nurmisen saaman päiväsakon 50 päiväksi ja
vahingonkorvauksen 30 000 markaksi. 12.6.1935 saatiin asiassa vielä korkeimman
oikeuden päätös, jossa asia ei kuitenkaan enää muuttunut. Tämä edellä kuvattu
tapahtuma katkeroitti ja muutti liikekumppaneina ystävystyneiden miesten, Antti
Wihurin ja John Nurmisen suhteet.
Wihurin oman
varustamon ensimmäinen oma laiva - Wihuri - tuli varustamolle lokakuussa 1926
Manchesterista, mutta epäkäytännöllisyytensä vuoksi Antti Wihuri alkoi
suunnitella sen myyntiä jo vuonna 1928. Wiima-laiva kolusi säännöllisesti
Englannin ja Suomen väliä ja Jenny Wihuri sai itselleen - aviomiestä
auttaakseen - mielekästä työtä varustaessaan Wiimaa sen kotisatamassa käydessä.
Kun kaupat Wihuri-laivasta varmistuivat vuonna 1929, alkoi Antti Wihuri
uudestaan etsiä tilalle kahta alusta Englannista asti. Matkalla Kööpenhaminasta
löytyi kaksi alusta, jotka molemmat olivat valmistuneet aivan 1800-luvun
lopulla. Wihuri nimesi laivat Winhaksi ja Wiriksi. Wihuri sai laivat hankittua
suhteellisen edullisesti ja Wirin tehtävä oli kuljettaa propsia ja sahatavaraa
Leningradista ja Suomesta aina Hollantiin ja Englantiin asti, hiililastia
Danzigista. Paluukuormat Helsinkiin tehtiin painolastissa. Muutaman reissun
laiva teki vuonna 1930 myös Atlantin yli, kunnes joulukuussa 1930 ajoi
Saarenmaalla karille - vakuutus onneksi kuitenkin oli olemassa laivalle. Winha
taas ei soveltunut puutavaran kuljetukseen ja se kulki Suomen ja Välimeren
väliä vieden etupäässä kivihiiltä, rautamalmia, eläimiä ja puuhaketta. Keväällä
1931 tuli varustamoon seuraava laiva, vuonna 1912 valmistunut ss Chartehulme,
joka nimettiin Wiiriksi. Tätä laivaa varten Antti Wihuri perusti oman yhtiön,
Oy Wiirin.
Kevätkesä
1932 tarjosi Wihurille oivan tilaisuuden lisätä varustamonsa laivojen määrää;
hän kuuli Englantilaisen The Order and Hanford Steamship Co Ltd:n haluavan
luopua neljästä aluksestaan talousvaikeuksien vuoksi. Wihuri sähkötti
varustamolle häikäilemättömän 7 500 punnan tarjouksen kolmesta aluksesta, mutta
sai vastaussähkeessä tietää näiden laivojen pyyntihinnan 10 500 punnaksi. Nyt
Wihuri antoi asian olla ja kahden viikon kuluttua newportilainen varustamo
tiedusteli Wihurilta, oliko hänen tarjouksensa vielä voimassa. Antti Wihuri
vastasi huutonsa, mutta pyysi viikon aikaa laivoihin tutustumiseen. Vesitasolla
Antti lensi ensin Tukholmaan, josta jatkoi lentämällä Englantiin laivoja
katsastamaan. Lopulta hän hyväksyi kolme hietikolla lepäävää laivaa ja kaupat
syntyivät todella edullisesti. Vaikka laivojen paperit olivatkin kunnossa, oli
edessä vielä potkureiden tarkastukset. Lopulta Lloydin miehet saivat
potkuritkin tarkastetuksi ja laivat saatiin irti hietikolta. Vuonna 1909
valmistunut Relillio sai uudeksi nimekseen Wilke. Wirman nimen alla liikennöi
vuonna 1903 rakennettu Rhio ja halvin alus, vuonna 1904 käyttöön otettu
Ladykirk, siirtyi Wihurille nimellä Wiides.
Tuolla
samalla laivanhankintamatkalla Bidefordissa The Brynymor Steamship Co. Ltd:n
edustajat Swanseasta hankkiutuivat Antti Wihurin puheille hotelliin tarjoten
hänelle kumpiakin sopijaosapuolia selvästi hyödyttävää sopimusta. Neuvottelun
tuloksena perustettiin varustamo-osakeyhtiö, jonka 60 osakkeesta Antti Wihuri
omisti 14 ja kaksi osaketta oli muilla suomalaisilla. Varustamon nimeksi tuli
Oy Fredavore ja samaa nimeä kantoi myös varustamolle hankittu ensimmäinen 1600
tonnin höyryalus, joka oli entiseltä nimeltään ss Thames. Tämä laivakauppa
tehtiin vain kolme päivää myöhemmin, kuin Wihuri oli tehnyt kaupat kolmesta
laivasta omalle varustamolleen. Tämä järjestely takasi Wihurille kevyen
hallinnon edullisin kustannuksin ja englantilaiset pääsivät hyötymään selvästä
kustannusten säästöstä, kun laiva aikarahdattiin swansealaiselle yritykselle ja
laiva lipuessaan kansainvälisillä merillä Suomen lipun alla ei aiheuttanut
samanlaisia rasitteita vaatimusten muodossa, kuin englantilaisilla
varustamoilla muuten olisi ollut. Varustamon harteille jäivät käytännössä
ainoastaan miehistö-, vakuutus- korjausasiat. Tämä uudelle yhteisyritykselle
hankittu höyrylaiva ss Fredavore aloitti ahkeran liikennöintinsä Englannin ja
Ranskan välillä vieden lähinnä propsi- ja hiililasteja. Suomen satamissa tämä
höyryalus ei koskaan käynyt. Aikarahtaus tehtiin ensin viideksi vuodeksi ja
uudistettiin sopimuksen päätyttyä vielä toiseksi viisivuotiskaudeksi, mutta
lopulta laiva kaupattiin vuoden 1938 alussa swansealaiselle varustamolle.
Englantilaisosapuoli
oli saamistaan kokemuksista niin innostunut, että he myivät omistamansa ss
Fredvillen jo seuraavana kesänä Oy Fredavorelle. Tämä höyrylaiva aikarahdattiin
jerseyläiselle varustamolle ja jälleen laiva rahtasi hiili- ja propsikuormia
Englannin ja Ranskan välillä. Parin vuoden päästä tämä alus kuitenkin
kaupattiin Norjaan uudelle omistajalle. Antti Wihuri yltyi myös kokemuksen
rohkaisemana kokeilemaan yhteistyötä saksalaisten kanssa samankaltaisin
järjestelyin, kun englantilaistenkin kanssa. Vuonna 1932 perustetun varustamon
nimeksi tuli Oy Laiva Toivo ja sille hankittu höyryalus Hoffnung nimettiin
Toivoksi, mutta jo seuraavana vuonna Toivo haaksirikkoutui. Antti Wihurille
tarjottiin vielä vuonna 1912 valmistunutta 6600 tonnin alusta Gardiffin
satamassa 4 500 punnalla vielä Englantiin suuntautuneella matkalla. Antti tarjosi
laivasta käteisellä 4 350 puntaa ja kaupat syntyivät siitäkin laivasta
Lontoossa. Laivan myi lontoolainen varustamo La Tunisienne Steam Navigation Co.
Ltd ja Antti Wihuri osti sen omalle varustamolleen. Laiva lipui nyt Wihurin
laivastossa uudella nimellä, Wipunen. Kotioloissa taloutta tarkasti hoiti vaimo
Jenny Wihuri perheen Kaivopuiston kodissa, kunnes vuonna 1938 Wihurit muuttivat
vastavalmistuneeseen - arkkitehti Väinö Vähäkallion suunnittelemaan - taloonsa
meren äärellä Kulosaaressa osoitteessa Kärkikallionkuja 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti