Tampere Filharmonian ja Tampereen Filharmonisen Kuoron
yhteinen taidonnäyte hiljensi torstaina 28.3.2013 Tampere-talon ison salin
kuuntelemaan säälittävän harvoin kuultavaa Wolfgang Amadeus Mozartin Litaniae
de venerabili altaris sacramentoa Es-duurissa, KV 243. Teos koostuu yhdeksästä
osasta ja säveltäjä sai sen valmiisi keväällä 1776. Sen ensiesitys oli pian
valmistumisen jälkeen Salzburgin katedraalissa ja vähän myöhemmin Augsburgissa.
Tämä teos kuuluu kuitenkin niihin useisiin kymmeniin kirkkomusiikkiteoksiin,
joita Mozart nuoruusvuosinaan lähinnä Salzburgissa sävelsi. Teos on sävelletty
soisteille, kuorolle ja orkesterille, jossa on mukana kolme pasuunaa soinnin
rikastuttamiseksi. Muutenhan Mozartin ajan sinfoniaorkesterit olivat
huomattavan paljon pienempiä kokonpanoja meidän päiviemme orkestereihin
verrattuna. Solisteina lauloivat sopraano Hanna-Leena Haapamäki, alttona Jeni
Packalén, tenori Tuomas Kataja ja basso Matti Turunen ja koko esiintyjäkaartia
luotsasi ansiokkaasti hienoin nyanssein ylikapellimestarimme Hannu Lintu.
Tänään voimme ihmetellen kummastella, kuinka Braunaun pikkukaupungista lähtenyt
pieni ja vihainen mies myöhemmin valtaan päästyään ja tuhatvuotista
valtakuntaansa rakentaessaan ajoi näitä velikultia eli vapaamuurareita
tuhoamisleiriensä kautta kuolemaan. Wolfgang Amadeus oli siis näitä veljeksiä
ja sävelsi yhdessä monien muiden säveltäjien kanssa järjestön käyttöön
musiikkia, aivan kuten säveltäjämestarimme Jean Sibeliuskin. No, Aadolf Hitler
ei varmaankaan ollut mikään Mozartin musiikin ystävä, vaan huomattavasti
enemmän häntä tuntui puhuttelevan Richard Wagnerin musiikki.
"Musiikki on kieli, joka pulppuaa suoraan sydämestä ja
pystyy luomaan rakkautta ja veljeyttä niiden välille, joita perinteet ja
uskonnolliset käsitykset erottavat." Näitä omia sanojaan noudattaen toimi 7.8.1881
syntynyt Romanian lahja musiikkimaailmalle, George Enescu. Paitsi säveltäjä,
myös erinomainen viulisti, pianisti, kapellimestari ja pedagogi antoi eläessään
tuhansia konsertteja Yhdysvalloissa ja Euroopassa nimekkäiden orkesterien ja
kamarimusiikkiyhtyeiden keralla. Omat musiikkiopintonsa kuusivuotiaana
kotimaassaan Edouard Caudellan avulla aloittanut Enescu siirtyi pian Wienin
konservatorioon opiskelemaan viulua, pianoa, teoriaa, sävellystä, musiikinhistoriaa
ja kamarimusiikkia sekä jatkoi syventäen opintojaan vuosina 1895-1899 Pariisin
konservatoriossa. Vuonna 1898 Bukarestin Filharmonian johtaja Edouard Wachmann
kutsui hänet orkesterinsa kapellimestariksi ja Pariisin Enescu perusti Trio
Instrumentalin vuonna 1902 ja George Enesco-kvartetin vuonna 1904. Opetustyönsä
hän aloitti jo 1902 Pariisissa yksityisesti ja vuodesta 1928 lähtien hän toimi
opettajana mm. École normale de musique ja École instrumentale Yvonne Astruc
Pariisissa, Conservatoire américain de musique Fontainebleaussa, New Yorkin The
Mannes School of Music, Harvardin yliopistossa, Illinoisin yliopistossa ja
Accademia Chigiana Sienassa. Hänen oppilaitaan olivat esim. Yehudi Menuhin,
Christian Ferras ja Lola Bobescu. Enescun viulistin ominaisuuksia on kuvailtu
poikkeuksellisen kauniiksi soitoksi, soinniltaan täyteläiseksi - johtuen hänen
ainutlaatuisesta vibratostaan - ja fraseeraustaan laulavaksi ja ilmeikkääksi
sekä sävelpuhtaudeltaan erehtymättömäksi. George Enescu johti New Yorkin
Filharmonikkoja vuosina 1937-1938.
George Enescun laaja-alaisuus musiikillisena toimijana
rajoitti hänen säveltämistään ja niinpä hänen sävellystensä määrä jää noin
viiteenkymmeneen tunnettuun teokseen; monipuolisesti hän ennätti kuitenkin
säveltääkin, kun teosten joukossa on sinfonioiden lisäksi mm. ooppera Oedipus.
Enescu ei välttämättä kulkenut minkään muotivirtauksen mukana sävellyksissään,
mutta hänen musiikissaan on selkeästi kuultavissa romanialaisen kansanmusiikin
taitava yhdistäminen moderneihin ilmaisukeinoihin hyvin ilmeikkäällä ja
omintakeisella tavalla. Hän oli hämmästyttävän taitava melodioiden keksijänä ja
käytti ankarasti polyfoniaa uusklassiseen tyyliin. Tämä Bukarestissa ja
Pariisissa asunut säveltäjä vietti elämänsä ehtoopuolen vuodesta 1947 juuri
Pariisissa, jonne kuoli 4.5.1955.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti