Berliinin Filharmonikkojen kotisali Tiergagartenin puiston eteläpuolella Berliinissä on tämän yhden maailman arvostetuimman ja vuonna 1862 Benjamin Bilsen perustaman orkesterin konserttitalo, jonka akustiikkaa pidetään yleisesti myös kovassa arvossa maailmalla. Tänään 23.8.2013 alkaneella konserttikaudella konserttitalo juhlii samalla 50-vuotista olemassaoloansa; se valmistui käyttöön vuonna 1963. Rakennuksen arkkitehtina toimi tuolloin Hans Scharoun ja orkesterin saliin mahtuu samanaikaisesti 2440 kuuntelijaa nauttimaan taide-elämyksistä. Vasta vuona 1987 valmistui tämän konserttitalon viereen pienempi kamarimusiikkisali, joka vetää 1180 kuulijaa huostaansa pienemmissä konserteissa. Kamarimusiikkisalin suunnitteli Hans Scharounin assistentti, Edgar Wisniewski, pitkälti Scharounin 60-luvulla tekemien luonnosten pohjalta.

 

 

Berliinin Filharmonikot avasivat tänään näyttävästi kautensa 7.9.2002 orkesterin johdossa aloittaneen Sir Simon Rattlen avustuksella. 19.1.1955 Liverpoolissa syntynyt Simon Rattle opiskeli nuorena pianon- ja viulunsoittoa ja aloitti kapellimestariopintonsa Lontoon Royal Academy of Musicissa vuonna 1971. Valmistuttuaan vuonna 1974 hän johti aluksi Bournemouthin ja Liverpoolin sinfoniaorkestereita, kunnes vuonna 1980 alkoi johtaa Birminghamin sinfoniaorkesteria. Tässä toimessa hän viihtyi vuoteen 1998 asti ja hän nosti Birminghamin orkesterin kaudellaan Iso-Britannian orkestereiden huippukaartiin. Vuonna 1999 Sir Simon Rattle sai nimityksen Berliinin Filharmonikkojen pääkapellimestariksi Claudio Abbadon jälkeen. Simon Rattle onkin arvostuksessa noussut työnsä ja levytystensä ansiosta edeltäjiensä Claudio Abbadon ja Herbert von Karajanin rinnalle maailman huippukapellimestareina. Vuodesta 2008 Simo Rattle on ollut avioliitossa tšekkiläisen mezzosopraanon Magdalena Koženán kanssa ja avioparilla on kaksi poikaa, Jonas ja Milos.

 

 

Konsertin koko ohjelma koostui pelkästään 35-vuotiaan Wienissä 5.12.1791 kuolleen Wolfgang Amadeus Mozartin tunnetuista, viimeisistä sinfonioista, jotka valmistuivat kolmessa kuukaudessa vuonna 1788. Väliajan kanssa hieman yli kaksituntisen konsertin avasi Sinfonia nro 39 Es-duuri KV 543 ja välittömästi sitä seurasi Sinfonia nro 40 g-molli KV 550. Väliajan jälkeen viimeisenä orkesterin suorituksena tarjoiltiin vielä Sinfonia nro 41 "Jupiter" C-duuri KV 551. Orkesterin soitto on tunnetusti - varsinkin jousiston - tarkkaa työskentelyä ja orkesteri omaa pitkät perinteet tekemiseen ja sillä on myös oma koulutusohjelmansa tulevaisuuteen tähdäten. Simon Rattle sai orkesterin yllättävän pienillä eleillä tottelemaan itseänsä ja välistä hänen työskentelynsä - muutenkin Mozartin musiikissa tarvittavan pienemmän kokoonpanon - johtajana näytti varmasti kokeneenkin konsertissa kävijän silmään jopa hieman omituiselta tai koomiselta; hän johti ilman nuotteja, johtajalla ei ollut koroketta eikä tahtipuikkoa käytössä ja tunnelma soittajien sekä johtajan välillä välittyi varmasti myös paljolti siksi hyvin intiimiksi isosta salista huolimatta. Toisaalta saattaa olla myös turvallisuustekijä johtaa ilman puikkoa; tästäkin on kokemusta. Kukaan konserttia seurannut ei myöskään jää epävarmaksi siitä palosta ja asialle omistautumisesta, joka huokuu pääkapellimestari Simon Rattlen olemuksesta ympäristöön. Kuulija saattoi myös kiinnittää huomionsa tämän vanhan, perinteisen orkesterin - sama koskee myös Wienin Filharmonikkoja - pukeutumiskoodiin. Paljaita olkavarsia ei ole näkyvissä Berliinissä eikä Wienissäkään. Soittajat ovat arvokkaita hetkiä luodessaan ja hienoa työtä tehdessäänkin kuitenkin töissä konserttisaleissa, eivätkä gaalailloissa. Hieno kauden avaus maailmankuululta orkesterilta täpötäydelle konserttitalon yleisölle.