Joana Maria Amaro da Costa da Luz Carneiro
Suuren
perheen - peräti yhdeksän lasta - kolmantena lapsena 30.9.1976 syntynyt Joana
Carneiro sai kotoa tukea monipuolisesti musiikkiharrastuksiinsa; viisivuotiaana
hän oli jo kuorossa mukana laulamassa, perheen lapset musisoivat keskenään
ahkerasti, vanhemmat tukivat harrastusta vieden lapsiaan varhain jo
konsertteihin ja oopperoihin. Joanan isä on Portugalin entinen opetusministeri
Roberto Carneiro. Hän sai sisaruksiensa tapaan musiikkikoulutusta yksityisessä
musiikkikoulussa ja jo yhdeksän vuotiaana hän tiesi, että hänestä tulisi
kapellimestari. Joanan oma soitin on alttoviulu, jonka opiskelun hän aloitti
Academia Nacional Superior de Orquestrassa, Lissabonissa. Tuolloin hänen
musiikillisesta ohjauksesta vastasi mm. Jean-Marc Burfin. Hänen maisterin
opintojaan ohjasivat Victor Yampolsky ja Mallory Thompson ja paikkana oli
Northwestern University. Musiikin tohtorin opintoja hän jatkoi Michiganin
yliopistossa, jossa häntä luotsasi tutkintoon mm. Kenneth Kieser. Jo Michiganin
yliopistovuosinaan hän johti yliopiston sinfoniaorkesteria ja University
Philharmonia Orchestraa. Vuonna 2002 Joana herätti huomiota Carnegie Hallissa
pääsemällä finaalin (Maazel-Vilar) kapellimestarikilpailussa ja samaisena
vuonna hänet palkittiin Nuorten musiikkisäätiön kansallisella
kapellimestaripalkinnolla. Vuodet 2002-2005 Joana johti Los Angeles Debut
Orchestraa ja hän on toiminut myös Los Angelesin Chamber Orchestran avustavana
kapellimestarina. Vuosina 2005-2008 hän työskenteli Los Angeles Philharmonicin
kanssa ja oli päävierailijana vuodet 205-2006 Metropolitan Orchestran luona
Lissabonissa. Päävierailijana hän on tehnyt työtä myös Gulbenkian Orchestran
kanssa. Tammikuussa 2009 hän tuli valituksi Berkeley Sinphonyn musiikilliseksi
johtajaksi ja vuona 2010 hän kumarsi itselleen Helen M. Thompsonin palkinnon. Tämän
vuoden alusta Joana on aloittanut yhteistyön Orquestra sinfonica Portuguessan
kapellimestarina.
Vierailukutsuja
Carneirolle tippuu maailmalta jatkuvasti ja hän on erittäin kysytty vierailija
monessa paikassa. Hänen omien sanojensa mukaan orgaaninen tapa työskennellä
orkestereiden kanssa on miellyttävää katsottavaa ja tuottaa myös hyvin
nautinnollista musiikkia kuunneltavaksi. Hän keskustelee mielellään paljon
orkesterin soittajien kanssa rakentavasti ja on erittäin ahkera harjoituttaja
käyttäen hyvin tehokkaasti annetut harjoitusajat hyväkseen, laadusta
tinkimättä. Helsinkiin hänet saatiin sangen pienellä varoitusajalla paikkaamaan
sairastunutta Alan Buribajeviä ja huomion arvoista on sekin, että konsertin
sovittua ohjelmaa ei kapellimestarin vaihtumisen takia tarvinnut muuttaa. Konsertin
avausnumerona on siis Ludwig van Beethovenin Coriolanus alkusoitto ja säveltäjämestarin Pianokonsertto nro 4 on
saanut solistikseen brittiläisen Freddy Kemfin. Konsertin lopun täyttää
Johannes Brahmsin Sinfonia nro 1, c-mollissa op. 68, joka julkaistiin vuonna
1876 - siis sata vuotta ennen Joana Carneiron syntymää - Brahmsin ollessa jo
43-vuotias.
Vuonna 1977
syntynyt ja Berliinissä majapaikkaansa pitävä brittiläinen pianisti (isä
saksalainen ja äiti japanilainen) Freddy Kempf saatiin Helsinkiin HKO:n pianosolistiksi
soittamaan Ludwig van Beethovenin Pianokonserton nro 4. Ronald Smithin
ohjauksessa alle neljä vuotiaana pianonsoittonsa aloittanut Kempf herätti
huomiota jo neljä vuotta myöhemmin soittamalla Mozartin Pianokonserton nro 12,
K 414 Royal Philharmonic Orchestran solistina Royal Festival Hallissa ja vuonna
1987 hän voitti ensimmäisen kansallisen Mozart kilpailun Englannissa sekä
vuonna 1992 hänet nimitettiin BBC:n Vuoden Nuoreksi Muusikoksi hänen soittaessa
Rahmaninovin Rapsodian Paganinin muunnelmista. Vuonna 1996 Kemf debytoi New
Yorkin Carnegie Hallissa ja vuonna 1998 hän sai kuuluisuutta ja huomiota Moskovassa
kansainvälisessä Tshaikovski-kilpailussa täysin ansaitusti. Freddy Kempf on
ahkera levyttäjä; hän on levyttänyt ainakin Bachin, Beethovenin, Chopinin,
Lisztin, Prokofjevin, Rahmaninovin ja Schumannin musiikkia äänilevyille. Vuonna
2000 hän perusti omaa nimeään kantavan trion, jossa hänen lisäkseen soittavat: Pierre
Bensaid (viulu) ja Alexander Chaushian (sello).
Ainakin
keskiviikon aamupäivän kenraaliharjoituksissa paikalle runsaslukuisana
matkustanut kuulijakunta - koostuen sekä iäkkäämmästä seniorväestä että ilahduttavan
runsaasta opiskelijanuorisosta - hiljentyi hiirenhiljaa kuulemaan Freddy
Kempfin syöksyessä kuin vaivihkaa Beethovenin konserton haasteiden pariin.
Hänen suvereeni teoshallintansa on hienoa ja vaivatonta kuunneltavaa. Hetkittäin
salissa oleva musiikintarkkailija saattoi seurata, kuinka Kempf ikään kuin
suolsi musiikkia soittimen koskettimille soittajan itse tarkkaillessa
orkesterin edesottamuksia katseen ollessa käännettynä täysin toisaalle ja
muihin asioihin. Keskiviikkoaamuisen kenraaliharjoituksen perusteella arvioiden
keskiviikon ja torstain konsertti-illat ovat hyvin nautinnollista kuunneltavaa
hyvän konserttimusiikin ystävälle. Solistisia kykyjään pääsi orkesterissa
esittelemän myös konserttimestari Pekka Kauppinen. Käykääpä todistamassa tämä
todeksi ja nauttikaa täysin häikäilemättömästi hienosta Musiikkitalosta ja
perinteitä jalosti kantavasta ja vuonna 1882 perustetun Helsingin
kaupunginorkesterin soitosta uljaassa pääkaupungissamme, Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti