Venäjän keisari Aleksanteri III
Venäjän
keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri III ja hänen syntymäpäivänsä
10.3.1846 - Aleksanteri oli syntynyt jo vuotta aiemmin Aleksanteri II ja
keisarinna Maria Aleksandrovnan toisena poikana - jäi historian kirjoihin
Suomen Taideyhdistyksen viralliseksi syntymäpäiväksi. Yhdistyksen perustehtävä
oli luoda perusta Suomen taide-elämälle, tukea suomalaista kuvataidetta sekä
edistää kuvataiteiden tuntemusta ja kaikkinaista harrastustoimintaa. Tehtävä
oli aluksi pioneerityötä; Suomessa ei ollut vielä tuolloin vakituisia
taidenäyttelyitä eikä taidearviointia julkisesti. Ensimmäinen tavoite oli, että
Suomessa ylipäänsä olisi kuvataiteilijoita ja tämän vuoksi taiteilijat ja
lahjakkuudet olisi ensin löydettävä ja sitten saatettava saamaan pätevää
harjoitusta ja koulutusta tulevia tehtäviä varten kulttuurityöntekijöinä
Suomessa. Näitä tarkoituksia varten Taideyhdistys jakaa vuosittain palkintoja
ja apurahoja kuvataiteilijoille ja taidearvostelijoille. Yhdistyksen ensisijainen
tarkoitus on tukea varsinkin nuoria ja lahjakkaita, uransa alkutaipaleella
taivaltavia kuvataiteilijoita. Jo vuonna 1858 Suomen Taideyhdistys perusti
nuorille ja lahjakkaille taiteilijanaluille palkinnon - Dukaattipalkinnon -,
joka myönnetään erityisistä ansioista nuorille, enintään 35-vuotiaille
kuvataiteilijoille.
Taideyhdistysliikkeen
synty voidaan hyvin nähdä historian valossa Euroopan saksankieliseen alueeseen
liittyvänä ilmiönä. Taideyhdistykset olivat uuden ajan taidemesenaatteja, jotka
tukivat erityisesti oman aikansa taiteilijoita ja taidetta, kun äveriäät
keräilijät taas yleensä keskittyivät vanhaan taiteeseen. Valistusaika oli myös
tehnyt tehtävänsä ja kulttuurialan vahvistuessa taide sai jalansijaa uusissa
yhteiskuntaluokissa aina työläisiä myöten. Taidemaalari ja professori Karl
Ludwig Frommelin aloitteesta perustettiin vuonna 1818 Karlsruhen taide- ja
taideteollisuusyhdistys, jota nykyään pidetään taideyhdistysten alkuna.
Pohjoismaista ensimmäisenä taideyhdistysajatus levisi Tanskan Kööpenhaminaan,
joka ennätti perustaa oman yhdistyksensä jo vuonna 1825. Ruotsissa Stockholms
Konstförening näki päivänvalon vuonna 1832 ja Norjassa Konstforeningen
Kristianissa (Oslossa) perustettiin hieman myöhemmin eli vuonna 1836.
Julkisesti Suomessa aivan ensimmäinen idea Taideyhdistyksen perustamisesta
esiteltiin jo vuonna 1834, mutta tuolla kertaa ajatus ei vielä edennyt
toiminnan tasolle; syynä on pidetty suomalaisen sivistyneistön tuolloin vielä
ymmärtämättömyyttä laajasti taiteiden merkityksestä. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura sai alkunsa kuitenkin jo vuonna 1831 ja melko pikaisesti alkoi ilmapiiri
olla suotuisa myös kuvataiteen saada oma yhdistyksensä asioitaan edistämään.
Suomen
Taideyhdistyksen ensimmäisten hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti yhdistyksen
tarkoitus oli "edistää isänmaassa aistia kuvaamataiteita kohtaan ja
rohkaista niiden harjoittamiseen henkilöitä, joilla on siihen luonnostaan
taipumuksia, mutta jotka ovat vailla varoja ja keinoja edistyäkseen siinä ilman
vierasta tukea." Taideyhdistyksen tehtäviin kuului taideteosten ostamista
ja jäsenistön kesken arpajaisissa teosten jakamista, näyttelyiden järjestäminen
sekä taiteilijoiden taloudellinen tukeminen apurahoin. Vuonna 1868 Taideyhdistyksen
sääntöjä päivitettiin määrittelemään yhdistyksen asemaa ja organisaatiota.
Säännöt määrittelivät mm. seuraavaa: "Yhdistys lunastaa pääasiassa
kotimaisilta taiteilijoilta taideteoksia, joista osa vuosittain arvotaan
yhdistyksen jäsenten kesken, järjestää julkisia näyttelyitä, ylläpitää
taidekokoelmaa ja piirustuskouluja."
Suomen
Taideyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nousi vapaaherra, salaneuvos
Carl Johan Walleen ja luultavasti hänen arvovallallaan oli keskeinen merkitys
yhdistyksen saadessa suurruhtinas Aleksanterin suojelijakseen. Ensimmäisen
kerran Suomen Taideyhdistys jakoi stipendejä ja järjesti teosarpajaiset
seuraavana vuonna perustamisestaan eli vuonna 1847. Helsinkiin perustettiin jo
vuonna 1848 oma piirustuskoulu Taideyhdistyksen siipien suojassa - Turussa
piirustuskoulu oli ennättänyt aloittaa jo muutaman vuoden aiemmin. Vuonna 1851
Taideyhdistyksen suojelija ja suurruhtinas Aleksanteri teki erittäin
merkittävän lahjoituksen yhdistyksen taidekokoelmaan; 28 taideteosta käsittävä
kokoelma hankittiin vapaaherra O. W. Klinckowströmiltä ja ainoana edellytyksenä
oli teosten näytteille saattaminen. Tämä kokoelma oli siis Suomen ensimmäinen
julkinen taidekokoelma ja se tietenkin muodosti myös Suomen kansallisen
taidekokoelman perustan. Vasta kymmenen vuoden kuluttua lahjoituksen saamisesta
näyttely sai esittelypaikkansa ja lopullinen museorakennus valmistui vuonna
1887, jonka tänään tunnemme Ateneumina. Nimen museorakennukselle ideoi Suomen
Taideyhdistyksen puheenjohtaja, estetiikan professori C. G. Estlander ja vasta
rakennukseen muuton jälkeen vuonna 1888 Ateneumin kokoelma sai virallisesti
museokokoelman statuksen. Taideyhdistyksen museo- ja koulutustoiminnat
säätiöitiin vuonna 1939, kun perustettiin Suomen taideakatemian säätiö,
Finlands konstakademi, ja sitä ennen Suomen Taideyhdistys kartutti ansiokkaasti
Ateneumin taidekokoelmia. Suomen valtio otti vuonna 1990 Ateneumin taidekokoelmat
haltuunsa ja nykyään Taideyhdistys ei enää ylläpidä omia kokoelmia, vaan jakaa
lahjoituksina taidearpajaisissa hallitsemiaan taideteoksia ja Suomen
Taideyhdistyksen arkisto sijaitsee Kuvataiteen keskusarkistossa.
Suomen
Taideyhdistyksen jäseneksi pääset suhteellisen helposti ja jäsenmaksukaan ei
muodosta perin suurta rasitetta; jäsenmaksu lienee 30 € per vuosi. Käykääpä nyt
ainakin tutustumassa tähän merkittävään taidemuseoon Helsingissä ja nauttikaa
kaikilla mahdollisilla tavoilla sen tarjoamista antimista - varmuuden vuoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti