Kun Jenny ja Antti Wihurin säätiön hallitus oli asiaa miettinyt ja keskustellut keskuudessaan, päästiin ensimmäisiä palkintoja ja apurahoja jakamaan 9.10.1942 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talon juhlasalissa; ensin klo 15 säätiön hallituksen sääntömääräisellä syyskokouksella aloittaen ja jatkaen klo 16 varsinaisella jakotilaisuudella. Ensimmäiset apurahat ja palkinnot jakautuivat seuraavasti: Suomen Ilmapuolustusliitto sai 300 000 markkaa käytettäväksi alustavan lentäjäkoulutuksen järjestämiseksi nuorukaisille, jotka myöhemmin siirtyisivät tulevan ilma-aseen palvelukseen. Sotakorkeakoulun Stipendirahasto sai 200 000 markkaa jaettavaksi joko kahtena tai korkeintaan neljänä stipendinä opintonsa päättäneille lahjakkaille Merisotakorkeakoulun oppilaille jatkoammattiopetuksen saamiseksi ulkomailla. Akateeminen Karjala-Seura kuittasi 100 000 markkaa puolustustahtoa ja isänmaallista uhrimieltä kehittävän määrätietoisen toiminnan tukemiseen. Professori Heikki Klemetille ja professori Yrjö Kilpiselle myönnettiin kumpaisellekin 50 000 markkaa tunnustuksena isänmaallishenkisestä ja puolustustahtoa lujittaneesta toiminnasta säveltaiteen palveluksessa. Upseerikoulun Oppilaskunta sai 50 000 markkaa toiminnan tukemiseksi oppilaskunnan kasvattaessa tulevaan upseeristoon kykyä ja halua luoda ja vaalia puolustustahtoista henkeä ja mieltä keskuuteensa. Aikakausilehti Valvoja-Ajalle tuli 50 000 markkaa kansallisen tietoisuuden ja isänmaallisen hengen kasvattamiseen. Tämän säätiön ensimmäisen varsinaisen jakotilaisuuden päätyttyä tarjosivat säätiön perustajat, Jenni ja Antti Wihuri, palkituille lahjoitusten saajille, säätiön hallitukselle sekä säätiön tilintarkastajille päivälliset Ravintola Motissa klo 19 alkaen.
30.12.1942 Jenny ja Antti Wihuri lahjoittivat perustamalleen säätiölle peruspääomaan 45 miljoonaa markkaa sekä säätiön käyttörahastoon 5 miljoonaa markkaa. Lahjakirjassa lahjoittajat pidättivät itsellään oikeuden saada lahjoittamansa omaisuuden tuotosta puolet "niin kauan aikaa kuin me tai jompikumpi meistä elää". Säätiön ensimmäisessä sääntömääräisessä vuosikokouksessa 21.3.1943 päätti säätiön hallitus yksimielisesti jakaa 9.10.1943 eli Antti Wihurin 60-vuotispäivänä säätiön hallituksen syyskokouksessa 5 miljoonaa markkaa apurahoina ja palkintoina. Ulkopuolella virallisen vuosikokouksen säätiön hallituksen puheenjohtaja ilmoitti hallitukselle ostaneensa säätiölle talon ja kulmatontin Kotkan kaupungista 4 miljoonan markan kauppahinnalla ja tämän asian säätiön hallitus hyväksyi yksimielisesti.
Wihureiden säätiön hallituksen kokouksessa 10.5.1943 sai hallitus kuulla säätiön perustajien lahjoittaneen 6.5.1943 perustamalleen säätiölle Wisa nimisen höyrylaivan, jonka säätiön hallitus kiitollisuudella otti vastaan valtuuttaen samalla yksimielisesti säätiön hallituksen puheenjohtajan merenkulkuneuvos Antti Wihurin myymään säätiön lahjaksi saaman höyrylaivan parhaaksi katsomallaan tavalla ja hinnalla. Lahjakirjasta ilmeni lahjoituksen osoite, säätiön peruspääoma, ja jälleen lahjoittajat pidättivät itselleen "oikeuden saada täten lahjoittamamme omaisuuden tuotosta puolet niin kauan aikaa kuin me tai jompikumpi meistä eli". Ainoastaan kuusi viikkoa myöhemmin tuli suru-uutinen säätiön toisen perustajan, Jenny Wihurin kuolemasta. Jenny Wihuri menehtyi 27.6.1943 lyhyen sairauden murtamana ja hänet siunattiin Kulosaaren kirkossa 2.7.1943. Professori Veikko Antero Koskenniemi piti muistopuheen säätiön hallituksen jakojuhlan jälkeen juhlapäivällisillä Hotelli Klaus Kurjessa 9.10.1943 seuraavasti:

"Minä olen varma siitä, että meillä kaikilla, jotka tänä iltana istumme tämän pöydän ympärillä, on yhteisenä tunne siitä, että joukostamme puuttuu jotakin olennaista, että suuri joskin näkymätön tyhjä tila ammottaa meidän keskellämme. Jenny Wihurin paikka tässä pöydässä on tyhjä, hänen, joka olisi ollut piirin sieluna, niinkuin hän oli ollut sen suuren kulttuurisäätiön sieluna, joka tänään viettää vuosipäiväänsä ja niinkuin hän oli väsymättömänä innostajana ja tukena sille työlle ja kaukonäköiselle pyrkimykselle omistetussa ihmiselämässä, joka tänään saavuttaa miehuuden korkeimman vuosikymmenen. Meidän kaipaukseemme ajatellessamme poissaolevaa liittyy muisto harvinaisen lämminsydämisestä, hienosta ihmisestä ja persoonallisuudesta.
On olemassa ihmisiä, jotka ensihetkestä heihin tutustuessamme herättävät meissä sympatiaa ja luottamusta ja joiden läheisyydessä tunnemme olevamme vastaanottajan asemassa. Merenkulkuneuvoksetar Wihuri oli niitä ihmisiä. Hänen persoonallisuutensa säteili lämpöä ja hyvyyttä. Mutta hänen olemukseensa kuului samalla käytännöllisyyttä ja tarmoa, ehkä perintönä hänen kotimaakunnastaan Pohjanmaalta, jonka naiset ovat tottuneet seisomaan miestensä rinnalla myöskin työssä ja toimessa ja elämän koettelemuksissa ja vaaroissa. Merenkulkuneuvos Antti Wihurin uskottuna ja lähimpänä työtoverina oli hän saanut elämäntehtävän, johon hän antaumuksella omistautui ja jossa hän sai soveliaan toiminta-alan käytännöllisille vaistoilleen ja kyvyilleen. Niinpä olivat Wihurin laivojen muonitus ja liinavaatevarusteet kauan aikaa hänen silmälläpitonsa alaisina ja monella muullakin tavalla valvoi hän niiden merenkyntäjien hyvinvointia, jotka hänen miehensä laivoissa purjehtivat maailman meriä. Myöhemmin vapauduttuaan osaksi näistä töistä otti hän osaa Antti Wihurin laajoihin liiketoimiin, syventyen moniin yksityisseikkoihin ja tukien neuvoillaan elämäntoveriaan tämän suurissa yrityksissä. Hänellä oli siten oma arvokas osuutensa siihen menestykseen, joka on ollut meidän oloissamme ainutlaatuinen ja joka on tehnyt mahdolliseksi sen suuren kulttuurisäätiön, jonka vuosipäivää nyt vietämme.
Jenny Wihurin vieraanvaraisen, lämminsydämisen, musiikin ja kirjallisuuden harrastuksen hienontaman persoonallisuuden menetys on ollut sille säätiölle, jonka hän elämäntoverinsa kanssa perusti, korvaamaton tappio. Hänen liian varhainen poismenonsa on ollut menetys meille kaikille. Kunnioittakaamme hetken hiljaisuudella Jenny Wihurin kaunista muistoa."

Jenny Wihurin jälkeen säätiön hallituksen syyskokoukselle vuonna 1943 saapui kirje Suomen Naisyhdistykseltä, jossa oli ehdotukset kolmesta ehdokkaasta hallituksen jäsenpaikalle N:o 7. Keskustelun tuloksena hallituksen puheenjohtaja totesi kutsuvansa uudeksi jäseneksi hallituksen yksimielisen ehdotuksen mukaisesti filosofian maisteri Armi Hallstén-Kallian vuoden 1945 loppuun asti jatkuvaksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Tuusulassa 1.8.1897 syntynyt Armi Hellstén-Kallia toimi maisterintutkintonsa jälkeen Kansainliiton sihteerinä vuosina 1926-36, Ajan Suunnan ulkomaanosaston toimittajana vuosina 1937-39 sekä valtioneuvoston tiedotuskeskuksen virkailijana vuodesta 1940 lähtien. Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana hän oli vuodesta 1937 lähtien ja Akateemisten naisten Karjala-Seuran puheenjohtajana vuodesta 1939. Luottamustoimessa hän oli myös Suomen Kulttuurirahaston hallintoelimissä.

21.3.1944 kokoontui Jenny ja Antti Wihurin säätiön hallitus vuosikokoukseensa Helsingin Suomalaisella Klubilla, Yrjönkatu 13:ssa. Tämä kokous oli samalla myös ensimmäinen säätiön kokous uuden hallituksen jäsenen Armi Hallstén-Kallian aloittaessa Jenny Wihurin tilalla säätiössä. Säätiön hallitus päätyi jakamaan kyseisenä vuonna 4 miljoonaa markkaa säätiön tarkoituksen toteuttamiseen varoja. Antti Wihuri selosti säätiön hallitukselle alustavia suunnitelmia erikoisen tutkimuslaitoksen perustamisesta, jonka vakinaiseksi tutkijaksi kiinnitettäisiin lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä fysiologian dosentti Alvar Wilska sekä hänelle joitakin apulaisia. Hallitus myönsi Antti Wihurille vapauden harkintansa mukaan käyttää 2 miljoonaa markkaa suunnittelun alaisen tutkimuslaitoksen perustamiseen ja sen ensimmäisen vuoden menoihin.
Seuraavan kerran säätiön hallitus kokoontui 25.8.1944 ja nyt hallitukselle esiteltiin säätiön varainhoitotoimikunnan yhdessä dosentti Wilskan kanssa laatimat "Wihurin Tutkimuslaitoksen" säännöt ja säätiön hallituksen puheenjohtaja Wihurin ja dosentti Wilskan tekemä toimisopimus "koskien dosentti Wilskan kiinnittämistä Wihurin Tutkimuslaitoksen johtajaksi". Sääntöjen toisesta pykälästä lainaus: "Tutkimuslaitoksen tarkoituksena on luoda edellytykset yhdelle tai useammalle erittäin eteväksi katsotulle suomalaiselle tiedemiehelle luonnontieteiden, lääketieteen ja teknillisten tieteitten alalta kehittää saavutuksiaan mahdollisimman pitkälle niin, että he voivat vapaina muista tehtävistä kokonaan omistautua tutkimuksilleen ja hyväksi käyttämällä kaikkia uusimpia tieteen saavutuksia pyrkiä luomaan sellaista uutta, josta olisi hyötyä ihmiskunnalle." Ote toimisopimuksesta: "Wilskan palkkaan nähden on sovittu, että hän saa Helsingin Yliopiston henkilökohtaisen ylimääräisen professorin palkan rahastolta siinä muodossa, että tekemällä vastaavan lahjoituksen Helsingin Yliopistolle rahasto huolehtii siitä, että Wilska tulee nimitetyksi Helsingin Yliopiston henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi fysiologian professoriksi, ja saa hyväkseen tästä tulevan professorin palkan. Sen lisäksi saa Wilska Yliopiston laitoksen johtajien asuntoetuja vastaavat asuntoedut Kulosaaressa niinpian kuin se voidaan järjestää, sekä rahapalkkaa tutkimuslaitoksen johtajan toimesta 4 000 markkaa kuukaudessa." Sopimuksella Wilska sitoutui toimimaan Wihurin Tutkimuslaitoksen johtajana vähintään kymmenen vuotta alkaen 1.5.1944.
Antonin seikkailut jatkuvat seuraavassakin osiossa, tervetuloa kyytiin!

Antti Wihuri © Esa Hakala