Puumalassa 24.6.1881 sahan viilaaja Johan Matinpoika Lappalaisen ja Fredriikka Vilhelmiina Heikintytär Luukkosen varattomaan perheeseen syntyi aikanaan neljän muun lapsen ohessa - neljä tytärtä ja yksi poika - Johanna (Hanna) Lappalainen. Hanna Lappalainen kävi kansakoulun jälkeen Kotkassa ruotsalaista tyttölukiota, jossa hän taitavana oppi nopeasti ruotsin kielen ja osoitti jo toisena lukuvuonna olleensa luokkansa priimus. Kun varoja ei ollut käyttää hänen koulutukseensa, joutui hän koulunkäyntinsä keskeyttämään kuuden vuoden opiskelun jälkeen, ja virkatodistus osoittaa perheen muuttaneen lokakuussa 1889 Kymiin ja takaisin Puumalaan kesäkuussa 1899. Syyskuun alusta vuonna 1899 Hanna hankkiutui Uudenkaupungin apteekkiin farmasiaoppilaaksi ja oli myös jonkin aikaa Juvan apteekissa oppilaana, kunnes valmistui 30.11.1903 farmaseutiksi toimien sittemmin farmaseuttina Kurkijoen apteekissa. Vuonna 1909 Lappalainen suoritti opintokurssin bakteriologiassa ja 10.3.1910 Hanna Lappalainen valmistui proviisoriksi toimien edelleen proviisorina Kurkijoella 15.9.1911 asti. Kesällä 1909 Lappalainen hoiti kolme viikkoa Lopen kunnansairaalan sairaanhoitajan tointa.
Syksyllä 1911 hänen opintonsa jatkuivat Helsingin Yliopiston matemaattis-luonnontieteellisellä osastolla, josta hän sai erioikeudella luvan suorittaa tutkintoja. Nyt hän opiskeli mm. fysiikkaa, kemiaa, kasvitiedettä, geologiaa ja mineralogiaa sekä suoritti kurssin vuonna 1912 ravintoaineiden kemiallisessa tarkastamisessa ja sellaisissa metodeissa, joiden tuntemusta tarvittiin mallasjuomien kontrollööriltä. Opiskelunsa ohessa Hanna Lappalainen toimi yliopiston kasvitieteellisen laitoksen professorin Fredrik Elfvingin yksityisassistenttina, fysiologian laitoksen analysoija-assistenttina, kemian laboratorion kvalitatiivisen osaston apulaislaboranttina sekä Maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kemian assistentin viransijaisena. Farmasian opinnot saivat hänet palvelemaan toisinaan Helsingin VIII:ssa (Hakaniemen) apteekissa, Ikaalisten apteekissa ja sen haara-apteekissa Parkanossa sekä Keravan apteekissa, jonka haara-apteekkina toimineessa Sipoon apteekissa hän myös toimi. Farmakologian luentoja Lappalainen piti Marian sairaalassa ja Kirurgisessa sairaalassa sairaanhoito-oppilaille sekä työskenteli jonkin aikaa Helsingin Apteekkarien Keskus-Laboratoriossa, joka myöhemmin tunnettiin Lääketehdas Medicana.
Vuonna 1916 Hanna Lappalainen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja väitteli 17.12.1919 kasvitieteessä filosofian tohtorin arvon sekä suoritti vuonna 1920 filosofian lisensiaatin tutkinnon. Väitöskirjan aihe oli "Biochemische Studien an Aspergillus niger", joka käsitteli homesienien eri lajien kasvua ja kykyä saada aikaan sienitärkkelystä, sitruunahappoa ja oksaalihappoa. Vuonna 1923 Lappalainen promovoitiin filosofian maisteriksi sekä tohtoriksi. Lappalainen kuului ainakin Suomen Kemistiseuraan, Kasvitieteelliseen Seuraan, Societas pro Fauna et Flora Fennicaan, Suomen Maantieteelliseen Seuraan, Suomen Apteekkariyhdistykseen sekä Suomen Farmaseuttiseen Yhdistykseen ja oli myös saksalaisen Pharmazeutische Gesellschaftin jäsen. Kasvitieteen ja kemian aloilta Lappalaisella oli varsin runsaasti kirjoituksia, jotka julkaistiin vuosina 1909-1917.
Marraskuussa 1918 Hanna Lappalainen sai Suomen Senaatin päätöksellä oikeuden tulla nimitetyksi lääkintöhallituksen apteekkiasian asessorin virkaan, mutta tähän toimeen valittiin kuitenkin seuraavana vuonna filosofian maisteri Sigfrid Edvard Siintola. Samoin häneltä meni ohi huhtikuussa 1920 lääkintöhallitukseen asetuksella perustettu oikeuskemistin virka, johon hän oli kyllä saanut toukokuussa 1920 luvan sukupuolestaan huolimatta hakeutua vaikka sitten jättikin virkaan hakeutumatta. Marraskuussa 1920 tähän virkaan nimettiin lääketieteen ja kirurgian tohtori Yrjö Airila. 19.5.1920 Hanna Lappalainen sai Toijalan apteekin apteekkioikeudet ja antautui nyt apteekkarin uralle. Toijalan vuosinaan Lappalainen ansioitui myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton Toijalan paikallisosaston johtokunnan jäsenenä. Toijalan vuosiin osui vielä tieteellistä tutkimustyötä, kun hän sai vuosiksi 1922-23 yliopiston kanslerin varoista matka-apurahan sekä valtion farmaseuttisen matka-apurahan Berliiniin professori Thoms'in yksityisassistentiksi farmaseuttiseen laitokseen. Vuonna 1924 Lappalainen matkusti vielä lisäksi Itävallassa, Ranskassa ja Italiassa. Sisäasiainministeriö myönsi Helsingin XIX apteekkiin toimiluvan 20.11.1924 ja Lappalaiselle myönnettiin apteekkioikeudet tähän Arkadian apteekkiin 29.1.1925, jolloin hänestä tuli näin Helsingin ensimmäinen naisapteekkari. Lappalaisen apteekki avattiin 1.10.1925 osoitteessa Arkadiankatu 15.

Hanna Lappalainen muutti näin Helsinkiin ja solmi siellä marraskuussa 1925 avioliiton agronomi, suomalaisen puolueen kansanedustaja ja näytelmäkirjailija Juhani (Johannes) Kurikan kanssa. Kurikka oli 23.10.1870 Inkerin Tuutarissa syntynyt tilanomistaja Aatami Tuomaanpoika Kurikan ja Anna Juhanintytär Pöyhösen poika, joka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1892 ja suoriutui agronomiksi Multialan maanviljelysopistosta vuonna 1897. Kurikka toimi sittemmin opettajan toimissa Simanniemen, Soanlahden ja Pääskylahden maanviljelyskouluissa sekä Limingan ja Viipurin läänin Uudenkirkon kansanopistossa vuosina 1897-1904. Vuosina 1904-1920 Kurikka oli Maatalousseurojen keskusliiton ja Itä-Karjalan maanviljelysseuran sihteeri ja toimi konsulenttina Sortavalassa. Kymmenen vuoden ajan hän viljeli myös omaa maatilaansa Sortavalan maalaiskunnassa ja oli vuosina 1908-1909 ja 1911-1914 nuorsuomalaisten kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä. Eduskunnassa hän vaikutti ainakin talous-, maatalous- ja työväenasiainvaliokunnissa. Sortavalassa Kurikka oli myös kaupunginvaltuuston jäsen sekä Maataloustuottajain Viipurin läänin piiriliiton puheenjohtaja kuuluen myös MTK:n valtuuskuntaan. Hän oli Viipurin läänin väliaikaisen elintarvikekomitean sihteeri, Viipurin läänin maatalouskomissioni ja kuului lisäksi Aunuksen muonituskomiteaan. Juhani Kurikka toimi aktiivisesti raittiusliikkeessä ja oli myös usean vuoden ajan Inkeri-lehden vastaava toimittaja. Vuodet 1920-27 Kurikka toimi asutushallituksen virkamiehenä. Kurikka ennätti eläessään olla kolmeen otteeseen aviossa; ensimmäisen kerran vuosina 1901-1920 Laura Lydia Uotilan kanssa (kuollut vuonna 1920), toisen kerran vuosina 1922-25 Alma Helena Koskisen kanssa (avioero vuonna 1925) ja lopulta Hanna Lappalaisen kanssa kuolemaansa asti vuodesta 1925 7.5.1930 saakka. Avioliiton aikana Hanna käytti sukunimeään muodossa Lappalainen-Kurikka, mutta aviomiehensä kuoltua palautti nimensä jälleen Lappalaiseksi. Hannan ja Juhanin avioliitto oli lapseton. Viimeiset elinvuotensa Kurikka joutui viettämään sairauden invalidisoimana.
Hanna Lappalainen puhui kodissaan ruotsinkieltä ja seurusteli mielellään seurapiireissään ruotsinkielellä, vaikka oli myös tarvittaessa ylpeä suomalaisesta syntyperästään. Aikalaiset kuvasivat Hanna Lappalaisen hyvin seuralliseksi, pienikokoiseksi ja vikkeläksi, lämpimäksi ja rakastettavaksi ihmiseksi, joka kuitenkin jo 1930 luvulla ilmeisesti kaatumisen seurauksena sai pahan lonkkavaivan, joka valitettavasti vain paheni iän myötä. Hän oli myös ilmeisen kyvykäs liikenainen, sillä sai varsinkin sotavuosina lääkeliiketoimillaan kerättyä kohtalaisen varallisuuden. Miehensä kuoleman jälkeen taiteilija Albert Gebhard tutustutti Hanna Lappalaisen kirjailija ja kuvanveistäjä Georg Sigurd Wettenhovi-Aspaan (1870-1946), joka oli hyvin persoonallinen ilmestys Helsingin seurapiireissä ja herätti melko ristiriitaisia tuntemuksia ja mielipiteitä kanssaihmisissä. Useat aikalaiset katsoivat hänen edustaneen lähinnä rappiotaidetta.
Wettenhovi-Aspan vanhemmat olivat Helsingin yliopiston anatomian professori Georg August Asp (1834-1901) ja naisvoimistelun uranuurtaja Mathilda Sofia Wetterhoff (1840-1920), jotka erosivat vuonna 1890. Ennen kuin Wettenhovi-Aspa aloitti taiteilijan uransa vuonna 1892 hän opiskeli Kööpenhaminassa Det klg. Akademiet for de Skønne Kunster-oppilaitoksessa ja Kröyerin taideakatemiassa vuosina 1889-91. Taiteilijana hän piti itseään taidemaailman hylkimänä ja niinpä hän päätyi pitämään vapaita taidenäyttelyjä Helsingissä vuosina 1896-1903. Muotokuvia hän maalasi monista henkilöistä ilman elävää mallia, käyttäen mallina ainoastaan valokuvaa henkilöstä. Poliittisesti hän kannatti suomalaisuuden aatetta ja ajoi Mannerheimiä Suomen kuninkaaksi, kannatti aktivistien venäläisvastaista linjaa ja suosi Saksaa ja saksalaista kulttuuria. Hän kulutti runsaasti aikaansa ja rahojaan suurisuuntaisiin hankkeisiin, joista ei koskaan tullut mitään valmista; sellaisia olivat mm. timanttien kaivaminen Saharasta, kullanhuuhdonta Lapissa, Kuurmanpohjan vesivoimalaitoksen suunnittelu ja Euraasian ja Amerikan rautatieverkkojen yhdistäminen Beringinsalmen yli rakennettavalla sillalla. Hanna Lappalainen lumoutui Wettenhovi-Aspasta niin, että taiteilija sai hänestä monivuotisen ystävän ja taiteidensa uskollisen tukijan. Pitkään vireillä olleen avioeron päätyttyä toisesta vaimostaan, viulutaiteilija Gertrud Jendritzkystä, taiteilija muutti Hanna Lappalaisen luokse asumaan.

 

 

Vuonna 1936 Lappalainen osti Wilho Lekmanin vuonna 1913 piirtämän viisikerroksisen kivitalon osoitteessa Arkadiankatu 21 Helsingissä. Talossa on kaksi rappukäytävää ja noin viisikymmentä huoneistoa ja koko ylin kerros oli Lappalaisen asunnoksi varattu. Lappalaisen apteekki ja lääketehdas sijaitsivat katutason liikehuoneistoissa. Lappalainen järjesti Wettenhovi-Aspalle talonsa A-rapusta asunnon ja työtilat, ja taiteilija nähtiin Lappalaisen seuralaisena usein teatterissa ja oopperassa samoin kuin hoitomatkoilla ulkomaiden kylpylöissä.
Wettenhovi-Aspa oli ostanut reilulla tuhannella markalla 27.9.1898 rustitilallinen Johan Edward Johanssonilta neljän hehtaarin kokoisen Vilniemen tilan Karjalohjalta, jonne alkoi välittömästi nousta funkkistyylinen ja pyramidikattoinen ateljeehuvila vieden taiteilijalta lähes kaiket käteisvarat. Taiteilija sai isältään avustuksia ja Taideyhdistyksen apurahaa, mutta silti velkaa piti ottaa rakentamista varten. Wettenhovi-Aspa oli avioitunut vuonna 1895 pariisilaisen näyttelijä Divinan (Marie Sophie Paillard) kanssa, jonka kanssa he yhdessä muuttivat vuosisadan vaihteessa Vilniemeen asumaan. Vuonna 1904 Wettenhovi-Aspa lähti kuitenkin pitkälle ulkomaiden kiertueelle, palatakseen vasta alkuvuodesta 1909 matkoiltaan. Tällä välin sekä tila että vaimo olivat jo päässeet huonoon kuntoon ollen naapureiden ja sukulaisten armolla ja vaimo joutui lopulta hulluuden partaalla hoidettavaksi Lapinlahden sairaalaan vuonna 1908.
Divinan kuoltua vuonna 1915 Wettenhovi-Aspa avioitui saksalaisen viulistin Gertrud Gerty Jendritzkyn kanssa. Taiteilija Wettenhovi-Aspa - varmistaakseen Vilniemen jäämistä jaon ulkopuolelle - teki Vilniemestä valekaupan vuonna 1928 kiinteistösijoittaja Amanda (Mandi, joka myöhemmin käytti nimeä Maili) Aution kanssa, joka oli asunut kesiä Vilniemessä vuodesta 1924 lähtien. Autio syntyi Saarijärvellä Knut Aution ja Vilhelmiina Ahvenaisen nuorimpana lapsena 23.8.1877 ja muutti vuonna 1908 Helsinkiin Kansallis-Osake-Pankin kanslistiksi. Vuonna 1914 hän sijoitti isältään saamana perintönä tuhat markkaa konkurssiuhan alla olleen asuintalonsa velkojen hoitoon ja muutamassa vuodessa velan hoiduttua kehitti itselleen merkittävän alkupääoman kiinteistösijoituksiin. Vuonna 1918 hän jättikin pankkineidin työt ja ryhtyi sijoittamaan kiinteistöihin. Vuonna 1947 Autio lahjoitti Suomen Kulttuurirahastolle Maili Aution rahastona 40 miljoonaa markkaa luonnontieteellistä ja taloudellista kehitystä edistävän tutkimuksen ja muun luovan työn, kuten kotimaisten raaka-aineiden hyväksikäyttöön ja niihin liittyvien keksintöjen tukemiseksi. Autio nimitettiin vuonna 1949 Suomen Kulttuurirahaston kunniajäseneksi ja vuonna 1954 paljastettiin hänen muotokuvansa. Autio kuoli 2.5.1958.

 

Kaupasta saamillaan rahoilla taiteilija Wettenhovi-Aspa lyhensi velkojaan ja kohenteli Vilniemen paikkoja ehompaan kuntoon. Vuonna 1934 sai Wettenhovi-Aspa avioeron toisesta vaimostaan, mutta hän riiteli myös Vilniemen valekaupasta Aution kanssa oikeudessa, aina korkeimpaan oikeuteen asti. Vuosina 1932-37 taiteilija ei päässyt huvilallaan kuin käymään toisinaan ja Autio teki huvilalla haluamiaan muutoksia sekä piti siellä yllä täysihoitolaakin jonkin aikaa. Vuonna 1937 korkein oikeus purki taiteilijan hyväksi tehdyn kaupan ja tässä oikeusprosessissa apteekkari Hanna Lappalainen oli hyvänä apuna taiteilija Wettenhovi-Aspalle.
Hanna Lappalainen tuli Vilniemen huvilalla apuun; hän teetätti huvilalla ison remontin omilla varoillaan. Alakertaan tuli mm. uusi keittiö ja palvelijan huone sekä suuri kylpyhuone. Yläkerrassa sijaitsi edelleen 10 metriä korkea taiteilijan ateljee. Lappalaisen kotitalossa Helsingissä vietettiin sitä vastoin melko usein juhlia; myös keskustelutilaisuuksiin oli kutsuttu seurapiiriväkeä ja näissä usein nähtyjä vieraita olivat mm. säveltäjä Jean Sibelius, K.J. Ståhlberg, professori Gustaf Komppa, kirjailijat Ilmari Kianto ja Frans Emil Sillanpää, laulajatar Musa Silver ja taiteilija Johannes Gerhard. Seremoniamestarina näissä Lappalaisen järjestämissä juhlissa hääräsi usein taiteilija Wettenhovi-Aspa, joskus jopa pianonsoitolla vieraita viihdyttäen.
Annan lehtikirjoituksen kuvailla tätä kulttuurikotia: "Sitten siirrymme yläkertaan tohtori Lappalaisen yksityishuoneistoon, joka sekin on ollut perinpohjaisen uudistuksen alainen. Mikä viehättävä ympäristö! Kanarialintu livertää täysin rinnoin iloisen tervehdyksensä, kirjoja - tekisi mieli sanoa - miltei loppumattomiin. Järjestyksestä puhuu se, että kirjastossa on asianmukaisen tarkka korttijärjestelmä. Aivan oman osastonsa siinä on saanut taiteilija Wettenhovi-Aspan tuotanto. Maalauksia, verhoja, mattoja, paljon taide-esineitä kaikkialla todistamassa omistajansa harrastuksista. Tuntuu siltä kuin alhaalta uutterien työmuurahaisten parista olisi siirrytty itse taiteen ilmakehään. Maalauksista jäi mieleen joukko Gebhardin ja Wettenhovi-Aspan töitä, varsinkin viimeksimainitun suurikokoinen Sibelius-kuva oli voimakas luomus. Tohtori Lappalainen kertoo vilkkaaseen tapaansa työnsä vaiheista vuosien varrella. Hänen kerrontansa on älykästä ja mukaansatempaavaa. Miten paljon tarmoa ja väsymätöntä uurastusta sisältyykään näihin vuosiin! Kaiken ahertelun tuloksena on nyt ympärillä laaja liike, uljas koti ja kaikin puolin kauniit, kunnioitettavat tulokset. (H. A.)"
Vuonna 1942 taiteilija Wettenhovi-Aspa ihastui Elannon myyjänä työskennelleeseen 26-vuotiaaseen Aino Paanaseen. Tämän asian tultua Hanna Lappalaisen tietoon, sai taiteilija muuttaa B-rapun juuri remontoituun asuntoon Lappalaisen kivikerrostalossa. Välien viileneminen johti lopulta niiden täydelliseen katkeamiseen keväällä 1945, jolloin taiteilija Wettenhovi-Aspa joutui muuttamaan Lappalaisen järjestämästä asunnosta kokonaan pois. Hanna Lappalainen tuki taiteilijaa kuitenkin yhä taloudellisesti, vaikka Wettenhovi-Aspa ei tästä välttämättä itse ollut tietoinen - tuki hoidettiin taiteilijan taloudenhoitajan suosiollisella välityksellä. Wettenhovi-Aspa oli apteekkari Hanna Lappalaisen hyväksi tehnyt jo kaksi testamenttia, mutta kaksi viikkoa ennen kuolemaansa tehdyllä testamentilla hän määräsi Vilniemen taiteilijoiden kesäkodiksi Suomen Kuvaamataiteilijoiden Liitolle ja ainakin osan varoistaan annettavaksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolle lahjoituksena. Kun taiteilija Wettenhovi-Aspa sitten 18.2.1946 kuoli ja testamentti julkistettiin, ei Hanna Lappalainen tästä riemastunut vaan moitti - sittemmin kylläkin turhaan - testamenttia. Aarne Aaltonen sai tehdä pronssisen rintakuvan taiteilijan haudalle Lappalaisen kustannuksella.

Jälkipolvet tulevat muistamaan apteekkari Hanna Lappalaisen myös sangen merkittävänä lahjoittajana. Hän tuki taloudellisesti vuonna 1935 perustettua yhdistystä Kalevalaiset Naiset, joka vuodesta 1955 on tunnettu Kalevalaisten Naisten Liittona. Lappalainen sai olla myös yksi Laulu-Miesten rakentajajäseniä; Laulu-Miesten talo valmistui vuonna 1949 Kamppiin - osoitteessa Hietaniemenkatu 2 - ja Laulu-Miesten Keulakabinetissa on mm. 28.10.1954 perustettu Suomen Elokuvasäveltäjät ry (myöhemmin Elokuva- ja Viihdesäveltäjät ry), joka nykyisin toimii nimellä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry. Apteekkari Lappalainen lahjoitti 7.6.1944 Wihurin Tutkimuslaitokselle Oy Warjola-nimisen taloyhtiön - tontin kanssa - koko osakekannan eli 101 kpl tuhannen markan nimellisarvoisia osakkeita hoidettavaksi erikoisena 'Tohtori Hanna Lappalaisen lahjoitus Wihurin Tutkimuslaitoksen tukemiseksi' nimisenä rahastona. Kiinteistön tuotto tuli lahjoituksella Wihurin Tutkimuslaitoksen hyväksi sillä ehdolla, että lahjoittaja sai vuokratta nauttia käyttämästään apteekista, asunnosta ja laboratoriosta elämänsä ajan. Kiinteistö sijaitsee Helsingissä osoitteessa Arkadiankatu 21 ja talossa on vuodesta 1965 sijainnut Jenny ja Antti Wihurin rahaston toimisto aluksi talon B-portaassa ja vuoden 1991 peruskorjauksen jälkeen A-portaan ylimmässä kerroksessa, lahjoittaja Hanna Lappalaisen kodin entisissä tiloissa.
Ensimmäisenä naisapteekkarina Suomessa tohtori Hanna Lappalaiselle myönnettiin 22.6.1956 apteekkineuvoksen arvonimi. Elämänsä ehtoopuolella hän ei enää pystynyt hoitamaan apteekkiaan omien liikkumisvaikeuksiensa vuoksi ja apteekkia hoiti vastaava proviisori. Hänen piti vielä viime vuosinaan kokea luottofarmaseuttinsa kavaltavan merkittävän summan rahaa apteekistaan. Tohtori Hanna Lappalaisen elämä päättyi 5.2.1966 ja hänet haudattiin aviomiehensä kanssa samaan kuuden hengen hautaan Helsingin Hietaniemessä.