Joenniemen kartanoa rakennetaan.
Gustaf Adolf
Serlachiuksen (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901) veli oli Gabriel
Serlachius, joka syntyi vuonna 1835 Ilomantsissa ja palveli nuoruutensa
sotilaana ensin Turussa ja Viipurissa, sittemmin Venäjällä Sofin
jalkaväkirykmentissä ja Kuurinmaan henkiulaanirykmentissä ja lopulta Porin
tarkk'ampujarykmentissä. Hän jätti armeijan kotkotukset alikapteenina vuonna
1868 ja alkoi ravintoloitsijaksi ja olutpanimon isännöitsijäksi Pietarsaareen,
jossa vuodesta 1880 lähtien myös hankki saman panimon omistukseensa. Gabriel
Serlachius avioitui maaliskuussa 1873 1851 syntyneen Aina Matilda Rosalie Schaumanin
kanssa ja pian heillä oli kaksi tuoretta poikaa; Birger (s. 17.5.1874) ja Gösta
Michael (s. 26.4.1876). Gabriel Serlachiuksen terveys oli heikentynyt
sotareissuilla Puolassa ja tämän vuoksi hän oli sairaalloinen tuon tuostakin loppuelämänsä.
Muuten häntä kuvailtiin paitsi ankaraksi, myös käsistään käteväksi ja
käytännölliseksi, oikeudenmukaiseksi, hyväntuuliseksi ihmiseksi, joka ei
vaivojaan paljon valitellut. Aina Matilda taas oli tunnollinen ja taloudellinen
sekä uhrautuvainen perheen huolehtija. Tulonsa perhe sai panimosta, mutta
taloudellista lisäapua tuli myöhemmin myös Aina Matildan perimistä Strengbergin
tupakkatehtaan osakkeista. Ruotsinkielisessä n. kahdentuhannen asukkaan
pikkukaupungissa Gösta varttui lähinnä äidinpuolen suvun piirissä, sillä isä
oli veljensä Gustafin kanssa melko huonoissa väleissä, silloin kun veljesten
välit eivät olleet kokonaan poikki.
Gösta
Serlachiusta ei koulunkäynti paljoa kiinnostanut; talvisin hiihtäminen ja
kesäisin purjehtiminen oli kiinnostavampaa. Nuoresta lähtien hän osoitti pian
myös liikemiestaitoja myymällä itse poimittuja sieniä ja postimerkkejä
kauppaamalla. Lomien aikana hän sai Mäntän tehtaiden agentuurin ja myi siellä
valmistettuja pusseja Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja Vanhassa
Kaarlepyyssä. Pietarsaaren koulun jälkeen Gösta kävi Oulun ruotsinkielisen
lyseon, josta valmistui ylioppilaaksi tammikuussa 1895. Isä Gabriel kuoli
vuonna 1896 ja Gösta opiskeltuaan Helsingin yliopistossa lakitiedettä jätti
opintonsa kolmen lukukauden jälkeen kesken äidin kovasta vastustuksesta
huolimatta.
Opinnot
heitettyään Gösta sai setänsä G. A. Serlachiuksen pojan, serkkunsa Axelin
avustuksella harjoittelupaikan Manchesterissa myyntiyhtiön toimistossa
paperinmyyjänä. Huhtikuusta 1898 hänet kutsuttiin konttoristiksi Mäntän
tehtaalle, jossa Gösta aloitti työskentelyn 15.6.1898. Gösta kihlautui salaa G.
A. Serlachiuksen tyttären, vuonna 1877 syntyneen serkkunsa Sigrid Edith (Sissi)
Serlachiuksen kanssa loppuvuodesta 1898 ja he julkistivat kihlauksensa
perheelle vasta tammikuussa 1899. Häitä vietettiin Mäntässä elokuussa 1899 ja
nuorelleparille syntyi kaikkiaan viisi lasta; Ralph Erik (s. 1901), Kersti
(Stina) (s. 1902), Greta (s. 1904), Bror Gustaf Gabriel (s. 1907) ja lopulta Gustaf
Adolf (s. 1913).
Gösta Serlachiuksen isä ja äiti Gabriel ja Aina Matilda Serlachius (o.s. Schauman).
Gösta ja Birger Serlachius.
Gösta
Serlachius halusi nyt lisää tietämystä paperiteknologiasta ja sen vuoksi hän
opiskeli alaa vuosina 1902-03 Technologishes Gewerbe Museumissa Wienin teknillisessä
korkeakoulussa. Vuodet 1904-08 hän toimi Kankaan paperitehtaan isännöitsijänä
Jyväskylässä velkojenhallinnon kutsumana ja sai tehtaan taas muutamassa
vuodessa voitolliseksi. Vuodet 1908-13 Gösta toimi Kymmene Aktiebolagin
toimitusjohtajana Kuusankoskella. Vuonna 1913 Gösta siirtyi lopulta Mänttään
perheyritys Serlachius Oy:n toimitusjohtajaksi kuolemaansa vuonna 1942 asti. Gösta
Serlachius rakennutti Mänttään sulfiittiselluloosatehtaan, hankki yhtiölle
Tampereelta Takon tehtaan ja Jyväskylästä Kankaan tehtaan vuonna 1918 sekä
Suomen Hihnatehtaan Tampereelta ja Kolhon sahan. Hän oli osakkaana Leppäkosken
tehtaat Oy:ssä ja sen johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1913-18 sekä perustamassa
Kajaanin Koski ja Teollisuus Oy:tä vuonna 1906. Birger veljeltään hän osti
vuonna 1913 Pietarsaaren olutpanimon. Gösta Serlachiuksen aloitteesta
potkaistiin käyntiin Suomen Paperitehtaitten Yhdistys sekä Suomen
Selluloosayhdistys. Suomen Puuhiomoyhdistys organisoitiin uudelleen Suomen
Puunjalostusyhdistysten Keskusliitoksi. Gösta Serlachiukselle myönnettiin
vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1918.
Gösta ja
Sigrid Serlachius asuivat aluksi Mäntässä ns. isännöitsijän talossa, mutta he
olivat hankkineet omistukseensa myös Isoniemen tilan vuosisadan vaihteessa;
tilalla harjoitettiin karjanhoitoa ja maanviljelystä. Gösta Serlachius osti
tilan vierestä Joenniemen torpan maa-alueineen vuonna 1916. Sigrid ja Gösta
Serlachius erosivat vuonna 1916 ja tyttäret jäivät äidille ja pojat isälle. Sigrid
muutti hänelle rakennetulle Juhola-nimiselle tilalle Keurusselän rantaan, jossa
eli elämänsä loppuun vuoteen 1944 asti.
Gösta
Serlachius meni uudelleen naimisiin vuonna 1919 filosofian kandidaatin
(pääaineina maanviljelysoppi ja karjataloustiede) Ruth Ingrid Björkenheimin
kanssa. Molemmat olivat toista kertaa naimisissa ja heidän avioliittonsa oli
lapseton. Pariskunta asui vuosina 1895-96 vaiheilla valmistuneessa Mäntän
linnassa, jonka arkkitehti A. E. Melander suunnitteli Gustaf Adolf
Serlachiukselle kodiksi. Ruth Serlachius muistetaan Mäntän kehittäjänä; hänen
aikaansaamansa Säde-yhdistys sai Mänttään aikaiseksi mm. synnytyslaitoksen.
Puheenjohtajina hän toimi Vapaan Huollon keskuksessa ja sotakummivaliokunnassa,
oli aktiivinen Lotta- ja Martta-työssä, sekä rakasti musiikkia ja
näyttämötaiteita. Gösta Serlachius omisti vuosina 1915-28 Karjalassa maa- ja
metsätilan nimeltä Syskyjärven hovi ja vielä myöhemmin Huhkojärven tilan
Koskenpäällä. Joenniemen mailla alkoi 1920-luvulla taimitarha sekä karjanhoito
ja maanviljely, jotka olivat Ruthin sydäntä lähellä jo ammatillisestikin.
Arkkitehti W. G. Palmqvist oli suunnitellut heille tilalle pehtorin talon,
navetan sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Jarl Eklund suunnitteli
pariskunnalle kotitaloksi Joenniemen kartanon, joka valmistui vuonna 1935.
Gösta Serlachius menehtyi Helsingissä suvun kesäpaikassa Lövössä saamansa
sydänkohtauksen jälkeen 18.10.1942. Ruth asui Joenniemen kartanossa kunnes
1960-luvun alussa muutti Helsinkiin, jossa kuoli vuonna 1963.
Kuvassa vasemmalta Gösta Serlachius, Akseli Gallen-Kallela, taiteilija Eric O. W. Ehrström sekä arkkitehti W. G. Palmqvist pehtorin talon portailla vuonna 1932.
Gösta Serlachius © Esa Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti