Kuninkaiden laakso, Wadi Biban el-Moluk, sijaitsee n. viiden kilometrin päässä Niilistä Theban -nykyisen Luxorin - länsipuolen vuoristoisessa laaksossa ja täältä löytyvät kaikkien uuden valtakunnan hallitsijoiden haudat Thutmosis I:stä lähtien. Ainoan poikkeuksen muodostaa Akhenaten perheineen. Jo 18. dynastian alkukaudesta lähtien Theba oli tullut Egyptin uudeksi pääkaupungiksi ja hallitsijoille tarvittiin silloin tietysti myös hautausmaat Thebaan. Luultiin, että lähistöllä sijaitseva kuivunut joenuoma olisi oiva paikka valvoa ja suojella hallitsijoiden viimeisiä lepopaikkoja, joka olettama sittemmin osoittautui valitettavan vääräksi. Uskonnolliset syyt olivat vahvasti viitoittamassa tietä tämän nekropolin syntymiselle. Keskivaltakunnan ajoista lähtien Länsi-Thebassa palvottiin Harthoria-jumalatarta, "lännen valtiatarta", joka kuolleiden lehmänhahmoisena jumalana yhdistettiin läheisesti hallitsijan tuonpuoleiseen olemassaoloon. Qurnan sarvi (450 m), läntisen vuoriston korkein huippu, tulkittiin muistoksi kuninkaallisten hautarakennusten perinteestä. Uskottiin auringon liikeradan ja laskemisen länteen olevan tärkeä edellytys kuollen kuninkaan tuonpuoleiselle elämälle. Käytäntö oli myös osoittanut, että suunnattomista kivimassoista rakennetut faaraoiden hautarakennelmatkaan eivät olleet estäneet hautojen ryöstöä, joten nyt päädyttiin kalliohautoihin.

 

Itse laaksoalue jakautui kahteen osaan; valta osa kuninkaiden haudoista on juuri itäisessä osassa, jonka tunnemme nykyään Kuninkaiden laaksona. Vanhoissa muinaisegyptiläisissä teksteissä käytettiin tästä paikasta nimeä "suuri paikka" tai vain "laakso". Länsiosaan on haudattu ainoastaan hallitsijat Amenofis III ja Eje. 18. dynastian alkupuolella alueen itäosaan oli tavattoman helppoa louhia kalliomuodostumiin sangen hyvin piilotettuja hautoja, mutta ajan kuluessa tämäkin osa kävi ahtaaksi haudoille. 19. ja 20. dynastian hallitsijat Ramessidi-kaudella joutuivat etsimään hautapaikkoja lähempää laakson keskustaa.

Antiikin aikoihin Egyptiä vaalittiin monien ihmeiden ja mysteerien käsittämättömänä maana ja tuolloin ja varovaisesti alkanut kiinnostus matkustavilla vierailla kohdistui pyramidien lisäksi myös Theban temppeleihin ja hautamuistomerkkeihin. Aikanaan Rooman keisari Hadrianus innostui faaraoiden kulttuuriperinnöstä sen jäänteitä nähdessään. Tuon ajan turistit jo jättivät yli 2000 graffitia omista nimistä ja kotikaupungeistaan niihin kymmeneen hautaan, joihin tuolloin jo pääsi vapaasti tutustumaan. Varsinkin Ramses IV:n ja Ramses VI:n haudat olivat verrattain suosittuja kristittyjen erakoiden asuinsijoja 300-500-luvuilla ja nämä erakot olivat myös innostuneita jättämään hautojen seinille omia kirjoituksiaan. Laaksoon laskeutui pitkäksi aikaan auvoisa rauha, kun Egypti islamilaistui 600-luvulla ja tätä tyventä kesti aina vuoteen 1738, jolloin englantilainen pappi Richard Pococke vieraili Kuninkaiden laaksossa kahdesti ja sai julkaistuksi ensimmäisen kartan alueesta ja pohjapiirroksia nimellä Observations on Egypt. Napoleonin suorittaman sotaretken tuloksena vuonna 1798 alkoi varsinaisesti tieteellisellä tarkkuudella tehty tutkimustyö syvällisemmin muinais-Egyptin historiaa ja kulttuuria kohtaan kukoistaa ja sen ensimmäisiä pioneereja olivat Vivant Denon - saapui Thebaan 1799 kenraali Desaix'n joukoissa - ja ranskalaiset insinöörit Jollois ja de Villiers, joiden onnistui löytää läntisen alueen puolelta Amenofis III:n hauta.

                                                               Memnon eli Ramses II

Iso Britannian pääkonsulia mesenaattinaan käyttäen italialainen Giovanni Battista Belzoni (s. 15.11.1778 ja k. 3.12.1823) tuli historiankirjoissa kuuluisaksi arkeologiksi ja egyptologiksi melko omalaatuisellakin tavallaan harjoittaessaan ammattiaan. Hän syntyi neljätoistalapsiseen perheeseen Padovassa, Italiassa ja isä elätti perhettä parturina. Hän opiskeli hydrauliikkaa ja valmistui insinööriksi, mutta pitkänä miehenä (lähes 2 m) muutettuaan Hollannin kautta Englantiin alkoi esiintyä voimamiehenä kiertävässä sirkuksessa. 12 vuotiaan sirkusuransa aikana hän solmi avioliiton Sarah vaimonsa kanssa, ja yhdessä irlantilaisen palvelijansa James Curtinin kanssa he kaikki kolme matkustivat  Maltalle tapaamaan Egyptin käskynhaltijaa Muhammed Ali Paššan ja myymään hänelle Kairoon hydraulista kastelujärjestelmää, jolla Niilin vettä saatiin nostettua viljelyksille. No kauppa tosin meni kintuille, mutta käskynhaltija järjesti Belzonille apurahan, joka mahdollisti jättäytymisen Egyptiin. Egyptissä asuessaan Giovanni Belzoni tutustui sveitsiläiseen tutkimusmatkailijaan Johann Ludwig Burckhardtiin, joka oli opetellut arabien kielen ja pukeutui arabiksi päästäkseen paremmin paikkoihin, joihin eurooppalaisilla ei ollut pääsyä. Johann kertoi kiehtovan innostavasti monumenteista ja temppeleistä sekä Luxorissa olevasta nuoren Memnon-patsaasta (Ramses  II).  Giovanni innostuneena kuulemastaan sai puhuttua rahoituksen Britannian pääkonsuli Henry Saltilta ja retken tarkoitus oli viedä Memnon näytteille British Museumiin. Thebassa patsaat olivat kaulojaan myöten hiekan peitossa ja vaadittiin paljon työvoimaa patsaiden esiin kaivamiseen. Pelkästään pää saattoi painaa seitsemän tonnia ja apuvälineet olivat vielä sangen alkeellisia. Lopulta patsas saatiin kuitenkin suhteellisen ehjänä perille.

                                                         Giovanni Battista Belzoni 

Vuonna 1816 Belzoni matkusti Abu Simbeliin ja täällä oli tarkoitus kaivaa Ramses II hauta esiin. Tällä kertaa työ jäi kuitenkin vielä kesken, mutta vuoden kuluttua hän palasi uusimaan yritystä ja löysi oviaukon hautaan. Bolzoni oli taitava tekemään akvarelleja, joihin hän ikuisti tekemiään löytöjä. Myöhemmin hänen maalauksiaan julkaistiin litografioina. Henry Salt suostui maksamaan vielä toisenkin matkan kustannukset Nubiaan, mutta  Giovanni oli ehtinyt jo suututtaa Ranskan konsulin ja italialaisen Bernardino Drovettin, jotka järjestivät hänelle porttikiellon Karnakin temppeleihin. Nyt hän siirtyi Kuninkaiden laaksoon ja 1817 löysi Amenhotep III:n, Ramses I:n, Merenptahin ja Ayn haudat alueelta. Hieroglyfejä ei vielä osattu tulkita, joten hänelle jäi arvoitukseksi itselleen, kenen haudat hän oli löytänyt. Ramses I:n hautaa tutkiessaan hän vielä havaitsi Seti I:n haudan viisi ja puoli metriä maanpinnan alta. 1818 Giovanni Belzoni alkoi insinöörin taidoillaan selvittämään tietään Gizassa Khefrenin pyramidin sisimpiin huoneisiin. Ensimmäisenä eurooppalaisena hän myöskin tutki Siwan keitaalla raunioitunutta kaupunkia. 1819 hän palasi kotiin Englantiin julkaistakseen vuotta myöhemmin kirjansa Narrative of the Operations and Recent Discoveries Within the Pyramids, Temples, Tombs, and Excavations in Egypt and Nubia. Belzoni ei koskaan opiskellut arkeologiaa, mutta siitä huolimatta hänen kirjaansa pidetään ensimmäisenä englanninkielisenä egyptologian teoksena. Belzonin motiivina oli usein löytää suunnattomia aarteita löydöiltään ja myydä niitä sitten edelleen rahasta keräilijöille ja hänen suosimat kaivausmenetelmät olivat usein melko kohtalokkaita näille monumenteille; usein käytettiin muurinmurtajaa hautoihin pääsemiseksi.

 

Jean Franҫois Champollion sai ratkaistua hieroglyfien arvoituksen ja Ippolito Rosellini jäljensi 1829 arkkitehtien ja taiteilijoiden ystävällisellä avustuksella monia piirtokirjoituksia ja kuvia 16 kuninkaanhaudasta. Richard Lepsiuksen johtamana preussilainen tutkimusretkikunta tutki 1842-1845 keisari Fredrik Vilhelm IV:n käskystä perusteellisesti kuninkaiden hautoja ja tutkimustulokset julkaistiin kaksitoistaosaisena kirjasarjana nimellä Denkmaeler aus Aegypten und Aethiopien.  Vasta vuonna 1898 Victor Loret pystyi  löytämään esiin Thutmosis III:n ja Amenofis II:n hautakammiot. Pian kaivausmarkkinoille ilmestyi myös liikemies Theodore M. Davis New Yorkista, joka sai kaivausluvat haltuunsa kahdeksitoista vuodeksi. Hän halusi ehdottomasti onnistua pyrkimyksissään ja aikalaisten kuvausten mukaan oli varmaankin myös hieman hankala luonteeltaan, joten hän joutui vaihtamaan kaivausten johtajia useaan otteeseen. Hänellä oli kuitenkin onni saada palvelukseensa nuori Howard Carter. Sitten alkoi tapahtua. Ensin löytyi Thutmosis II:n ja Thutmosis IV:N haudat ja sen jälkeen kuningatar Hatshepsutin, Siptahin ja Horemhebin haudat sekä Amenofis III:n appivanhempien Jujan ja Tujan hauta-aarteet.  Tässä vaiheessa Davis ymmärsi kaivaneensa laakson haudat loppuun ja luovutti kaivauslupansa vuonna 1912 Carnarvonille. Vaivaisen kahden metrin päästä näistä kaivauksista löytyi kuitenkin marraskuussa vuonna 1922 Tutankhamonin haudan sisäänkäynti ja sen löysivät juuri Carter ja lordi Carnarvon, hankkeen rahoittaja. Varsinainen kaivaustoiminta käynnistyi 1917 ja vuoteen 1921 tultaessa oli lordi jo täysin valmis luopumaan hankkeesta monien epäonnistumisten jälkeen. Carter luotti kuitenkin haudan olemassaoloon ja sai lordin vielä kerran ryhtymään kaivauksiin ja vakuuttuneeksi haudan olemassaolosta. 18. dynastian aikainen hallitsija oli jostakin syystä jäänyt historian hämärään, mutta hänen hautansa oli lähestulkoon ainoita hautoja, joka säästyi lähes koskemattomana haudanryöstäjiltä osittain Ramses IV:n hautaa louhittaessa haudan sisäänkäynnin alueelle kerääntyneiden metrien paksuisten irtokivimassojen suojellessa hautaa. Tutankhamon kuoli ilmeisesti kahdeksantoista vuotiaana oltuaan vajaa kymmenen vuotta vallassa ja hauta oli hänen kuollessaan vielä valmistumatta, joten hänet haudattiin melko matalaan ja pieneen hautaan. Carter löysi haudasta lähes 5000 enennäkemättömän kaunista esinettä, joukossa itse arkut, kuninkaan kultanaamio, valtaistuin, erilaisia patsaita ja paljon koruja, kaikki ahdettuna suhteellisen pieneen hautaan. Vain papyruksia eli kirjallisia todisteita Carter jäi haudasta kaipaamaan, mutta joku oli ehtinyt jo ennen häntä kuitenkin vierailla ilmeisen nopeasti haudassa. Haudassa on ilmeisesti vierailtu pariin otteeseen, mutta vieraille on tullut nopea lähtö kummallakin kerralla ja hauta on sinetöity uudestaan. Hauta-aarteita säilytetään nykyisin lähinnä Kairon ja Luxorin museoissa. Howard Carterin tiedämme valitettavasti poistuneen joukostamme yksinäisyydessä vuonna 1939.

                                                      Tutankhamonin kultanaamio