Tampere-talon suuri sali keräsi barokkimusiikin ystävät kuuntelemaan Tampere Filharmonian Barokkiorkesterin kehittymistä perjantaina 26.10.2012 klo 19. Orkesteria johti ja solistina toimi viola d'amorella Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja muina solisteina olivat Nina Johnson (huilu), Julien Weber (oboe d'amour) ja Eero Palviainen (luuttu). Jean-Baptiste Lully (28.11.1632 - 22.3.1687) syntyi Firenzessä ja oppi jo lapsena soittamaan kitaraa ja viulua. Jo varhain eli 1646 hän siirtyi Ranskaan ja alkoi opiskella musiikin teoriaa Nicolas Métrun ansiollisella avustuksella. Hän tuli viettäneeksi merkittävän osan elämästään taiteiden suosijan, Aurinkokuningas Ludvig XIV hovissa musikanttina ja kapellimestarina. Hänen kohtalokseen koitui itse aiheutettu kuolio jalassa, jonka hän suutuspäissään löi kapellimestarin sauvallaan tahtia lyödessään. Yhdessä Jean-Baptiste Moliéren kanssa he loivat komedia-baletin, näyttämötaiteen uuden ilmenemismuodon, joka yhdisti näytelmän ja sen tanssijaksot yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäinen heidän yhteisprojektinsa oli vuodelta 1664 Le mariage force.  Moliére näytteli itse mielellään parivaljakon 1670 aikaansaannosta Le bourgeois gentilhomme eli Porvari aatelismiehenä pääosaa erinomaisena näyttelijänä. Tästä teoksesta Tampere Filharmonian Barokkiorkesteri soitti seuraavat osat: I Ouverture, IV Gravement: Mouvement de Sarabande, V Bourrée, IV Gaillarde, VII Canarie, VIII Quartriéme interméde: Marche pour la cérémonie des turcs, IX Air 1, X Air 2, Air 3, XIV Chaconné des Scaramouches, Trivelins et Arlequins.

Georg Philipp Telemann syntyi jo ennen Johann Sebastian Bachia Magdeburgissa 24.3.1681 ja kuoli Hampurissa 25.6.1767 protestanttisen papin Maria tyttärelle ja hänen opettajapuolisolleen Georgelle, josta myöhemmin tuli myös pappi. Perheen isä kuoli pojan ollessa sangen nuori vuonna 1685 ja äidillä oli lasten kasvattamisen kanssa suuria ongelmia. Muodollinen musiikinopetus jäi pojalta saamatta, mutta 10-vuotiaana hän soitti huilua, viulua, kosketinsoittimia ja sitraa, ja samalta ajalta ovat peräisin jo hänen ensimmäiset sävellyksensä. 12-vuotiaana hän oli jo säveltänyt ensimmäisen oopperansa, Sigismundin. Äiti toivoi pojastaan lakimiestä ja patisti opintoihin. Äiti-Maria sai myös koulun rehtorin Zellerfeldissä puhuttua puolelleen ja takavarikoi pojan kaikki soittimet, jotta kaikkinainen haihattelu musiikin suhteen saisi jäädä. Rehtori onneksi kuitenkin ymmärsi pojan lahjakkuuden ja rohkaisi poikaa musiikkiopinnoissa ja Hildesheimin ylemmän asteen koulussa hän sävelsi koulunäytelmiin musiikkia ja katoliseen kirkkoon kantaatteja. 20-vuotiaana Georg alkoi äitinsä mieliksi opiskella lakia Leipzigin yliopistossa, mutta pian orastava säveltäjänura otti kuitenkin voiton kisassa.

Telemann oli erittäin tuottelias säveltäjä ja säveltämisen kerrotaan olleen hänelle helppoa ja vaivatonta. Tämän vuoksi häntä myös kadehdittiin ja vihattiin. Kasvattaakseen tulojaan Telemann alkoi opettaa oppilaille musiikkia ja pian hän tuli perustaneeksi oman musiikkikoulun tähän tarkoitukseen. Tämä oli aikalaisten mukaan ennen kokematonta, koska musiikki oli lähinnä herrasmiesten harrastusta ja ammattimuusikon ura oli jotain aivan outoa ja uutta. Leipzigissa hänet valittiin jo paikallisen oopperan johtajaksi ja neljässä vuodessa hän tekikin täällä neljä oopperaa. Neuerkirchestä hän otti muiden töidensä lisäksi vastaan urkurin työn ja sävelsi näin myös kirkollista musiikkia. Kateellisten kritiikki sai hänet usein muuttamaan parempien työtarjouksien perässä, kunnes hän oli uransa huipulla Hampurissa 20 vuotta viiden kirkon musiikillinen johtaja ja Hampurin oopperan johtaja saman aikaisesti. Hän sävelsikin yli neljäkymmentä oopperaa ja satoja kantaatteja. Konserttojen säveltäjänä hän kunnostautui myös, mutta valitettavasti vain puolet n. 200 konsertosta on säilynyt jälkipolville. Telemannilla oli liikemiesvaistoa, koska hän valvoi tekijänoikeuksiaan ja julkaisi omia sävellyksiä nuotteina ja mainosti myös niitä. Vuosina 1740 - 1755 hän piti säveltämisestä luovaa taukoa, mutta aloitti 74-vuotiaana uudelleen säveltämisen kollegansa, Händelin kehotuksesta. Hän sävelsikin aina kuolemansa asti 86-vuotiaaksi, vaikka näön heikentyminen oli hänen kiusanaan.

Ehkä tämä konsertin hienoimpia hetkiä koin juuri Telemannin Konsertossa E-duurissa huilulle, oboelle ja viola d'amorelle TWV 53: E1, jossa neljä osaa (hidas-nopea-hidas-nopea) vuorottelevat vaihtuvasti. Kolmas osa on hidas 6/8-tahtilajissa etenevä Siciliano sangen surullisine sävyineen. Konsertin loistavat solistit Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch (viola d'amore), Nina Johnson (huilu) ja Julien Weber (oboe) loivat nyansseillaan ja rytmisillä käsittelyillään huikeita tuokioita.

Väliajan jälkeen siirtyminen Venetsiaan ja vuoteen 1740 oli sujuvaa. Sinne meidät johdatteli Antonio Vivaldin Konsertto d-molli viola d'amorelle ja luutulle RV 540, solisteina Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja Eero Palviainen. Tyttöjen orpokodissa (Ospedela della Pietá) näki silloin päivänvalon Vivaldin kolme Saksin vaaliruhtinaan ja Puolan kuninkaan August III:n kruununperilliselle Friedrich Christianille vierailun kunniaksi sävellettyä konserttoa ja lisäksi vielä yksi sinfonia. Jos Antonio Vivaldin elämä ja edesottamukset alkavat enemmälti kiinnostamaan, voin erittäin lämpimästi suositella tutustumista Karl Hellerin kirjaan Vetsian punapappi (The Red Priest of Venice).

Konsertin loppunumeron muodosti Louis-Gabriel Guillemainin II Divertissement op. 15 (vuodelta 1751) I Ouverture, II Gay, III Pantomime Cicilienne; Gracieusement sans lenteur, IV Air Gay, V Rondeau; Gracieux, VI Tambourin I, VII Tambourin II, VIII Caconne; Gay. Tämä aikanaan heikkohermoinen säveltäjä syntyi Pariisissa 1705 ja opiskeli musiikkia mm. Italiassa kunnes kiinnitettiin 1737 kuningas Ludvig XV:n hoviin suosituksi muusikoksi. Säveltäjän kuolemaan vuonna 1770 on liitetty jotakin epäselvyyksiä ja hänen tiedettiin viettäneen varsin tuhlailevaa elämää ja alkoholikin tuntui säveltäjällemme maistuvan mieluusti.

Kelpo orkesterimme kohentuu myös barokkiharrasteessa. Selvää kehitystä on havaittavissa ja kunnianhimoa riittää toivottavasti jatkossakin uusiin koitoksiin. Kevätkaudella pe 22.2.2013 jatkuu barokkisarja Johann Sebastian Bachin musiikilla.