24.10.2012 torstai-iltana Tampere-talon suureen saliin
suunnistivat sitkeimmät suomalaisen swingpohjaisen kevyenmusiikin ja
erityisesti säveltäjä, kapellimestari ja muusikko Erik Lindströmin musiikin
ystävät kuuntelemaan maestron 90-vuotismerkkipäivän kunniaksi järjestettyä
juhlakonserttia. Lindström levytystuotanto on kaikkiaan yli 500 kappaletta,
joista iskelmäksi laskettavia lienee noin 350 kappaletta. 29.5.1922 Helsingissä
syntyneelle Erik Wilhelm Lindströmille on myönnetty Valtion säveltaidepalkinto
vuonna 2003 ja kultaisen Emma-patsaan hän sai tekemästään elämäntyöstä 2006.
Säestävä soittajisto oli kuin suoraan suomalaisen
kevyenmusiikin historiikista; bändiä johti ja sovituksista vastasi luuytimiään
myöten umpimusikaalinen säveltäjä, sovittaja, muusikko, kapellimestari ja
laulaja Pentti Lasanen (sax., klarinetti ja huilu), trumpetissa ja flyygelitorvessa
Vantaan Viihdeorkesterin pitkäaikainen kapellimestari ja sovittaja (1988-2009
ja 2010 lähtien orkesterin kunniakapellimestari) ja UMO:n kantavia voimia ja
sen perustajajäsen, Markku Johansson Heinolasta, tenorisaxofonissa ja
klarinettissa Pekka Toivanen. Komppiosasto lankesi Jari "Kepa"
Kettuselle (rummut), joka opetustyönsä ohella vaikuttaa Vantaan Viihdeorkesterissa, Riku Niemi Orchestrassa ja Heikki Salo & Tulipalossa, Atro "Vade" Mikkolalle (basso) ja Seppo Hoville (piano, harmonikka), joka myös johdatteli
illan juontajana tilaisuutta eteenpäin ja välillä haastatteli itse sankaria.
Juhlasankari käveli keppeineen lavalle leppoisasti ja viihtyi muutamissa
kappaleissa vibrafonin ääressä, mutta valta osan konsertista istui omalla
tuolilla nautiskellen taidokkaista esityksistä. Solistikuntaa oli salissa
kolmen naislaulajan verran ja yksi miessolisti, joka on myös tuttu Erik
Lindströmin bändin rumpalina takavuosilta, Erkki Liikanen ja Irmeli Mäkelä,
Eija Kantola ja Kristiina Lanki.
Erkki Liikanen keskittää ja osuu...
Avausintron jälkeen syöksyttiin suoraan solistikunnan
suotuisalla avituksella Lindströmin hitteihin vuosikymmenten takaa; Etkö
uskalla mua rakastaa (Mäkelä), Tuuli tuo tuuli vie (Lanki), Armi (Liikanen)
mainitaan Lindströmin ensimmäisinä levytyksinä, joka alkujaan oli tehty
Vuokko-vaimolle, mutta Saukin käsittelyssä muuttui Armiksi ja ensilevytyksestä vastasi
Olavi Virta 1952, Pikku midinetti (Kantola), Jazzmies (Lanki) jakoi hieman
näyttöä myös Lindströmin viime vuosien tuotannosta ja Kari Tuomisaaren
sanoituksesta, Sambaionova (Kantola). Konsertin ensimmäisen puoliajan
päätösnumerona soi kaunis balladi Ajatuksia yössä ilman puhaltajia soitettuna,
jossa solistin osuuden hoiti konsertin juhlasankari, Lindström itse. Soittajille oli varattu myös merkittäviä
rooleja solisteina ja Markku Johanssonin flyygelitorvea on aina nautinto kuulla.
Vispilän kauppaa kappaleessa taas Kettunen ja Lasanen jakoivat soolot. Oman
mainintansa arvoinen on ehdottomasti Pekka Toivasen tenorilla soittama soolo
Lindström kappaleesta, Liian vähän aikaa, jossa paitsi uuden harmonian kappale
oli saanut aivan uutta verta ja näkökulmaa osakseen Lasasen mainiona sovituksena.
Pekka Toivanen
Toinen puoliaika potkaistiin jälleen instrumentaalina
käyntiin; Easy drive Veikko Pajusen Liikennesolmusta oli tuolloin esitysvuorossa.
Madame la plume Irmeli Mäkelän esityksenä sai aloittaa Lindström
ranskalaisvaikutteisten kappaleiden esittelyn konsertissa. Erkki Liikanen
limittäytyy niin sujuvasti sekä Lindströmin että Juha Vainion
henkilöhistoriaan, että tuskin sopivampaa valintaa Juhannustanssien esittäjäksi
olisi löytynytkään. Tämän jälkeen Liikanen siirtyi rumpujen taakse Kettusen
tilalle yhden kappaleen ajaksi. Just nothing kappaleessa
instrumentaalisolisteiksi pääsivät Liikanen ja Vade Mikkola bassossa.
Lindströmin ja Juha Vainion kappaleella On suru jäänyt sydämeen pääsi
esittelemään taitojaan Kristiina Lanki ja Irmeli Mäkelän osaksi jäi tulkita
Annikki Tähdelle aikanaan tehty valssi Muistatko Monrepos'n. Seuraavaksi
heittäydyttiin lattarimusiikin vietäväksi, kun Erkki Liikanen oli saanut valita
Lindströmin laajasta tuotannosta itselleen esitettäväksi kappaleen, Hattara. Hovi
kyseli Erik Lindströmiltä parasta kappalettaan ja Erik siihen nimesi sävellyksistään
- jos joku kappale pitää joukosta nostaa - Kielletty rakkaus, jonka Eija Kantola
lauloi. Leppoisasti illan ohjelma soljui kohti loppuaan kun instrumentaalina
kuultu No money, no music esiteltiin kaikkien soittajien voimalla jokaisen
osallistuessa sooloiluun. Syksyn 1958 listahittejä ja Helena Siltalan levytyssatoa
ollut Ranskalaiset korot toimi varsinaisena yhteisesiintymisen päätösnumerona
kaikkien solistien osallistuessa ponnistukseen. Illan päätteeksi mainio
soittokunta äityi yhteen ylimääräiseen instrumentaaliin, Riffing the blues. Ulossoittomusiikkina
soi vielä Ranskalaiset korot, kun yleisö askelsi pois salista kukin taholleen korutonta
iltaa viettämähän. Illan pyyteettömälle sankarille ja juhlintamme kohteelle,
Erik Lindströmille, toivotan paljon voimia ja nautinnollisia, musiikin
täyttämiä hetkiä jatkossakin! Samoin lähetän lämpimät terveiset Helsinkiin 1928
syntyneelle Sauvo Puhtilalle eli Saukille, joka sanoittajana on tehnyt
käsittämättömän päivätyön 6000 julkaistulla tekstillään!
Irmeli Mäkelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti