Nobel-palkittu luennoitsija Tampere-talossa

Tampere-talon pieni sali oli lähestulkoon täynnä kuulijoita perjantaina 30.5.2014 klo 17 keskittyneesti kuuntelemassa Ihmisen varaosatutkimus meillä ja maailmalla-seminaaria. Puhujina seminaarissa esiintyivät professori Shinya Yamanaka (Kioton yliopisto ja Gladstone Instituutti, USA), professori Katriina Aalto-Setälä (Tampereen yliopisto ja BioMediTech ja TAYS Sydänsairaala) sekä professori Minna Kellomäki (Tampereen teknillinen yliopisto ja BioMediTech).

Professori Katrina Aalto-Setälä

 

Professori Minna Kellomäki

 

Kantasolututkimus pyrkii siihen, että voisimme paremmin ymmärtää sairauksien syntyä, kehittää uusia hoitoja sekä korjata uusilla soluilla sairauden tai vamman vaurioittamia kudoksia. Kudokset ja elimet ovat vioittuneet esimerkiksi potilailla, joilla on Parkinsonin tauti, sydäninfarkti, diabetes, selkäydinvamma tai ikääntymisen aiheuttama silmäpohjan rappeuma. Solu- ja kudosteknologia on kiihtyvästi kehittyvä, bioteknologiaa hyödyntävä tieteenala, jonka käytännön sovellusmahdollisuudet sekä kirurgian apuna että uusina hoitovaihtoehtoina nähdään merkittävinä.

Kantasoluja hyödyntävä lääketiede käyttää soluja, jotka voivat erilaistua ihmisen eri soluiksi. Vaikka kantasoluja on lähes kaikissa elimistön kudoksissa, vain alkioissa on ns. erittäin monikykyisiä eli pluripotentteja kantasoluja, jotka voivat kehittyä kaikiksi yksilön solutyypeiksi. Kantasoluja on mahdollista saada mm. alkiosta, luuytimestä, sekä eri elimien omista kantasolupopulaatioista. Aikuisessa olevat kantasolut ovat menettäneet osan erillaistumiskyvystään ja ovat enää ns. monikykyisiä. Pelkistetysti, mitä kauemmaksi hedelmöittyneestä munasolusta aikuisen ja vanhenevan yksilön elimistöä mennään, sitä enemmän solujen erilaistumispotentiaali heikkenee. Monikykyisten kantasolujen erilaistumiskyky on siis rajoittuneempi, mutta niiden avulla voidaan tuottaa esim. veren soluja, luuta tai rustoa.

iPS-solut ovat laboratorio oloissa toteutettuja erittäin monikykyisiä kantasoluja, jotka voivat toisin sanoen erilaistua kaikiksi yksilön soluiksi. Menetelmää kutsutaan uudelleenohjelmoinniksi, ja siinä jo täysin erilaistunut esim. ihon tai veren solu muutetaan takaisin alkion solun tyyppiseksi kantasoluksi. Ensimmäiset alkion kantasolulinjat saatiin vuonna 1981 hiiren alkioista; alkion kantasolujen ominaisuuksiin kuuluu rajaton jakautumiskyky, eli ne pystyvät monistamaan itsestään täydellisen kopion sekä kyky erilaistua miksi tahansa elimistön solutyypiksi lukuun ottamatta istukan ja sikiökalvon soluja/kudoksia.

iPS-soluja voidaan tuottaa siis kenen tahansa soluista, ja ne sisältävät hänen koko perimänsä - myös hänen sairauttaan aiheuttavat geenivirheet. iPS-solut voivat siten auttaa tutkijoita ymmärtämään erilaisten vakavien sairauksien mekanismeja, joita ei ole tähän asti pystytty tutkimaan ihmisen soluissa (ihmisen sydänsolut tai keskushermoston solut). iPS-solut mahdollistavat myös uusien hoitojen kehityksen, kun sairauksia voidaan tutkia laboratorio-oloissa ja siten ymmärtää paremmin, mikä niissä on viallista. Erityisen tärkeää tämä on sellaisten sairauksien kohdalla, joista soluja on hyvin hankalaa tai mahdotonta saada kuten esim. ihmisten sydänsolut tai keskushermoston solut. Erilaistuneiden solujen uudelleenohjelmointi iPS-soluiksi auttaa myös tutkijoita ymmärtämään, mikä ohjaa solujen kehitystä ja miten ne erilaistuvat eri tehtäviin.

Kantasoluhoidot ovat alun perin lähteneet liikkeelle terveestä luovuttajasta eristetyistä luuytimen kantasolusiirroista leukemiapotilaille. Tulevaisuudessa kantasoluhoidoissa voidaan käyttää potilaan omia soluja sekä vakavien sairauksien hoitojen optimointiin että vaurioituneiden kudosten korjaamiseen. Tämä poistaisi kudossiirtoihin liittyvän hylkimisongelman. iPS-solujen tuotto tapahtuu siis erilaistuneista soluista ja siten niihin ei liity vastaavia eettisiä kysymyksiä kuin alkion kantasoluihin. Kliinisten iPS-soluja hyödyntävien hoitojen toivotaan käynnistyvän lähivuosina, joten potilaalle räätälöity, uusia soluja tuottava lääketiede ei enää ole välttämättä vain kaukainen unelma. Potilaalta otetaan solunäyte, joka palautetaan iPS-kantasoluksi neljän geenin avulla; geenit ovat Oct ¾, Sonx2, c-Myc ja Klf4. Näissä soluissa on sama geneettinen perimä kuin potilaalla, joka luovutti solunäytteen. iPS-soluista erilaistettuja soluja voidaan käyttää erilaisten sairauksien mallintamisessa, tutkimisessa, lääkeaineiden sekä muiden kemiallisten aineiden testauksissa ja soluterapiassa. Aikuisen ihmisen kantasoluja voidaan jo nyt käyttää soluhoitoihin potilaissa. Potilaan omasta kudoksesta, esim. rasvakudoksesta tai luuytimestä voidaan eristää kantasoluja, joita kasvatetaan soluviljelylaboratoriossa ja siirretään sitten takaisin samaan potilaaseen (ns. autologinen solusiirto) joko sellaisenaan tai biomateriaaleihin yhdistettynä. Varjopuoli näissä soluhoidoissa on se, että iPS-solujen tuottaminen on kohtuullisen kallista ja aikaa vievää.

Professori Shinya Yamanaka syntyi vuonna 1962 Osakassa, Japanissa. Hän on lääkäri ja kantasolututkija. Yamanaka toimii professorina ja johtaa iPS-solujen tutkimuskeskusta (CIRA) solutieteiden laitoksessa Kioton yliopistossa. Lisäksi hän toimii professorina Gladstonen instituutissa, Yhdysvalloissa.

Professori Yamanakan tutkimusryhmä julkaisi vuonna 2006, että se oli onnistunut muuttamaan hiiren ihosoluja erittäin monikykyisiksi alkion kantasolujen kaltaisiksi soluiksi. Vuonna 2007 he julkaisivat saman havainnon ihmisen soluilla. Työ onnistui viemällä soluun neljä kantasoluille tärkeää geeniä. Professori Yamanakan havaintoa pidetään kantasolututkimuksessa läpimurtona, koska siinä ei käytetty alkioita, vaan menetelmän avulla aikuisten jo erillaistunut solu muutetaan laboratoriossa alkion kantasolujen tyyppisiksi soluiksi. Menetelmä vapauttaa kantasolututkimuksen monissa maissa, koska siihen ei liity eettistä ongelmatiikkaa. Menetelmä mahdollistaa siis uskonnollisten ja eettisten raja-aitojen ylittämisen kantasolututkimuksessa. iPS-solujen tutkimus onkin lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa.

iPS-soluja voidaan Yamanakan keksinnön ansiosta tuottaa melko helposti. Niitä voi kasvattaa esim. verisoluista, ihosta ja muista kudoksista. "Oivalsin, että tarjolla voisi olla enemmän lääketieteen sovelluksia kuin olin alun perin olettanut", Yamanaka sanoo.

Tutkijat ovat esimerkiksi kehittäneet iPS-soluja eri solutyypeiksi ja lisänneet iPS-solujen tuotantotehokkuutta teknologialla, jossa geenejä korvataan kemiallisilla yhdisteillä. Tutkijat osaavat nyt myös ohjelmoida soluja niiden varhaisessa vaiheessa.

Professori Yamanakan tutkimustyö tähtää sellaisten sairauksien hoitoon, joihin ei ole vielä tehokasta hoitoa. Niitä ovat esimerkiksi liikehermoston sairaudet. Professori esityksessään kertoi sairaalassa turhautuneen nähdessään potilaita, joita ei käytännössä voinut kuitenkaan auttaa. Tällainen potilas oli hänen oma isänsäkin. Toiseksi syyksi jättäytymiseen tutkijan uralle oli se, että hän oli surkea kirurgi, ainakin omien sanojensa mukaan. Vuonna 2012 professori Yamanaka palkittiin Lääketieteen Nobel-palkinnolla ja suomalaisella Tekniikan Akatemian Millenium Teknologiapalkinnolla.

 

Menitkö ja myitkö soittimesi eilisiltaisen Lontoon sinfoniaorkesterin Tampere-talon vierailukonsertin jälkeen? Palautuuko viheliäinen elämäsi enää koskaan entiseen uomaansa tämän mannerlaattoja uudelleen järjestelleen presentaation jäljiltä? Saako naapurin tontille rakentaa ja kuinka paljon? Näitä ja muita elintärkeitä kysymyksiä varmaankin monet täpötäyden Tampere-talon suuren salin yleisöstä miettivät päissään.

 

Jo ennen vierailukonserttia oli Sorsapuistosaliin järjestetty keskustelutilaisuus, joka kokosi innostuneimmat konserttivieraat - muutama sata henkeä - vetreänä vilkuilemaan maailmankuuluja muusikkoja tummanpuhuvassa ja kolkossa ympäristössä. Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas viritteli keskustelua, jonka suvereenisti hoitivat kapellimestari Daniel Harding ja orkesterin huilujen äänenjohtaja Gareth Davies rutinoiduilla esiintymistaidoillaan ja runsaalla huumorilla keskustelua höystäen. Keskustelun aiheet polveilivat kuumatkailusta yleisön esittämään kysymykseen Gustav Mahlerin sinfonioista ja pääsipä huilujen äänenjohtaja Davies demonstroimaan rytmitehtävän avulla ja paikallaolijoiden suosiollisella avustuksella, kuinka tuiki tarpeellinen henkilö orkesterin kannalta oikeastaan on kapellimestari.

 

Gramophone-lehden vuonna 2008 maailman neljänneksi parhaaksi orkesteriksi noteeraaman soittokunnan  saanti Suomeen on varmasti ollut melkoinen työvoitto; tiettävästi ensimmäiset yhteydenotot orkesteriin tämän vierailun aikaansaamiseksi on otettu jo vuonna 2009. Orkesteri saapui kiertueensa päätöskonserttiin Tampereelle Puolan Varsovasta, jossa se soitti samansisältöisen konserttiohjelman viime perjantaina. Tampere-talon suuri sali - joka on samalla Pohjoismaiden suurin konserttisali - sai kunnian todistaa tätä loistavaa konserttia ja suurenmoista vierailua ainoana konserttisalina Suomessa orkesterin tämänkertaisen kiertueen aikana.

Orkesteri itse ilmoittaa soittavansa yli 80 konserttia vuosittain Barbican Centren kotisalissaan Lontoossa ja on myös tunnollinen ja ahkera vierailuiden tekijä maailmalla. Lontoon sinfoniaorkesteri muistetaan myös varsin ahkerana levyttäjänä; sen oma levymerkki LSO Live on julkaissut yli 80 kansainvälistä äänitettä. Tämän lisäksi orkesteri on soittanut yli 200 elokuvan soundtrackilla. Orkesterilla on myös poikkeuksellisen hieno ja laaja musiikkikasvatusprojekti, joka tavoittaa vuosittain noin 60 000 kuulijaa ja LSO Discovery tarjoaa kaikenikäisille tilaisuuden musiikkiharrastukseen. Historiansa aikana monet legendaariset kapellimestarit ovat saaneet johtaa ylikapellimestareina tätä maailmankuulua orkesteria: Hans Richter, Edward Elgar, Arthur Nikisch, Thomas Beecham, Albert Coates, Willem Mengelberg, Hamilton Harty, Josef Krips, Pierre Monteux, István Kertész, André Previn, Claudio Abbado, Michael Tilson Thomas ja Colin Davis. Lontoon sinfoniaorkesterin ovat omistaneet lähes alusta alkaen orkesterin omat muusikot ja nykyinen orkesterin ylikapellimestari on Valeri Gergijev. 31.8.1975 Oxfordissa syntynyt Daniel Harding taas on orkesterin vieraileva ylikapellimestari ja vuodesta 2007 lähtien hän on toiminut Tukholmassa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Kapellimestariksi hänet ovat koulineet Claudio Abbado ja Simon Rattle. Elokuussa Harding on tulossa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa Turun musiikkijuhlille esittämään ainakin Gustav Mahlerin Sinfonian nro 2.

 

Lontoon sinfoniaorkesterin Tampere-talon vierailukonsertin rungon muodostivat Franz Schubertin Sinfonia nro 7 "Keskeneräinen" ja Gustav Mahlerin Sinfonia nro 1 "Titaani", jonka ensimmäinen versio valmistui vuonna 1888 ja kantaesitettiin Budapestissa seuraavana vuonna. Ensimmäisestä teoksesta lähtien yleisö otti vierailijoiden tarjoaman musiikin riemulla ja suurilla aplodeilla vastaan. Lopulta orkesteri heltyi soittamaan yleisön ylistäessä seisaaltaan vielä pari ylimääräistä numeroa, joista ensimmäinen oli Edward Elgarin Nimrod-osa Enigma-muunnelmista. Yleisön vaatiessa lisää, jatkoi orkesteri vielä toisellakin ylimääräisellä; John Williamsin Tähtien sota-elokuvasta tunnusmusiikkia oli lopuksi vuorossa. Kaksi ja puolituntiseksi venähtänyt konsertti Tampere-talossa oli talon historian varmasti mieleenpainuvimpia musiikillisia tuokioita. Maailmankuulu Lontoon sinfoniaorkesteri hoiti soitannan ensiluokkaisesti; jousien sointia kuunteli riemukseen ja varsinkin tällä ohjelmalla vasket pääsivät loistamaan monasti. Suuri nautinto oli myöskin katsella vierailevaa ylikapellimestaria, joka hoiti tonttinsa todella tyylikkäästi hyvällä maulla ja osoittautui myös erittäin sanavalmiiksi ja varmaksi esiintyjäksi suurenkin yleisön edessä. Tampereella vieraili maanantaina 26.5.2014 eittämättä yksi maailman huippuorkestereista ja erittäin lahjakas ja osaava vieraileva ylikapellimestari. Orkesterin muonavahvuudessa on myös pohjoinen ulottuvuus, kun kontrabassot ovat saaneet joukkoonsa Jani Pensolan Suomesta.

 

Gustav Mahler

Ylikapellimestari Hans Richter johti 9.6.1904 Lontoon sinfoniaorkesterin ensikonsertin. Hän toimikin orkesterin johtajana aina vuoteen 1911, jolloin säveltäjä Edward Elgar hyppäsi hänen saappaisiinsa orkesterinjohtajana. Lontoon sinfoniaorkesteri on lähes hamasta alusta lähtien ollut soittajistonsa omistuksessa. Tämä Lontoossa toimivista viidestä sinfoniaorkesterista monien mielestä ansiokkain orkesteri valittiin vuonna 2008 Gramophone-lehdessä neljänneksi parhaaksi sinfoniaorkesteriksi maailmassa ja nykyään sen johdossa on ylikapellimestari Valeri Gergijev. Upea orkesteri vaalii hellästi poikkeuksellisen laajaa musiikkikasvatusprojektia, jonka piirissä vuosittain on noin 60 000 ihmistä ja LSO Discovery mahdollistaa kaikenikäisille osallistumisen musiikkiharrastukseen. Lontoon sinfoniaorkesteri muistetaan myös varsin ahkerana levyttäjänä; sen oma levymerkki LSO Live on julkaissut yli 80 kansainvälistä äänitettä. Tämän lisäksi orkesteri on soittanut yli 200 elokuvan soundtrackilla. Orkesterin kotisali on nykyään Lontoon Barbican Centre, jossa orkesteri musisoi 70 konserttia vuosittain. Historiansa aikana monet legendaariset kapellimestarit ovat saaneet johtaa ylikapellimestareina tätä maailmankuulua orkesteria: Arthur Nikisch, Thomas Beecham, Albert Coates, Willem Mengelberg, Hamilton Harty, Josef Krips, Pierre Monteux, István Kertész, André Previn, Claudio Abbado, Michael Tilson Thomas ja Colin Davis.

Franz Schubert 

Tänään maanantaina 26.5.2014 klo 19 levittäytyy tämä maailmankuulu orkesteri konsertoimaan Pohjoismaiden suurimpaan konserttisaliin Tampere-talon suuressa salissa loppuunmyytyyn konserttiin, jonka johtaa vierailevana ylikapellimestarina Daniel Harding. 31.8.1975 Oxfordissa syntynyt Harding opiskeli kapellimestariksi Claudio Abbadon ja Simon Rattlen määrätietoisessa ohjauksessa ja vuodesta 2007 hän on toiminut Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Tampere-talon konsertissa ohjelma rakentuu Franz Schubertin Sinfoniasta nro 7 Keskeneräinen ja Gustav Mahlerin Sinfoniasta nro 1 Titaani. Tampere-talon konsertti on maineikkaan orkesterin ainut Suomessa tapahtuva vierailukonsertti kiertueen aikana ja orkesterivierailu on osa talon kansainvälisten konserttivierailujen sarjaa, jota ovat tukeneet Tampereen kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto. Mukana yhteistyössä tässä konsertissa ovat myös Pirkanmaan liitto, British & Commonwealth Chamber of Commerce in Finland, British Embassy Helsinki ja British Council.

 

Trumpetisti ja kapellimestari Daniel Harding.

Muistaa sopii myös keskustelutilaisuus Sorsapuistosalissa ennen konserttia; klo 18 Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas haastattelee kapellimestaria ja orkesterin muusikoita ja tämä tilaisuus on aivan kaikille kiinnostuneille avoin. Historiallisesti merkittävä konsertti-ilta odotettavissa tänään Tampereella, nauttikaa siitä siis täysin siemauksin!

 

Paulina Ahokas seuraa katseella, kun kapellimestari Daniel Harding ja huilujen äänenjohtaja Gareth Davies iskevät tarinaa rennoin rantein.

Tampere-talon Sorsapuiston sisäänkäynti

 

Sillä aikaa kun Tampere Filharmonian osaava henkilökunta ruotii Tampere-talon koesoitossa mukaan ilmoittautuneista sopivaa ja käyttökelpoista materiaa orkesterin käyttöön, voimme me muut musiikista mitään ymmärtämättömät varmoina siitä, että kymmenet koesoittoon ilmoittautuneet muusikot tulevat syynättyä ammattitaidolla keskittyä vielä hetken muistelemaan muistoissamme eilisen perjantain 9.5.2014 Tampere Filharmonian Tampere-talon uskomatonta konserttia suuressa salissa klo 19. Vaikka konserttikauden "maali" jo häämöttääkin liikuttavan liukkaasti, sai noin 1100 konserttiin vaeltanutta kanssaihmistä varsin pian todeta matkan todellakin vaivan arvoiseksi.

Perjantai-illan konsertin alaotsakkeena oli Sankaruuden kahdet kasvot ja ohjelmisto koostui kahdesta sinfoniakirjallisuuden "perusteoksesta"; konsertin avasi Richard Straussin Ein Heldenleben (Sankarin elämä) Op.40, joka valmistui 1898 ja sai Frankfurtissa maaliskuussa 1899 kantaesityksen. Säveltäjä Strauss - veikeästi itseänsä ensiluokkaiseksi toisen luokan säveltäjäksi kutsuen - kuvailee tässä sävelrunossaan omaa sankarielämäänsä ja tekee sen kriitikoiden kustannuksella kuudessa osassa, jotka kuitenkin soitetaan saumattomasti ilman taukoja. Säveltäjä on itse tunnustanut olevansa teoksen sankari ja Strauss kirjoitti tämän massiivisen teoksensa myöhäisromantiikan hengessä valtavalle soittajistolle; säveltäjä itse toivoi jousiston koon olevan vähintään 64 soittajaa, viisi trumpettia, nelinkertaiset puupuhaltimet sekä kahdeksan käyrätorvea. Muhkean sävelteoksen osat ovat: 1. Der Held (Sankari), 2. Des Helden Widersacher (Sankarin vastustajat), 3. Des Helden Gefährtin (Sankarin rakastettu), 4. Des Helden Walstatt (Sankarin taistelu), 5. Des Helden Friedenswerke (Sankari rauhantöissä) sekä 6. Des Helden Weltflucht und Vollendung (Sankarin jäähyväiset maailmalle). Strauss lukeutuu niihin historiallisesti melko väärinymmärrettyihin säveltäjiin, joiden musiikkia monet kapellimestarit soitattavat aivan liian nopeilla tempoilla. Suosittelen lämpimästi tutustumista Raymond Holdenin kirjaan vuodelta 2011: Richard Strauss A Musical Life!

Richard Straussin elämänkerta

Vilvoittavan väliajan jälkeen orkesterimme konsertin jälkipuoliskon keskittynyt kuulijakunta jakoi Ludwig van Beethovenin sankaritarinan eli Sinfonian nro. 3 Es-duurissa Op. 55 "Eroican" äärellä. Tämän liki 50 minuuttisen sinfoniakirjallisuutta mullistaneen merkkiteoksen säveltäjä luonnosteli valmiiksi lokakuussa 1803 ja lopullinen partituuri valmistui seuraavaksi kevääksi. Innostunut säveltäjä ennätti kiihdyksissään omistaa uutukaisen sävelteoksen Napoleonille, mutta perui tuskissaan tekemänsä päätöksen kuullessaan Napoleonin julistaneen itsensä keisariksi. Lopulta teos sai ensi-iltansa Wienissä huhtikuussa 1805. Sävelteoksessa on neljä osaa: I Allegro con brio, II Marcia funebre: Adagio assai, III Scherzo: Allegro vivace ja IV Finale: Allegro molto. Teoksen ensimmäinen osa mielletään laajasti sankarilliseksi ja sen kehittely paisuu melkoisiin puitteisiin; lisäksi säveltäjä esittelee kaiken kesken aivan uuden, tärkeän teeman kesken kehittelyn. Merkillepantavaa ovat myös osan vahvasti synkopoidut rytmit. Toinen osa muodostaa surumarssin, jolla säveltäjä ilmeisesti halusi kunnioittaa sankarin muistoa. Osan soljuessa eteenpäin muuttuu teema duuriin ja kuulijalle tarjoillaan vahva kaksoisfuuga ikään kuin lämpimänä kädenojennuksena säveltäjän suuresti arvostamalle esikuvalle, Johann Sebastian Bachille. Kolmannen osan perinteisen menuetin säveltäjä vaihtoi virtaa vuotavaan scherzoon, jossa käyrätorvet pääsevät esittelemään taitojaan. Neljäs osa on muunnelmasarja, jossa säveltäjä lainaa itseään teemassa. Osa on orkesterikirjallisuuden tunnetuinta osaa kaikessa vaihtelevuudessaan ja kontrapunktissaan.

Robert Spano

Mainiota orkesteriamme johtamaan oli Yhdysvalloista saatu Atlantan orkesterin taiteellinen johtaja ja pianisti Robert Spano, joka vieraili orkesterimme kapellimestarina nyt jo toista kertaa. Hän on hyvin haluttu vierailija maailman orkestereissa ja hän on tehnyt merkittävän määrän levytyksiä Telar- ja Deutsche Grammophon-levymerkeille. Spano on urallaan pokannut myös useita Grammy-palkintoja. Tämä 7.5.1961 syntynyt lahjakas muusikko ylisti antamassaan haastattelussa Tampere Filharmonian taiteellista tasoa ja virtuositeettia, eikä suinkaan suotta. Kapellimestarin olemuksesta huokui konsertin jälkeen syvä tyytyväisyys ja vuolaasti hän myöskin jakoi huomionosoituksia mestarimuusikoillemme. Täysin ansaitusti vieraileva kapellimestarimme nostatti orkesterista esim. käyrätorviryhmän, trumpetistit ja puupuhaltajat kädestä pitäen kiittäen onnistuneesta yhteistyöstä. Jousiston tarkkaa ja keskittynyttä työskentelyä oli suuri ilo seurata läheltä ja erityisesti solistisia taitojaan pääsi Straussin sävelteoksessa esittelemään maamme ykköskonserttimestari Dennis Kim. Toivottavasti ei tuhraannu seuraavaa kymmentä vuotta, ennen kuin saamme nauttia jälleen tämän huikean kapellimestarin, Robert Spanon vierailusta Sorsapuistossa.  

 

Jos matkalla liiaksi kiristää vyö, niin poikkea taas talohon - nimittäin Tampere-talohon! Loppuun asti myyty Tampere-talon suuri sali nautti Tampere Filharmonian riemullisesta Vappukonsertista keskiviikkona (aattona) ylikapellimestarimme Santtu-Matias Rouvalin johtamana ja juontamana. Muutaman juonnon suoritti myös konsertin sopraanosolisti, Marjukka Tepponen. Aaton konsertti uusittiin Vapunpäivänä torstaina klo 15 samassa paikassa ja sekin oli loppuunmyyty!

Konsertti lähti käytiin Santun shownumerolla, jonka hän suoritti orkesterin edessä virvelirummulla takkinsa ensin riisuttuaan päältään. Tremolo vaihtui saumattomasti Johann Straussin Radetzky-marssiksi. Ennen solistin astumista yleisön eteen orkesteri soitti vielä Sibeliuksen Kevätlaulun Op. 16 ja Johann Straussin Ukkosta ja salamointia. Marjukka Tepposen soolonumeroina soivat Johann Straussin Mein Herr Marquis eli Adelein aaria Lepakosta sekä Franz Lehárin Meine lippen Sie Küssen so heiss operetista Giuditta.

 

Poliittista puolta konsertissa hoiti Slava, joka oli Leonard Bernsteinin kannanotto aikanaan. Todella toisenlaista Dimitri Sostakovitšia sai salintäyteinen yleisö kuunneltavakseen Jazz-sarjassa Nro. 2, josta vapputunnelmainen orkesterimme soitti (väliaplodien ryydittämänä) kuusi osaa. Santtu-Matias halusi vielä opettajansa Leif Segerstamin kunniaksi soitattaa mainiolla orkesterillamme vuonna 1918 syntyneen Mariano Moresin Uno Tangon, jonka orkesterisovituksesta vastasi Hannoverissa 1930 syntynyt ja 5.2.2013 edesmennyt Arthur Fuhrmann.

 

Ennen loppuhuipennuksia oli vuorossa vielä konsertin musikaali- ja elokuvamusiikin osuus, jossa mainio sopraanomme Marjukka Tepponen pääsi loistamaan mikrofonin ääressä; Frederick Loewen I Could Have Danced All Night musikaalista My Fair Lady toimi johdantona Jules Stynen Diamonds are a Girl's Best Friend-sävelmään, jonka walking line basso-osuudesta vastasi tukevasti kontrabassojen vuorotteleva äänenjohtajamme, Petri Mäkiharju. Hans Christien Lumbyen Sampanjagaloppi päätti Vappukonsertin virallisen osion, mutta orkesteri heltyi vielä sievoisten suosionosoitusten jälkeen yhteen, aika yllättävään ylimääräiseen ohjelmanumeroon. Lopetuskappaleeksi oli valittu Kulkurin valssi (Vandrarvalsen) vuoden 1941 erittäin suositusta ja samannimisestä Toivo Särkän ohjaamasta ja Mika Waltarin käsikirjoittamasta elokuvasta, jonka musiikin sommitteli George de Godzinsky - Godzinskyn syntymästä taas tulee 5.7.2014 kuluneeksi 100 vuotta! Elokuvassahan näyttelivät Ansa Ikonen ja Tauno Palo, mutta meidän yllätysnumerossamme lavan valloittivat Ansana Marjukka Tepponen ja Taunona orkesterimme järjestäjä ja ainutlaatuisen Seitsemän Seinähullua Veljestä-orkesterin basisti ja laulaja Jarno Laaksonen (täydellisenä yllätyksenä ilmeisesti myös omalle aviovaimolleen, orkesterin I-viulistille, Lotta Laaksoselle). Tämän ruotsalaisen kansansävelmän oli orkesterille ansiokkaasti sovittanut Arthur Fuhrmann. Maanmainio orkesterimme ei suinkaan suotta herättänyt jo unhoituksen hamaan jäänyttä vappumatineaperinnettä henkiin. Odotan mielenkiinnolla, joko seuraavana Vappuna pääsevät solistisia taitojaan esittelemään esim. intendentit Helena Hiilivirta ja Lauri Lehtonen (apulaisintendentti)...

 

Neljäpäiväiset Lielahtikeskuksen avajaiset alkoivat torstaina 24.4.2014 klo 10 Tampereella ja kestävät kaikkiaan sunnuntaihin 27.4.2014 asti. Viralliset avajaiset törähtivät käyntiin Lielahtikeskuksen pääoven edustalla Rientolan soittokunnan esittämällä marssimusiikilla ja hienoisella epävireydellä, kuten tämmöisen eläkeläissoittokunnan pirtaan hyvin sopii; missään ei ole niin paljon tilaa, kun nuotin vieressä! Virallisen avauspuheen ja nauhanleikkauksen jälkeen etupäässä varttuneempi väki hetkellisesti ryntäsi joukolla katsastamaan uunituoretta keskusta lähietäisyydeltä.

 

Tampereen kaupunki on uuden Lielahtikeskuksen merkittävin vuokralainen, sillä kolmannesta kerroksesta ovat kodin löytäneet kaupungin Lielahden terveysasema, neuvola, suun terveydenhuolto, kotihoito, päivä- ja palvelukeskus sekä kirjasto. Kirjasto avaa ovensa (arvio) maanantaina 5.5.2014 ja tässä kirjastossa ovat   lehtienlukusali, musiikkiosasto ja tietotori kaikkien käytössä. Uudella kirjastolla on käytössään kaikkiaan hieman yli tuhannen neliötä pinta-alaa. Senioripuolella on mahdollisuus edulliseen ruokailuun; jos ikä ei oikeuta vielä alennuksiin, niin on mahdollisuus kaikkien saada ateriapalvelun ateriapassi, joka tekee ruokailusta hinnallisesti hyvin kilpailukykyistä. Ruokailupalvelut senioripuolella alkavat toimintansa perjantaina 2.5.2014. Talosta löytyvät lisäksi mm. Fimlabin laboratoriopalvelut ja Suomen Terveystalon palvelut. Alakerrassa on runsaasti liiketilaa mm. vaatekaupoille, kenkäkaupoille sekä erilaisille kahviloille ja ravintoloille sekä kuntosalille. Käykääpä kokemassa uusia elämyksiä ja välttäkää väljähtymistä!

 

 

 

 

Japanilaisen äidin ja amerikkalaisen isän vuonna 1981 Tokiossa syntynyt poika Eugene Tzigane oli tämän viikon kapellimestarivierailijamme Tampereella. Eugene Tzigane on juuri huhtikuussa luopunut pestistään Luoteis-Saksan Filharmonisen Orkesterin ylikapellimestarina ja silminnähden nauttii tämänhetkisestä vapaudestaan kiertää ja johtaa maailmalla eri orkestereita, vaikka se onkin matkalaukkuelämää. Nuoren kapellimestarimme vierailu Tampere Filharmonian edessä Tampere-talossa on jo neljäs.

 

Eugene tuli musiikkiin verrattain myöhään, vasta 12-vuotiaana jazzmusiikin kautta. Useampia instrumentteja kokeiltuaan fagotti oli lopulta se soitin, joka sai johdattaa hänet länsimaisen taidemusiikin äärelle. Esikuvista kysyttäessä Eugene Tzigane mainitsee kapellimestareista uransa kannalta yhden merkittävän esikuvan: Carlos Kleiberin. Itävaltalainen Kleiber (s. 3.7.1930 ja k. 13.7.2004) tuli tunnetuksi isänsä Erichin tavoin paitsi perfektionistina ja orkestereiden uupumattomana harjoituttajana myös erittäin taitavana kokeilijana ja mielikuvitukseltaan rikkaana tuoreiden versioiden luojana vanhoistakin teoksista, joka ei milloinkaan nauttinut musiikin taltioinnista vaan suosi elävää esitystä. Orkesterinjohdon opintonsa Eugene Tzigane suoritti Juilliard Schoolissa, josta valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2007 ja myöhemmin hän jatkoi vielä Tukholmassa Jorma Panulan luokalla opintojaan. Eugene Tzigane on saanut tunnustusta myös palkintojen muodossa kapellimestaruudestaan; vuonna 2007 Fitelberg-kilpailusta Puolan Katowicesta pääpalkinto ja toinen sijoitus Sir Georg Soltin-kilpailusta Saksan Frankfurtista vuonna 2008 sekä myös toisen palkinnon kansainvälisestä Lovro von Matašić-kilpailusta Kroatian Zagrebista vuonna 2007. Oopperakapellimestariksi hän uskaltautui ensikerran Baijerin valtionoopperassa vuonna 2009 ja Yhdysvalloissa hän debytoi vuonna 2011 sekä Japanissa vuonna 2012.  

 

Ennen perjantain 25.4.2014 Tampere Filharmonian konserttia kapellimestari Eugene Tzigane saapui edellisenä torstai-iltana vieraaksemme orkesterimme tukiyhdistyksen, Pro Orchestran jäseniltaan orkesterimme intendentin, Helena Hiilivirran kanssa. Jäseniltamme musiikkipuolesta vastasivat ja saivat jäsenistömme jakamattoman huomion täysin ansaitusti torstaina orkesterimme tilapäinen II-viulisti Liis Joamets ja pianon kupeessa istunut Ville Hautakangas loihtien kuultavaksemme ennalta sovittuja otteita Wolfgang Amadeus Mozartin iättömästä sävelaarteistosta menestyksellisesti. Liis kertoikin meille tässä samassa yhteydessä ilmoittautuneensa orkesterin koesoittoon lauantaina 10.5.2014, johon Helena vahvisti kaikkiaan ilmoittautujia tähän samaiseen koesoittoon olevan kuusikymmentä (60); paikalle koesoittoon todennäköisesti saapuu kuitenkin vain 20-30 soittajaa!

 

Nuori kapellimestarivierailijamme kertoi hyvin vapautuneesti ja vuolaasti omista musiikillisista "merkkipaaluistaan" ja elämästään musiikin virrassa. Keskustelun aiheet vaihtelivat esim. suosikkikapellimestareista, Sibeliuksen tulkinnoista mustalaisen kiertolaiselämään sekä Jorma Panulaan kapellimestareiden maailmankuuluna kouluttajana. Omista lempisäveltäjistään Eugene nosti vilpittömästi esille maailmalla täysin väärinymmärretyn säveltäjän, Richard Straussin, jonka musiikkia suurin osa maailman kapellimestareista soitattaa ihka väärillä tempoilla katu-uskottavuutta saavuttaakseen. Raymond Holden on kirjoittanut edustavan elämäkerran - Richard Strauss A Musical Life, joka julkaistiin vuonna 2011 - Straussin elämästä ja tämän kirjan pariin suosittelen hakeutumaan viipymättä! Strauss oli myös suuri humoristi, joka kutsui vinkeästi itseään ensiluokkaiseksi toisen luokan säveltäjäksi.

 

Osattomiksi Eugene torstain esityksessään ei jättänyt myöskään henkilökohtaisia ystäviään, säveltäjä Sebastian Fagerlundia ja kitarataiteilija Ismo Eskelistä. Tarkkaavainen läsnäolija sai kuulla seikkaperäisen selvityksen Fagerlundin Transit kitarakonsertosta, jonka Yle tilasi säveltäjältä ja johon Rso:n silloinen ylikapellimestari Sakari Oramon ja Ismo Eskelisen kanssa sitoutuivat jo vuonna 2009. Helsingin kantaesityksen jälkeen Sakari Oramo on johtanut sen kertaalleen Lontoossa ja nyt Tampereen esitys on teoksen kolmas.

Perjantain konsertin kantavia teemoja espanjalais-ranskalaisten vaikutteiden lisäksi oli myös tanssillisuus ja tanssirytmeistä erityisesti konsertissa esille noussut habanera-rytmi (yksi tangon variaatio). Eugene vei kuulijansa plagioinnin ihmeelliseen maailmaan kertoessaan Claude Debussyn varastaneen habanera-aiheen Maurice Ravelilta ja tämä sensaatio kohautti maailmaa jo aikanaan. Perjantai-illan konsertista Eugene kehotti varautumaan mahdollisesti ylimääräisiin, joita tulikin sitten itse konsertissa perjantaina kaksin kappalein; ensin kitarakonserton alkuun nivottu Johann Sebastian Bach johdanto saumattomasti ja päätösnumeroksi Georges Bizet'n  musiikkia oopperasta Carmen, joka kirvoitti noin tuhatpäiseltä yleisöltä raikuvat aplodit illan hämärtyessä.

Kaiken kaikkiaan Eugene Tziganen vierailu Tampereella oli piristävä, avartava ja kohottava musiikkikokemus. Orkesterilaisetkin ovat ilmaisseet tahtotilansa nuoren kapellimestarin kanssa työskentelyyn ja siitä varmasti kertoo myös Tziganen suhteellisen useat vierailut viime vuosina Tampereella. Lisää vain varauksia kalenteriin mahdollisimman pian Eugene Tziganen vierailulle!