Tampereen Tuomiokirkko valmistui vuonna 1907.
Hivelevän kaunis kesäilta oli varmasti omalta
osaltaan verottamassa Tampereen Tuomiokirkon
kesäillan urkumusiikkia-sarjan aloituskonsertin kuulijakuntaa
sunnuntaina 6.7.2014 klo 19. Henri Hersta aloitti musiikkiopintonsa Heinolan
musiikkiopistossa vuonna 1989 Marina Buschin piano-oppilaana ja opiskeli
urkujensoittoa aluksi yksityisesti Maija Laineen ja Birgitta Forsmanin
oppilaana. Vuonna 1998 hän Kalevi Kiviniemen suosituksesta ja innoittamana pyrki
Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa opiskeli vuoteen 2002 asti.
Vuosina 2002-2007 Hersta opiskeli esittävän säveltaiteen koulutusohjelmassa
urkujen- ja pianonsoittoa opettajinaan Ville Urponen ja Tarja Penttinen
(piano). Urkujensoiton A-tutkinnon (diplomi) Henri Hersta suoritti vuonna 2007
ja pianonsoiton B tutkinnon vuonna 2006. Vuosina 2007-2010 hän opiskeli
kirkkomusiikin koulutusohjelmassa opettajinaan mm. Pekka Kähkönen ja Lasse
Riutamaa (laulu) sekä Timo Nuoranne (kuoronjohto) ja valmistui musiikin
maisteriksi keväällä 2010. Hän on täydentänyt opintojaan lukuisilla
mestarikursseilla opettajinaan mm. Michael Bouvard, Francois Espinasse, Jan
Willem Jansen, Theo Jellema, Ludger Lohmann ja Wolfgang Zerer.
Henri Hersta on konsertoinut ympäri Suomea solistina ja kamarimuusikkona. Taiteellisten ansioiden perusteella hänet valittiin vuonna 2001 Lahden kansainvälisen urkuviikon ja 2008 Porin Organ-festivaalin nuoreksi taiteilijaksi. Henri Hersta on toiminut kanttorina eri seurakunnissa Etelä-Suomessa. Kesäkuusta 2013 lähtien hän on työskennellyt Tampereen tuomiokirkon urkurina Matti Hannulan jälkeen.
Henri Hersta on konsertoinut ympäri Suomea solistina ja kamarimuusikkona. Taiteellisten ansioiden perusteella hänet valittiin vuonna 2001 Lahden kansainvälisen urkuviikon ja 2008 Porin Organ-festivaalin nuoreksi taiteilijaksi. Henri Hersta on toiminut kanttorina eri seurakunnissa Etelä-Suomessa. Kesäkuusta 2013 lähtien hän on työskennellyt Tampereen tuomiokirkon urkurina Matti Hannulan jälkeen.
Henri Hersta omien sanojensa mukaan on ensimmäisen
vuotensa viihtynyt hyvin Tampereella. Barokkikauden urkuja on paremmillakin
varustuksilla olemassa, kuin Tampereen Tuomiokirkon parven pikku-urut, mutta
erityisen paljon hän pitää Kangasalan Urkutehtaiden valmistamista
romantiikanajan uruista; toistaa samanlaista soitinta ei ole missään olemassa!
Edellinen Tuomiokirkon urkuri, Elimäellä 14.6.1943 syntynyt ja mökillään
Outokummussa uintimatkallaan sairauskohtaukseen 4.6.2013 menehtynyt Matti
Hannula teki urkuja vaalivaa ja hoitavaa työtään perinteitä vankasti
kunnioittaen ja uruista löytyy vieläkin aivan alkuperäisosia ja sointi on upea.
Hannula tuli Tampereelle Pyynikin seurakunnan urkuriksi Aleksanterin kirkkoon
vuosiksi 1967-1974 ja jatkoi sitten Tuomiokirkon urkurina eläkkeelle
siirtymiseen asti kesäkuuhun 2013.
Henri Hersta oli valinnut sunnuntai Kesäillan
Urkumusiikkia konserttisarjan aloituskonserttiin ohjelman huolellisesti.
Konsertti alkoi parven barokkiuruilla, joilla Hersta soitti aluksi vuosina
1637-1707 eläneen Dieterich Buxtehuden musiikilla: Praeludium in C BuxWV 137,
Ach Herr, mich armen Sünder BuxWV 178, Praeludium in g BuxWV 150, Kommt her zu
mir, spricht Gottes Sohn BuxWV 201. Johan Sebastian Bachilta hän valitsi vielä
barokkiuruilla soitettavaksi Partite diverse sopra il corale Sei gegrüsset,
Jesu gütig BWV 768. Konsertin päätteeksi hän siirtyi suurien urkujen ääreen
soittamaan vuosina 1811-1885 eläneen saksalaisen Magdeburgin katedraalin
urkurin ja romanttisen säveltäjä August Gottfried Ritterin neljästä
urkusonaatista Urkusonaatin Nr. 1 d-molli Op. 11, vuodelta 1845. Henri Herstan
soittoa oli nautinto kuunnella, kyyti on erittäin varmaa, tempot hallussa ja
artikulaatio ja rekisteröinti selkeää.
Ensi sunnuntaina 13.7.2014 Kesäillan
Urkumusiikkia-sarja Tampereen Tuomiokirkossa jatkuu 25.11.1958 syntyneen
viulistin ja kapellimestarin Petri Sakarin pojan Pétur Sakarin urkukonsertilla.
20.7.2014 on sarjassa vuorossa Kalevan kirkon urkuri Elina Somppi. Sarja
päättyy sunnuntaina 31.8.2014 jälleen Henri Herstan urkukonserttiin samassa
paikassa. Hienoa, että Matti Hannulan aikanaan aloittama perinne on saanut
Henri Herstasta oivan jatkajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti