Joki Granni lähes vastapäätä Pyhän Ristin kirkkoa Raumalla.

Tämän tarinan alkuun saattamiseksi on lähdettävä liikkeelle vuonna 1442 perustetusta kaupungista, eteläisestä Satakunnasta ja Suomen kolmanneksi vanhimmasta kaupungista, Raumalta. Täällä syntyi vuonna 28.11.1739 paimen nimeltään Anders Korfvelin, joka sittemmin kuoli 14.1.1809. Hän avioitui 1766 Kiukaisissa 3.3.1738 syntyneen Valpuri Johanintytär Enmanin kanssa ja heille syntyi viisi lasta. Valpurin kuoltua 25.8.1781 Anders päätyi toiseen avioon Raumalla 17.10.1747 syntyneen Liisa Sipintyttären kanssa ja heidän onnekseen koitui vielä Regina tytär. Andersilla oli samanniminen poika, joka syntyi 17.8.1774 ja hänestä tuli tullivahtimestari Turkuun. Hän avioitui 15.6.1776 syntyneen raumalaisen Maria Tibianderin kanssa ja heillä oli Andersin kanssa kolme lasta; Gustaf, Carl ja Ulrica. Anders oli ottanut sukunimekseen Cordelinin ja kun hän Turussa vuonna 1809 kuoli verensyöksyyn, muutti leski lasten kanssa joksikin aikaa  olemaa Uuteen Kaarlepyyhyn, josta päätyi takaisin synnyinseudulleen Raumalle. Marian isä, Johan Tibiander, omisti Raumalla Sukan talon, josta peruja lienee heidän nimessäänkin. Raumalle muutettuaan kuoli myös Maria-leski siellä 17.10.1824.

Perheen toinen poika, Carl Cordelin, avioitui vuonna 1825 Anna Elisabeth Grönströmin kanssa ja heille syntyi tästä avioliitosta yksi poika, Carl Gustaf Cordelin vuonna 1826. Carl Gustafista tuli Raumalle aikanaan raatimies. Carl Cordelinin toisesta avioliitosta, jonka hän solmi Maria Kristiina Gröndalin kanssa syntyi peräti seitsemän lasta. Pesueen toinen poika oli Fredrik Vilhelm, joka syntyi Raumalla 4.8.1830. Kirkonkirjat tietävät Carlin käyneen maatöissä ja harrastaneen monenlaista työntekoa. Sieltä löytyy myös merkintä hänen maksettavaksi tulleesta sakosta - 99 ruplaa - salakuljetuksesta, josta voitaneen päätellä hänen toimineen myös merimiehenä.

Alfred Kordelin 15-vuotiaana.

Carlin poika, Fredrik Vilhelm Kordelin, kirjoitti nyt nimensä K-kirjaimella ja hän oli ammatiltaan merimies, mutta harjoitti myös maanviljelystä vuokraamillaan maapalstoilla kaupungin ulkopuolelta sekä omisti oman talon. Kulmatalo, Joki Granni (n:o 235) sijaitsee joen rannassa lähes vastapäätä Pyhän Ristin kirkkoa ja pappilaa. Hän ennätti elinaikanaan olla neljä (4) kertaa avioliitossa; vuonna 1851 hän avioitui Eurassa  25.4.1825 syntyneen Henrika Iisakintytär Äärilän kanssa, mutta perheen lapsi menehtyi hyvin pienenä ja samoin vaimo kahden vuoden avioliiton jälkeen lavantautiin 16.6.1853. Vuonna 1859 Fredrik ylsi toiseen avioliittoonsa  24.4.1831 syntyneen Amalia Lindelöfin kanssa, joka taas oli kotoisin Tarvelan talosta, Raumalta. Tämä avioliitto kesti Amalian kuolemaan  syöpäsairauden murtamana 23.10.1872 asti ja nyt perheeseen syntyi peräti kuusi lasta; Frans Fredrik (s. 1859, k.1860), Karl Oskar (s. 1862, merimies), Johan Vilhelm (s. 1864, maanviljelijä, kauppias, muutti nimensä Valtoseksi), Amalia Aleksandra (s. 1866, k. 1874), Alfred (s. 1868, k. 1917) ja Frans Viktor (s. 1871, merimies, talonomistaja). Kolmas vaimo oli leski - Maria Eklöf o.s. Nukusilta (s. 29.8.1835, k. 3.6.1877) - kuten Carl, ja avioliitto solmittiin vuonna 1873, mutta ensin menehtyi vaimo lapsivuoteeseen ja muutaman kuukauden päästä tytär, Maria Aleksandra, vuonna 1878. Viimeiseen aviokoitokseensa Fredrik ryhtyi vuonna 1878 Katarina Isakintytär Nordlingin (s. 14.8.1841, k. 12.3.1913) kanssa ja aviosta siunaantui neljä lasta; nuorina kuolleet Paul Edvard ja Olga Josefina sekä vuonna 1878 syntynyt Johan Vilhelm (kauppias Viipurissa) ja vuonna 1882 syntynyt Irene Vilhelmina (avioitui kansakoulunopettaja Alhon kanssa Mommilaan). Fredrik Kordelinin sairastuttua perheen talous romahti ja pankin lainalla hankitusta talosta oli pakko luopua ja muuttaa seppä Daniel Jernstedtin omistamaan taloon vuokralle. Fredrikin kuoltua 5.11.1885 leski lapsien kanssa muutti vielä Johanna Lindholmin omistamaan Vähä-Saukon taloon vuokralle.

Kaupparekisteri-ilmoitus Raumalla kauppiaaksi alkamisesta.

Rauma oli 1860-luvun loppupuolellakin vielä pieni paikka; asukkaita noin 3000 eikä vielä vuosisadan vaihtuessakaan paikkakunnalla ollut kuin 5000 asukasta. Kordelinin perhe asusti Joki Grannin kulmataloaan Raumalla isän oleskellessa paljon poissa merillä ja perheen käytössä oli talon keskiosasta tupa sekä tilava kulmasali. Molemmin puolin perheen asumusta olivat tilat vuokrattuina vuokralaisille. Tarinan keskushenkilömme, Alfred Kordelin, syntyi 6.11.1868 ja hän oli vasta alle neljävuotias äitinsä kuollessa. Seinänaapurista merimies Isak Blomin puoliso, Mina, (lapseton pariskunta) toimi varaäitinä lapsille isän ollessa äidin kuollessakin merillä. Alfredin kerrotaan perineen omalta äidiltään puhtauden ja järjestyksen pidon, joka jatkui koko hänen elämänsä ajan. Äitipuoli, Maria, ei ollut lapsirakas ja lapsille koitti nyt kovat ajat. Heikkoluonteisen ja alkoholiin taipuvaisen isän saapuessa merimatkoiltaan kotiin lasten riemu oli hetken kovaa, kunnes järjestys taas palautettiin äidin toimesta. Neljäs puoliso, Katarina, oli kyllä lapsirakas, mutta tässä vaiheessa perheen lapset jo alkoivat hakeutua maailmalle. Niinpä Alfredkin ehkä pari vuotta alakansakoulua käytyään (koulun oppilasluettelosta hänen nimeään ei kyllä löydy) n. kymmenkesäisenä lähti sokean kulkukauppiaan, Sokki-Palmrothin eli Carl Gustaf Palmrothin, taluttajaksi jalan - reput selässä - kulkemaan ympäri Länsi-Suomea ja rihkamaa kaupustelemaan.

Alfred Kordelinin ensimmäinen puoti Raumalla.

Kalatorin puoti Kauppakadulla Raumalla.

Sokki-Palmrothilta saamansa opetus ja kasvatus olikin Alfred Kordelinin ainoa kaupallinen koulutus koko elämänsä aikana. "Ole aina rehellinen ja tule ominesi toimeen, myy ensin nuppineuloja ja kengännauhoja, niin opit vähitellen muutakin myymään!" Sokki-Palmroth lainasi varat hankkiakseen ensimmäiset kauppatavaransa ja lopulta hän omisti kolme puotia eri paikkakunnilla. Tätä kulkemista kiertävänä kauppiaana kesti jonkin aikaa, kunnes Alfred päätti yrittää merimiehenä hankkia elantonsa; pari Saksan matkaa koluttuaan hän kuitenkin huomasi, että se ei ollut häntä varten. Isä painosti poikansa tässä vaiheessa puusepän oppiin, mutta sekin maistui puulle ajan oloon. Alfred päätyi sisäsiistiin kaupusteluun ja puhui veljensä Johanin ympäri; yhdessä veljekset vuokrasivat keväällä 1888 pienen kulmapuodin, johon itse valmistivat myyntipöydät ja tarvittavat hyllyt. Talon omisti laivuri Frans Fredrik Söderlund ja Alfred asui puodin yhteydessä olleessa huoneessa. Hänen vaatimatonta poikamieskotiaan emännöi hänen serkkunsa, Sofia Kordelin. Virkamiehille tyypilliseen tapaan luvanmyöntäjältä jäi myös huomaamatta Alfredin alaikäisyyn, joten hänen ei vielä tuossa vaiheessa olisi kuulunut saada kauppiasoikeuksia. Sokki-Palmroth lainasi liiketoimintaan rahaa, jolla saatiin ensimmäiset kauppatavarat ostettua sisään. Puoti oli auki aamu kuudesta ilta yhdeksään. Puoti avattiin 1.5.1888 ja siellä myytiin kotimaista sekä ulkomaista tavaraa ja ruokatarvikkeita. Puoti alkoi sangen pian menestyä mukavasti, sillä koko talo siirtyi pian Alfred Kordelinin omistukseen. Vuonna 1892 kauppias Isak Viktor Lehtinen lopetti Kauppakadun varrella Kalatorin kupeessa olleen liikkeensä. Alfred Kordelin vuokrasi talon läntisen päädyn talon omistajalta, kauppias Fredrik Grundströmiltä. Tähän Kalatorin varteen avattiin nyt toinen Kordelinin myymälä, johon tulivat erilliset osastot kankaiden ja viinien myyntiä varten. Karin alueelta, läheltä kanavaa,  Kordelin vuokrasi tontin kauppias Alfred Granholmilta, jonne rakennutti oman makasiinin. Makasiinissa alkoi pian kauppatavaroiden, ompelukoneiden ja paloöljyn säilytys, ja Kordelinin liikkeiden tuotevalikoimaan lisättiin nyt mm. ompelukoneet, kellot ja polkupyörät.

19-vuotian Alfred Kordelin.

 

Seuraavassa vaiheessa liiketoiminta laajeni, kun Kordelin perusti sivumyymälöitä Eurajoen Taipaleeseen, Euran Sorkkisten kylään ja Säkylään. Euran myymälästä sai vastata pian Alfredin veli, Johan Vilhelm Valtonen. Vuonna 1894 Kordelin rakennutti Petäjäisluodolle melko vaatimattoman kesähuvilan. Lähinnä viikonloppuisin Alfred kuljetti tarkkana miehenä tavaroita pääliikkeestä hevoskyydillä sivuliikkeisiin myytäväksi. Vuonna 1895 Kordelin antoi sivuliikkeiden hoidon palkkaamalleen kauppias K. A. Stenroosille, mutta jo seuraavana vuonna alkoivat kovat vaikeudet nuorella Kordelinilla liiketoiminnassaan. Näihin vaikeuksiin Kordelin joutui lähinnä "sinisilmäisyydestään" ja nuoresta iästään johtuen (elämänkokemuksen puute). Hintataso oli jo pitkään ollut mieluummin laskeva, asiakkaat - ainakin vakinaiset - yleensä vaativat kauppojen luototusta vastakirjaa vastaan, Kordelinin kirjanpitokin oli sangen suurpiirteistä useasti. Suomeen oli ulkoa rantautunut ajan muoti-ilmiönä best-seller-romaanien julkaisu kauppiaiden toimesta, jolloin asiakkaita houkuteltiin melko suurilla lahjoilla palkiten toimintaan mukaan. Näitä julkaistuja jatkoromaaneja saattoivat tuohon aikaan olla suositut Kuljeksiva juutalainen (Eugen Sue) ja Kolme Muskettisoturia (Alexander Dumas). Kordelin valjasti laajan asiamiesverkon tätä toimintaa varten, mutta kun asiakkaat ja asiamiehet olivat saaneet arvokkaat lahjansa, he liian usein jättivät maksut hoitamatta, ja näin tietysti toiminta aiheutti melkoista tappiota Kordelinille. Kordelin oli pakotettu myymään osan kauppavarastoaan kauppias K. A. Stenroosille, sivuliikkeidensä hoitajalle, 80 %:n arvosta sisäänostohinnasta. A. Kordelin kiinnitti myös Rauman liiketalonsa kiinnelainaa vastaan ja muita lainoja olivat takaamassa merikapteeni Johan Henrik Ståhlberg, kauppias Fredrik Grundström ja laivuri J. W. Lundström.

Vuoden 1892 laajennusilmoitus Rauman maistraatille.

Lopulta tilanne ajautui niin pahaksi, että kun tultiin tammikuun 12. päivään vuonna 1898, oli Alfred Kordelinin jätettävä Rauman maistraatille konkurssianomus. Varatuomari O. W. Sulin laati velkojen täydellisen luettelon ja velkoja oli vajaa 103 000 mk sekä saatavia ja omaisuutta kuitenkin reilut 132 000 mk; Rauman kauppatalo ja Petäjäisluodon kesäpaikka kumpikin arvioitiin 5 500 mk:n arvoiseksi ja Euran liikekiinteistö 4 500 mk:n arvoon. 9.5.1898 pesähoitajat kauppias Ivan Sofronoff ja merikapteeni J. H. Ståhlberg ilmoittivat velkojille, että Alfred Kordelin aloittaa liikkeenjohdon uudestaan - kuten tekikin - ja tarjoutuu velkojille akordina maksamaan 80 % veloistaan. Velkojat suostuivat moiseen järjestelyyn ja aikalaiset arvioivat, että näiden toimenpiteiden jälkeen Alfred Kordelinille lienee jäänyt vielä varoja n. 30 000 - 40 000 mk. Nyt oli tullut Kordelinille aika vaihtaa maisemaa ja suunnata elämänsä kohti suurempia mahdollisuuksia ja markkinoita. Hän aavisti Tampereen tarjoavan tässä suhteessa nuorelle miehelle oivia tilaisuuksia ja muutti keväällä 1899 hieman reiluksi kymmeneksi vuodeksi Tampereen kaupunkiin vuokralle asumaan ja tekemään liiketoimia.

Alfred Kordelin©Esa Hakala