Imperator Alexander II.
Vuodesta 1907 lähtien Alfred Kordelinin hallussa oli suurehko määrä Rauman
Laivanvarustaja yhtiön osakkeita; aluksi yhtiön 430 osakkeesta hänellä oli 140
osaketta ja vuonna 1912 hän hankki vielä 40 osaketta lisää. Yhtiön omistuksessa
olivat sangen suuret rautalaivat Imperator Alexander II, Finland ja fregatti Sylfid.
Nämä kolme alusta tekivät Atlantin ympärysvaltojen rahtiliikenteellä varsin tuottavaa
tulosta. Niin paljon yhtiö kiehtoi Alfred Kordelinia, että hän lopulta hankki
koko yhtiön osakekannan omaan haltuunsa. Kauppa toteutui 9.1.1917 ja
kauppahinta oli 1 641 500 markkaa. Lopulta hän ei kuitenkaan itse halunnut
omistaa laivojaan, vaan 2.4.1917 muodosti osakeyhtiön, Osakeyhtiö Tonnage
Aktiebolag, joka kolmen miljoonan markan pääomalla harjoitti liiketoimintaa
laivoilla. Muutaman päivän päästä - 5.4.1917 - yhtiö osti Pietarsaaresta
parkkilaiva Iran 370 000 markalla ja Nimrod-nimisen puisen, Liivinmaalla
rakennetun, kuunarin 150 000 markalla. Kordelin osti myös Wasa-Noedsjö Ångsbåts
Ab:n, Ab Kustenin ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön - Finska Ångfartygs
Aktiebolagetin osakkeita. Reposaaren höyrysahan kaupan yhteydessä siirtyi
Kordelinille sahan sisaryhtiö, Räfsö Ångsångs Rederi Ab, jonka sahayhtiön
käytössä olleet hinaajat ja proomut siirtyivät myös Kordelinin omistukseen.
Vielä 8.11.1917 Alfred Kordelin yhdessä merikapteeni G. W. Wassin kanssa olivat
lähdössä ilmeisesti Tukholmaan ostamaan varustamolle lisää laivakalustoa, mutta
matka peruuntui Alfred Kordelinin väkivaltaisen kuoleman vuoksi edellisenä
päivänä. Tämän Kordelinin laivayhtiön tarina päättyi noin puolentoista vuoden
päästä Kordelinin kuolemasta, kun viimeinenkin laiva oli myyty hyvällä
voitolla.
Entinen
tehtaanisäntä Gustaf Tigerstedt anoi vuonna 1871 Turun ja Porin läänin
kuvernööriltä lupaa perustaa höyrysahalaitosta Reposaaren kaakkoisrannalla
oleville Alholman saarille, joihin hän oli jo solminut Porin kaupungin kanssa vuokrasopimuksen
50 vuodeksi vuoden 1872 alusta alkaen. 11.10.1871 kuvernöörinvirasto teki
myönteisen päätöksen hankkeelle ja senaatti vahvisti päätöksen 1.3.1872.
Tigerstedt ei ennättänyt alkaa sahahankkeen toteutusta, kun tukholmalainen
tukkukauppias ja puutavaraliikkeen harjoittaja J. E. Francken huomasi myös
Reposaaren oivan sijainnin puutavaran jalostus- ja vientitarkoituksiin. Reposaareen
voitiin uittaa miltei koko vuoden puuta, koska sen satama jäätyi vain
aniharvoin ja sahalta johti jo valmis rautatie Mäntyluotoon. Nyt alkoi kova
vääntö sahan tulevaisuudesta ja 28.7.1872 Francken sai ostettua senaatin
lupakirjan Tigerstedtilta. Tukkukauppias Francken perusti välittömästi Räfsö
Ångsågs Aktiebolag-osakeyhtiön sahaustoimintaa varten. Yhtiön säännöt vahvistettiin
27.8.1872 ja uusi höyrysaha siirtyi tämän osakeyhtiön omistukseen 25.11.1873.
Osake-enemmistö - 1 500 osakkeesta 1 407 - oli Francken omistuksessa ja pieni
osuus oli mm. porilaisilla liikemiehillä, jotta yhtiö saatiin perustettua
Suomeen. Alunperin saha oli kolmeraaminen ja muutostöiden yhteydessä sahasta
tehtiin kuusiraaminen vuosina 1874-75, mutta tämän saha kohtaloksi koitui
kuitenkin perusteellinen tulipalo 16.2.1901. Välittömästi palaneen sahan
tilalle alkoi uuden pystytys ja uusi saha oli jo käytössä saman vuoden
heinäkuussa.
Francken
kauppahuoneen ansiosta Reposaaren sahayhtiöllä oli erinomaiset suhteet isoihin
eurooppalaisiin ostajiin sekä kattava ja pitkäaikainen asiamiesverkosto
olemassa. Pääkonttori sijaitsi Tukholmassa ja sieltä hoidettiin tuotteiden
markkinointia. Sivukonttorit sijaitsivat Reposaaressa ja Tampereella.
Sahayhtiön toimitusjohtajana oli vuoden 1917 loppuun asti Adam Haeggström
toimipaikkanaan Reposaaren konttori. Tampereen konttorin johtaja oli Albert Håkanzon
ja saattaa olla jopa mahdollista, että Alfred Kordelin tutustui Albertiin jo
Tampereen vuosinaan. Sahayhtiön suuret ja arvokkaat metsävarat joka tapauksessa
herättivät Alfred Kordelinin huomion; jo alkuvuosistaan lähtien yhtiö oli
määrätietoisesti hankkinut metsäomaisuutta eri puolilta maatamme, mutta lähinnä
kuitenkin Kokemäenjoen vesistöalueelta ja Keski-Suomesta. Metsäomaisuutta oli
kertynyt noin 18 000 hehtaaria ja yhtiöllä oli 43 maatilaa hallussaan. Sahayhtiö
vuokrasi Porin kaupungilta vuonna 1911 Kappelinsaaren lautatarhakseen ja näin
yhtiö Reposaaressa hallinnoi 70 hehtaari vesialueita ja 40 hehtaaria maata. Yhtiö
omisti myös muitakin sahoja. Siuron aseman kupeessa sijainnut saha Kuloveden
saarella oli peräisin vuodelta 1897, mutta tämä saha tuli tiensä päähän vuonna
1905. Merikarvialta sahayhtiö hankki Yläsahan kaksi- ja kolmiraamiset sahat J.
W. Norrgårdilta vuonna 1908 laajoine metsävaroineen. Poomarkun kirkolla
yhtiöllä oli myös yksiraaminen saha. Kordelin oli aikanaan ajautunut yhtiön
kanssa tekemisiin myydessään Mommilan kartanon puutavaraa tälle yhtiölle.
Sahayhtiön maatiloja hoiti Albert Engman, joka myöhemmin toimi myös yhtiön
rahastonhoitajana. Tampereen konttorin johtaja Håkanzon järjesteli yhtiön puutavaran
ostot, hakkuut, ajot ja uitot. Yhdessä W. Rosenlew & Co Oy:n ja A. Ahlström
Oy:n kanssa Reposaaren saha olivat osakkaana Kokemäen Lauttausyhtiön osakkaana.
Reposaaren saha oli myös osakkaan vuonna 1916 perustetussa Björneborgs
Peppersbruk Ab:ssa, jonka osake-enemmistön omisti W. Rosenlew & Co Oy.
Sahayhtiöllä oli 20.3.1916 perustettu sisaryhtiö, Räfsö Ångsågs Rederi Ab. Enimmillään
Reposaaren saha työllisti noin 550 työntekijää ja toinen iso työnantaja
Reposaaressa oli 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut Reposaaren Konepaja.
Nämä edellä mainitut yhtiöt saivat idyllisen kalastajakylän muuttumaan
toimintansa ansiosta teollisuustaajamaksi.
Kordelin oli
vuodesta 1916 alkaen omistanut Reposaaren sahayhtiöstä yhden osakkeen ja kun
hän aloitti neuvottelut yhtiön ostamisesta, oli hän luvannut myös ottaa
sahayhtiön Tampereen konttorin johtajan Albert Håkanzonin yhtiökumppanikseen
viidenneksen osuudella pääomasta. Rahoitus oli tähän osakkuuteen tarkoitus
hoitaa Alfred Kordelinin takaamilla lainoilla. Ruotsista katseltiin
hermostuneena Suomen epävakaita oloja keväällä 1917 ja höyrysahan omistajat
olivat jo valmiita luopumaan sahaustoiminnasta Suomessa. Alfred Kordelin jopa
itse matkusti Tukholmaan neuvottelemaan Reposaaren sahayhtiön ostamisesta,
mutta varsinaisena neuvottelijanaan hän käytti asianajajaa ja Suomen tulevaa
presidenttiä, Risto Rytiä, Kordelinin monien liiketoimien luottomiestä.
Melkoinen onnenkantamoinen oli myös se tosiseikka, että myyjätaho lopulta
hyväksyi kauppahinnan suorittamisen Suomen markkoina. 2.6.1917 Helsingissä kirjoitettiin
alustava sopimus alle ja lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin Helsingissä
6.6.1917 ja kauppahinnaksi sovittiin 20 miljoonaa markkaa (14,4 miljoonaa
kruunua). Näin Kordelin sai ostettua Reposaaren sahayhtiön erittäin edullisin
ehdoin, koska Suomen markan kurssi heikkeni erittäin nopeasti tuona aikana. Kordelin
oli vielä neuvottelujen loppusuoralla epäröinyt kauppaa, mutta myyjä ja Risto
Ryti painostivat häneltä nopeaa ratkaisua. Kaupassa Kordelinin omistukseen
siirtyi 1 500 osakkeesta 996 osaketta ja sahayhtiön hallussa oli 500 osaketta
sekä yksityisillä neljä osaketta. Alfred Kordelin ennätti omistaa Reposaaren
sahayhtiön noin viisi kuukautta ennen yllättävää ja väkivaltaista kuolemaansa
marraskuun 7. päivänä 1917, hieman ennen Suomen itsenäistymistä. Pesänselvitysmiehet
myivät Reposaaren Höyrysaha Oy:n 8.7.1918 helsinkiläisille suurliikemiehille K.
E. Kontrolle ja Juho Kuosmaselle kaikkiaan 30 753 000 markalla.
Huittislaisen
maaviljelijäpariskunnan - Karl Evert Ryti (aiemmin Mauriala) ja Ida Vivika Ryti
- kymmenhenkisen lapsikatraan poikana 3.2.1889 syntynyt Risto Heikki Ryti
kirjoitti itsensä ylioppilaaksi jo 17-vuotiaana vuonna 1906 ja suoritti ylemmän
oikeustutkinnon kolmessa vuodessa syksyllä 1909. Nuorukainen perusti tovin
vanhemman opiskelukaverinsa Erkki Eskolan kanssa Rauman vanhaan kaupunkiin
asianajotoimiston osoitteeseen Kauppakatu 19. Työnsä ohessa Risto Ryti jatkoi
vielä opiskelua ja valmistui varatuomariksi vuonna 1912 ja molempien oikeuksien
kandidaatiksi Euran käräjiä istuttuaan tuomiokunnan tuomarin Kyanderin johdolla
vuonna 1914. Tähän tuoreeseen asianajotoimistoon Alfred Kordelin eräänä
kauniina päivänä astui sisään ja tutustuttuaan paremmin aikain saatossa Risto
Rytiin, otti tämän luottomiehekseen asioidensa hoitajana. Melko suuresta
ikäerosta huolimatta miehet ystävystyivät ja Kordelin käytti Risto Rytiä monien
kauppasopimusten neuvottelijana ja istutti hänet useiden omistamiensa yhtiöiden
hallituksiin. Risto Ryti avioitui oikeusneuvos Johan Julian Serlachiuksen
tyttären Gerdan kanssa ja heille syntyi kolme lasta; professori Henrik Ryti,
professori Niilo Ryti ja lääketieteen lisensiaatti Eva Saxén. Ryti toimi Suomen
Valtamerentakainen Kauppa Oy:n johtajana vuosina 1919-21, edistyspuolueen
kansanedustajana vuodet 1919-24 ja 1927-29, vuodet 1921-24
valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajana vuodet
1924-1939 ja 1944-45. Vuonna 1934 Englannin kuningas myönsi Risto Rytille
Victorian ritarikunnan komentajamerkin. Tasavaltamme presidenttinä Ryti toimi
vuosina 1940-44 ja hänet tuomittiin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuonna 1945
kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen, josta hänet armahdettiin vuonna 1949. Ryti
kuoli Helsingissä 25.10.1956.
Luonnonmaan
saaren Kultarannan kylän Ali- ja Ylitalon tilat ajautuivat vuonna 1906
huutokaupalla uudelle omistajalle myytäväksi. Alfred Kordelin valtuutti
vanhemman veljensä J. V. Valtosen ostamaan tilat huutokaupasta omiin nimiinsä.
Kordelin ei alkujaankaan suunnitellut tiloja maanviljelystarkoitukseen, vaan
hänen tarkoituksensa oli saada merenäärestä itselleen huvilapaikka. Vuoden 1910
paikkeilla Valtonen sai palstoittaa ja sopivina lohkoina myydä näitä maita
erilaisille kesähuviloiden rakentajille ja pienviljelijöille. Tietyt palstat
toisiinsa liittyen hän kuitenkin säästi ja nämä lunasti sitten Alfred Kordelin
Kultarannan huvilaansa varten. Lisäksi Kordelin hankki vielä omistukseensa
kaksi lohkotilaa, Koiviston ja Metsäjärven tilat.
Kesähuvila
valmistui lopulta korkealle graniittikalliolle saaren rannalle, vastapäätä Naantalia,
vaikka aivan aluksi Kordelin oli mieltynyt alavampaan paikkaan kallion
alapuolella rannan uumenissa. Tilanomistaja Theodor Mansner ja arkkitehti Lars
Sonck saivat kuitenkin Alfred Kordelinin pään kääntymään ja huvila löysi
lopullisen, ylvään paikkansa kalliolta. Lars Sonck sai suunnitelmat valmiiksi
vuonna 1913 ja saman tien alkoi myös itse kivihuvilan rakentaminen. Muita
Sonckin suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Tampereen Johanneksenkirkko eli
myöhempi tuomiokirkko, Helsingin Kallion kirkko, Hypoteekkiyhdistyksen talo,
Kulosaaren rantahotelli, Pörssi ja Hakan talo. Huvilan urakkalaskelma muodostui
63 000 markaksi ja rakennusmestari Kalle Kulmala valvoi aluksi rakentamista.
Kulmalan työ jäi kuitenkin kesken maasta poistumisen vuoksi ja rakennusmestari
Viktor Vesala sai suorittaa rakennuttamisen loppuun asti. Lopulliset
rakennusaikaiset kustannukset puutarhoineen kaikkineen nousivat n. kahteen
miljoonaan markkaan, kun 19 huoneen graniittihuvila saatiin valmiiksi vuonna
1916. Alfred Kordelin ehti huvilallaan kallista vapaa-aikaansa käyttämään vain
kolmen suven verran. Aikalaisten ihmettelyt Kultarannan rakentamisesta - vaikka
hänellä oli kaupunkiasuntoja ja maatilojakin omassa käytössä - Kordelin
kuittasi humoristiseen tapaansa: "Rakennanpahan muuten vain käyttääkseni
ne varat, jotka rouvani olisi tullut minulle maksamaan, jos olisin ollut
naimisissa".
Huvilan
olennaisina osina ovat puisto ja puutarha, joka jakautuu kolmeen osaan: hyöty-,
muoto- ja metsäpuutarhaan. Puutarhaan hankittiin asiantuntijaksi Helsingin
kaupunginpuutarhuri Paul Olsson. Hyötypuutarha antoi aikanaan vielä harvinaisia
vihanneksia ja hedelmiä, kuten persikoita, viinirypäleitä, kurkkuja ja
meloneja. Puutarhassa sijaitsee myös puutarhurin kaksikerroksinen
asuinrakennus. Kivihuvilansa sisustamisessa Alfred Kordelin ei voimiansa eikä
varojansa säästellyt, sillä hän halusi kaiken olevan tyylikästä, hienoa ja
aistillista. Kivilinna sai tasakaton, kun alkujaan katolle suunniteltiin ja
tehtiin myös puutarha. Idea osoittautui myöhemmin kuitenkin huonoksi, kun
katolla ollut multa keräsi kattorakenteisiin kosteutta siirtäen kosteuden
edelleen sisätiloihin vaikeuksia aiheuttamaan. Näin päätettiin kattopuutarhasta
luopua käytännön syistä melko pian. Graniittihuvila on selvästi poikamiehen
käyttöön suunniteltu kaksikerroksinen rakennus, jonka merenpuoleisella sivulla
sijaitsee korkea torni. Alakertaan on sijoitettu varsinaiset asuin- ja
juhlahuoneet sekä Alfred Kordelinin työhuone ja halli, ruokasali, naisten
salonki ja keittiö. Alakertaan suunniteltu kirjasto ei koskaan Kordelinin
aikana valmistunut. Rakennuksessa on kaksi verantaa ja parvekkeita sekä
erkkereitä. Yläkerrasta löytyvät vierashuoneet, Kordelinin makuuhuone ja
biljardihuone. Sisäkoristelu on stukkityötä ja kalustuksen huvilaan suunnitteli
arkkitehti Gösta Kulvik. Kalusteet valmisti huvilaan Vihdin Puuseppien Oy. Alfred
Kordelin hankki omaan ja vieraittensa käyttöön modernin moottoriveneen, jolla
sopi kyyditä merelle halajavia ihailemaan saaristoa ja merta. Vaikka Alfred
Kordelinin tiedetään uumoilleen Kultarannasta museota jälkipolville, tämä hanke
ei koskaan toteutunut - puutarha on tosin hänen tahtonsa mukaisesti jätetty
kaikille virkistymispaikaksi. Keväällä 1917 synnytettiin Turun Suomalainen
Yliopistoseura, jonka päämääränä oli suomalaisen yliopiston perustaminen
Turkuun. Kordelinin kuoltua Kultaranta lahjoitettiin vuonna 1920 Turun
suomalaiselle yliopistolle, jonka jälkeen pian Suomen valtio lunasti lopulta
Kultarannan tasavallan presidentin kesäasunnoksi. Tasavaltamme ensimmäinen
presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg kävi Kultarannassa vain lepäilemässä, mutta
seuraava presidentti, Lauri Kristian Relander käytti kivihuvilaa jo
kesäasuntonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti