Mommilan kartano.

Alfred Kordelinin ensimmäinen maatilakauppa ajoittui vuoteen 1901, jolloin hän osti Viipurin Ihantalan kylästä Ihantalan hovin; tilaan kuuluivat perintötilat Tonteri ja Jäppinen sekä rälssitilat Lottanen ja Pekari. Tilanomistaja Carl von Mickvitz myi Ihantalan hovin Kordelinille 185 000 markalla, josta 30 000 markkaa sovittiin kaupassa siirtyneen irtaimiston arvoksi. Kordelin ei uutena omistajana ennättänyt hakea edes lainhuutoa tilalle, kun hän 13.6.1901 laati ostokirjan ja myynti vahvistettiin kirjallisena 26.6.1901 ja uutena ostajana oli nyt August Saarela. Kordelin myi Saarelalle tilan 225 000 markalla, josta irtaimiston arvo oli jälleen 30 000 markkaa, mutta Kordelin ennätti ennen kauppaa myydä tilalta metsää n. 140 000 markan arvosta.

Seuraava maatila, jonka Kordelin osti, tulikin olemaan hänen hallussaan aina hänen kuolemaansa asti; hän oli jo jonkin aikaa ilmeisesti etsinyt Tampereen tai Helsingin lähettyviltä - hyvien rautatieyhteyksien päästä - edustavaa maatilaa omaan käyttöön, tilaa, jonka taloutta hän pääsisi kehittämään. Ehkä hän jossakin määrin halusi itselleen myös arvostuksen nousua suurmaatilanomistajana. Tähän hänelle tarjosi tilaisuuden insinööri Gösta von Schantz myyden Kordelinille Lammilta Mommila nimisen kartanon, joka käsitti neljä tilaa: Karlbergin, Johannesvikin ja Fredriksbergin rälssiallodiaalisäterit sekä Knuutilan tilan. Pinta-alaa tilalla oli noin 3 600 hehtaaria, josta viljeltiin 987 hehtaaria ja kauppakirja on allekirjoitettu 5.12.1903. Kauppahinnaksi sovittiin 440 000 markkaa, josta 100 000 markkaa oli irtainta omaisuutta. Kordelin maksoi heti 30 000 markkaa ja helmikuussa 1904 70 000 markkaa. Loput kauppasummasta järjesteltiin siten, että Kordelin otti hoitaakseen kartanon velkoja 162 000 markalla ja loppuosa - 178 000 mk - oli maksettava joulukuussa 1904. Luotettavana neuvonantajanaan Alfred Kordelin käytti tässä kaupassa ystäväänsä ja tilanomistaja Theodor Aleksander Mansneria. Vielä myöhemminkin - 11.4.1907 - Kordelin laajensi Mommilan maita ostamalla Gösta von Schantzilta Hernesillan lohkotilan ja Suontaan tilan Janakkalan Turengin kylästä 2 000 markalla.

Kun Mommilan Kartano siirtyi Kordelinin omistukseen oli tilalla 19 torppaa, sahalaitos, tiilitehdas, sementinsekoittamo, kaksiuuninen terva- ja tärpättitehdas, höyläämö, pärehöyläämö ja mylly. Kordelin suunnitteli kartanolle yksityistä kapearaiteista rautatietä, mutta ilmeisen kannattamattomana se jäi kuitenkin toteutumatta. Kuljetuksista huolehti lähinnä hevoset, joita kartanon talleissa oli n. viisikymmentä sekä Maxwell-merkkinen henkilöauto ja kuorma-auto. Kordelinin henkilökohtainen kuljettaja oli Johan Edvard Johansson, niin autolla kuin hevospelilläkin. Kartanon päärakennuksen välittömässä läheisyydessä oli Pikku villa, jossa vieraat majoittuivat. Sitä vastapäätä pihan toisella puolella taas talousrakennus. Järven rannassa puiston kupeessa oli puutarhurin asumus ja talvisauna. Talousrakennuksesta pohjoiseen sijaitsi isännöitsijän asunto. Hieman kauempana viljamakasiini, talli ja sen rehutalo, kartanon meijeri, väentupa, tallimiehen asunto ja renkien työkaluvaja. Vielä 100 m päässä karjasuojat, paja, kartanon oma puoti, seppien ja karjakoiden asunnot ja puimalaitos. Metsän reunaan valmistui kaksi uutta työväen asuinrakennusta ja maantien vastakkaisella puolella oli kaksi vanhempaa asumusta. Kartanon alueella olivat myös kirkko ja koulurakennus. Tähän yhdyskuntaan kuului vielä käsityöläisiä ja muita irtolaisia; sivistyksestä vastasi kansakoulunopettaja Emil Alho ja järjestystä valvoi poliisi, Aleksander Lundahl. Alfred Kordelin oli hyvin aktiivinen varsinkin karjatalouden kehittämisessä ja hänen väitetään olleen Suomen suurin ayrshire-karjan omista aikanaan.

Osapuilleen kolmen kilometrin päässä Mommilan kartanosta sijaitsi Teuron ulkotila, jonka rakennuskanta on peräisin myös Alfred Kordelinin ajoilta. Vuonna 1912 hänen rakennuttamanaan valmistui Teuron kaksikerroksinen päärakennus ja edellisenä syksynä valmistui 60 metriä pitkä ja 20 metriä leveä navetta, johon helposti mahtui 160 lehmää, 12 hevosta, maitohuone, karjakeittiö ja valjassuoja. Ulkotila sai vielä vuonna 1913 asuntoja työväelle sekä talousrakennuksia ja vuonna 1915 tuli valmiiksi karjatyttöjen asunto; neljä huonetta ja keittiö, ja kussakin huoneessa asui kaksi tyttöä. Ulkotila sai kohennuksekseen vielä vuonna 1916 tilapäisen navetan, johon voitiin sijoittaa 50 lehmää.

Kordelin osti vuonna 1905 tehtailija J. Valtosen perikunnalta Petäjäveden Kintauden kylästä Siekkilän eli Pekkalan ja Pyhäniemen tilat sekä näihin liittyvät teollisuuslaitokset. 14.2.1910 hän realisoi nämä tilat tehtaineen Koskensaaren Oy-nimiselle yhtymälle 500 000 markalla. Kaupan ulkopuolelle jäivät kuitenkin huomattavat havu- ja lehtipuuvarannot sekä muita raaka-aineita ja valmisteita. Jyväskylän pitäjän Vesangan kylän Siekkilän perintötilan Kordelin osti 26.5.1901 Nikolai Wahlgrenilta 40 000 markalla ja tämä metsä- ja karjatila oli suuruudeltaan 600 hehtaaria. Tilan metsiä Kordelin myi Koskensaaren yhtiölle ja tilan 4.6.1909 maanviljelijä Väinö Seppäselle 30 000 markalla. Puhdas sijoitus oli myöskin 5.12.1906 Jääsken Pelkolan hovin osto Alfred Kordelinille. Hän osti tilaan kuuluvat kaksi rälssitilaa maanviljelijä Johan Verner Litzeniltä 575 000 markalla, josta 75 000 mk oli irtaimiston arvoa. Liikenteellisesti edullinen paikka kiinnosti puutavarateollisuutta ja Kordelin pääsi kauppoihin 25.5.1909 725 000 markalla Enso Träsliperi Ab:n kanssa, vaikka kaupasta rajattiin paljon pois tavaraa ja koko irtaimisto. Julkisesta huutokaupasta Alfred Kordelin osti 9.12.1907 Maarian pitäjän Koskennurmen kylän Alitalon eli Lampolan perintötilan Emil Lundströmiltä hintaan 65 000 mk. Kaupan hoiti hänen puolestaan varatuomari Fredrik Thuring ja käteishintana oli 30 000 markkaa ja ostaja otti hoitaakseen 35 000 markan velat Turun Säästöpankille. 25.10.1909 Alfred löi tilan rahoiksi myymällä sen maanviljelijä Fritiof Vintalalle 80 000 markalla. Korkeakosken tila Sortavalan pitäjästä oli myös Kordelinille vain lyhytaikainen sijoitus.

Erittäin tehokkaaksi havaittu tapa kartuttaa omaisuutta oli siis erilaiset pakkohuutokaupat ja näihin Kordelin ei juuri koskaan osallistunut henkilökohtaisesti. Hän varsin usein käytti edustajanaan esim. varatuomareita, piispoja tai kuvernöörejä. Vuonna 1906 Kordelin oli välillisesti mukana hankkimassa Naantalin Kultarantaa ja ostanut myös ison tilan Itä-Suomesta. Seuraavana vuonna eli 1907 hän hankki kaksi tilaa Maarian pitäjästä ja valmistautui Suomen suurimman maatilan ostoon, siis Jokioisten kartanon ostoon. Tähän voimainkoitokseen hän oli valmistautunut sangen hyvin; jo Raumalla vielä ollessaan hän oli alkanut ostaa Jokkis Gods Ab:n osakkeita ja vuonna 1898 hänen hallussaan oli jo 213 kantaosaketta. Vuonna 1907 hänelle tarjoutui tilaisuus ostaa Ruotsiin siirtyneeltä vapaaherra Johan Mannerheimilta - marsalkka Gustaf Mannerheimin nuoremmalta veljeltä ja Jokioisten kartanon tiluksien entiseltä hoitajalta, joka asui, isännöi ja omisti pääosakkaana Jokioisten kartanoa vuodet 1896-1904 - hieman yli miljoonalla markalla hänen kantaosakkeensa. Mannerheim luopui osakkeistaan edullisesti, koska ei itse enää uskonut yrityksen nousuun vaikeuksistaan. Pienin lisäostoin Kordelin sai hallintaansa 399 kantaosaketta. Oli nimittäin niin, että vuonna 1875 Jokkis Gods Ab:n osakepääoma oli sääntöjen mukaan kaksi miljoonaa markkaa jaettuna 2 000 nimellisarvoltaan 1 000 mk:n osakkeeseen. Näistä 1 400 oli kantaosakkeita ja 600 etuoikeutettuja; kantaosakkeita oli liikkeellä vain 400 kappaletta ja loput 1 000 kantaosaketta oli pidätettynä yhtiön miljoonan markan kiinnelainaa vastaan.

Jokioisten kartano.

Kordelinin omistukseen siirtyi nyt taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut Jokkis Gods Ab:n enemmistö sekä Suomen suurin maatila ja sen teollisuuslaitokset, Jokioisten pitäjä ja suuria osia Tammelasta, Humppilasta sekä Ypäjästä. Tuolloin tilan pinta-ala oli 25 757 hehtaaria, josta peltoa oli 6 130 hehtaaria ja niityllä 2 080 hehtaaria sekä metsää 15 304 hehtaaria ja loput suota, rämettä ja hylkymaata. 9.10.1915 Alfred Kordelin laajensi Jokkis Gods Ab:n maita ostamalla myös vaikeuksiin ajautuneen Ypäjän kirkonkylän Kartanonkylän kartanon Vaasan Osuuspankilta. Tilan maita oli 6 916 hehtaaria ja kaupassa tuli mukana myös joitakin teollisuuslaitoksia. Tämä kauppa toteutui 1,8 miljoonalla markalla ja rahoitukseen Kordelin tarvitsi nyt myös pankkien - Suomen Yhdys-Pankin ja ruotsalaisen Ab Norrlandsbankenin - apua. Kartanonkylän kartano oli alun alkuaan kuulunut Jokioisten maihin, mutta vuonna 1798 se myytiin niistä erilleen. Kordelin ei koskaan asunut Jokioisten kartanossa, mutta kävi siellä kokouksissa, työskenteli ja tarkasti paikkoja sekä tarvittaessa järjesti päärakennuksessa erilaisia kutsutilaisuuksia.

Vapaaherra Johan Mannerheim.

Sofia Treschow, edellisen puoliso.

Loimijoki halkoo molempien kartanoiden - Jokioisen ja Ypäjän Kartanonkylän - tiluksia ja maat ovat perinteisiä viljavia maita lounaisessa Hämeessä. Jokioisten päärakennus kaksikerroksinen, 30 huoneen vaaleaksi rapattu kartano vuodelta 1794, jonka suunnitteli Carl Christoffer Gjöwell. Vuonna 1562 kartano sai alkunsa, kun Ruotsin kuningas Erik XIV soi kartanon maat amiraali Klaus Kristerinpoika Hornille Portaan hallintopitäjän Jokioisten neljänneskunnan läänitykseksi palkkiona Tallinnan ja Viron valtauksesta Ruotsille. Kartanon historia vilisee kuuluisia sukuja sen omistajina, kuten Flemingit, Jägerhorn af Spurilat, Reuterholmit, von Willebrandit ja Mannerheimit. Kartanon suuruuden vuodet alkoivat vuodesta 1752, kun kapteeni Reinhold Johan Jägerhorn kasvatti sen maat 32 000 hehtaariin ja varusti kartanon kaksi raamisella hienoteräsahalla. Maaherra ja kenraalimajuri Ernst Gustaf von Willebrand otti kartanon vuonna 1791 hallintaansa ja hänen johdollaan alkoi Jokioisen teollistaminen. Hän laajensi kartanon sahateollisuutta, kehitti maataloutta ja karjanhoitoa sekä perusti kartanoon tiilitehtaan, panimon ja viinanpolttimon. Kartano teollisuuslaitoksineen siirtyi kaupassa 1827 von Willebradin vävylle, kapteeni Josef Brehmerille ja vuonna 1875 suvun jäsenet tekivät kartanosta osakeyhtiön, joka ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen. Samana vuonna perustettiin Jokkis Gods Ab, joka osti kartanon teollisuuslaitoksineen ja velkoineen päivineen ja pian osakekanta siirtyi pääosin Ruotsiin. Vasta vuonna 1895 mm. valtioneuvos M. Hallberg, kauppias ja liikemies K. H. Renlund ja pankinjohtaja Emil Schybergson palauttivat kartanon osake-enemmistön suomalaiseen omistukseen. 

Klaus Kristerinpoika Horn

 

Reinhold Jägerhorn

 

Ernst Gustaf von Willebrand.

Jokioisten kartanoon kuului metalliteollisuuslaitoksia sekä saha, mylly, tiilitehdas ja turvepehkutehdas. Tiilitehtaan vuosituotanto oli n. 300 000 tiiltä lähinnä omiin tarpeisiin ja turvepehkutehdas tuotti n. 12 000 paalia vuodessa. Myllyn lähistöllä sijaitsi siirappitehdas ja kartanon alueella oli omaa henkilökuntaa palvelemassa sekatavarakauppa. Kartanon alustalaisia lienee kaikkiaan 500-550, jotka tekivät kartanoon noin 4 000 vuotuista hevostyöpäivää ja 39 000 jalkamiestyöpäivää. Vakinaisesti kartanossa palveli 9 työvoutia, 100 renkiä ja n. 40 piikaa. Koska Turun ja Toijalan välinen rautatierata oli 15 km:n takana, rakennettiin Humppilan ja Forssan rautatie kapearaiteisena, joka palveli myös Forssan teollisuusaluetta. Rata avattiin vuonna 1898 ja sen pituus oli 23,4 km. Tämän radan omisti Forssa-Jokkis Järnvägs Ab, jonka osake-enemmistö oli taas Jokkis Gods Ab:llä. A. Kordelin oli myös tämän rautatieyhtiön johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja vuosina 1908-1910. Kartanoyhtiöllä oli tietysti myös oma puhelinlaitos.

Jokioisissa on vuodesta 1899 toiminut tärkkelys ja siirappitehdas - vuodesta 1903 Jokioisten Sokeri- ja Siirappitehdas Oy - ja tämä tehdas tuli myös käytännöllisesti katsoen Alfred Kordelinin omistukseen. Tehtaan myyntikonttori sijaitsi Helsingissä, Etelä-Esplanadi kahdessa, konttoripäällikkönä toimi Dagmar Helander ja toimitusjohtajana sekä yrityksen johtokunnan puheenjohtajana arvatenkin Alfred Kordelin. Tehtaan tuotanto ainakin alkuaikaan keskittyi kulutussiirapin, glukoosin eli karamellisiirapin ja dextriinin valmistukseen. Aiemmin glukoosi oli tuotu lähinnä Saksasta ja Venäjältä Suomeen ja dextriiniä eli tärkkelyskumia meni mm. kirjekuorien sekä postimerkkien liimaukseen ja kankaiden käsittelyyn. Perunajauho, joka tehtaalla tarvittiin tuotantoon, tuotettiin Venäjältä ja Baltian maista.

Vaikka Kordelin oli vuonna 1907 ostanut haltuunsa sangen suurissa taloudellisissa vaikeuksissa painineen kartanoyhtiön, saatetaan nyt vilpittömästi havaita hänen hoitaneen kartanon asioita sen verran taiten, että muutamissa vuosissa yhtiön taloudellinen tilanne parantui huomattavasti ja yritys tuotti taas omistajilleen voittoa. Kordelin olisi omistuksensa alusta lähtien suonut, että merkittävät osakkaat olisivat sijoittaneet osakepääomaan rahaa lisää, mutta hän ei saanut hankkeelle tarpeeksi kannatusta. Suuren joukon johtajanakin voi välillä olla tukalaa ja vaikeuksia olla kaikille mieliksi; Kordelin joutui paljolti metsävaroja realisoimalla tekemään korjaavia liikkeitä yrityksensä liiketaloudessa, mutta onnistui hämmästyttävän hyvin toimissaan. Alfred Kordelinille myönnettiin maatalousneuvoksen arvonimi vuonna 1913 ja tästä arvonimestä hänen tiedettiin olleen jopa ylpeä. Kun Jokioisen kartanon maat Alfred Kordelinin kuoltua ja olojen vakiintuessa myytiin Suomen valtiolle 1.8.1918 oli kauppahinta 33 200 0000 markkaa ja kartanon maat jaettiin 950 erikokoiseen tilaan.

Jokioisten kartanon päärakennus.