Antti Wihuri (vas.) ja dosentti Alvar Pietari Johannes Wilska, Wihurin Tutkimuslaitoksen johtaja.

Helsingin ensimmäinen naisapteekkari tohtori Hanna Lappalainen lahjoitti 7.6.1944 Wihurin Tutkimuslaitokselle Oy Warjola-nimisen taloyhtiön - tontin kanssa - koko osakekannan eli 101 kpl tuhannen markan nimellisarvoisia osakkeita hoidettavaksi erikoisena 'Tohtori Hanna Lappalaisen lahjoitus Wihurin Tutkimuslaitoksen tukemiseksi' nimisenä rahastona. Kiinteistön tuotto tuli lahjoituksella Wihurin Tutkimuslaitoksen hyväksi sillä ehdolla, että lahjoittaja sai vuokratta nauttia käyttämästään apteekista, asunnosta ja laboratoriosta elämänsä ajan kiinteistössä. Kiinteistö sijaitsee Helsingissä osoitteessa Arkadiankatu 21 ja talossa on vuodesta 1965 sijainnut Jenny ja Antti Wihurin rahaston toimisto aluksi talon B-portaassa ja vuoden 1991 peruskorjauksen jälkeen A-portaan ylimmässä kerroksessa, lahjoittaja Hanna Lappalaisen kodin entisissä tiloissa. Jenny ja Antti Wihurin säätiön seuraavassa syyskokouksessa merenkulkuneuvos Wihurin ehdotuksesta päädyttiin hallituksen yksimielisellä hyväksynnällä pyytää apteekkari Lappalaiselta lupaa teettää joko maalaus tai veistos lahjoittajasta tunnustuksena merkittävästä lahjoituksesta rahaston hyväksi. Saman vuoden elokuun kokouksessa säätiön hallituksen varainhoitotoimikunta ja dosentti Alvar Wilskan tekemät Wihurin Tutkimuslaitoksen säännöt hyväksyttiin yksimielisesti liittäen ne myös kokouksen pöytäkirjaan. Samoin hallitus hyväksyi myös yksimielisesti 19.4.1944 tehdyn toimisopimuksen, jolla Alvar Wilskasta tehtiin Wihurin Tutkimuslaitoksen johtaja.

Tohtori Hanna Lappalainen.

21.3.1945 Wihurin säätiön hallitus kirjasi vuosikokouksensa pöytäkirjaan myöskin huomattavan lahjoituksen. Maria Rytkösen perilliset sekä Ida Rytkönen lahjoittivat sairaalakiinteistönsä Jenny ja Antti Wihurin säätiölle, erityisesti sen Wihurin Tutkimuslaitokselle. Sairaanhoitaja Maria Rytkönen ja hänen sisarensa ylihoitaja Ida Rytkönen olivat vuonna 1901 perustaneet yksityisen sairaskodin Helsinkiin. Vuonna 1920 he perustivat Salus-sairaalan, joka sai vuonna 1928-29 aivan uuden sairaalarakennuksen hyvälle paikalle kaupunkiin, Kaivopuistoon osoitteeseen Kalliolinnantie 4. Rakennuksen suunnitteli lahjoittajien sisar, arkkitehti Kerttu Rytkönen. Sairaala erikoistui varsinkin naistentauteihin ja synnytyksiin, mutta alusta alkaen myös muitakin potilaita hoidettiin sairaalassa. Ida Rytkönen toimi itse tässä sairaalassa ylihoitajana vuoteen 1954 asti. Salus-sairaala toimi samassa rakennuksessa aina vuoteen 1985 asti, jolloin vuonna 1947 taloon myös Kulosaaresta muuttanut Wihurin Tutkimuslaitos jatkoi kiinteistössä toimintaansa. Säätiön tilintarkastuskertomus näytti jo seuraavia lukuja: peruspääoma 188 894 337,44 mk, tohtori Hanna Lappalaisen rahasto 4 178 018,25 mk ja käyttörahasto 18 590 992,66 mk vuoden lopussa.

Ylihoitaja Idä Rytkönen.

Antti Wihuri solmi 27.5.1945 avioliiton Rakel Aarnion (o.s. Hellberg) kanssa ja häitä vietettiin lähimpien omaisten kanssa morsiamen lapsuudenkodissa Porvoossa. Liiton mukana Antti sai ottopojikseen Antti-Ilmarin (s. 1940) ja Riston (s. 1942). Rakel syntyi 10.6.1905 mekaanikko Edward Hellbergin ja Emma Lahtisen neljäntenä lapsena ja pääsi ylioppilaaksi Porvoon yhteiskoulusta vuonna 1926. Rakel toimi vuodet 1926-1938 veljensä perustamassa urheilu- ja polkupyöräliikkeessä (Tmi Raul Hellberg) prokuristina ja vuonna 1938 hän avioitui tukkukauppias Hjalmar Aarnion kanssa toimien miehensä "oikeana kätenä" ja Hjalmar Aarnio Oy:n johtokunnan jäsenenä. Rakel jäi leskeksi miehestään muutamaa kuukautta aiemmin kuin Antti Wihuri Jenny-vaimostaan vuonna 1943 ja niin Rakel otti vastatakseen miehensä siirtomaa-alan tukkuliikkeen.

Rakel ja Antti Wihuri hääpäivänä 27.5.1945. 

Säätiön hallituksen kokous 6.9.1945 päätti jakaa syksyn jakotilaisuudessa 7 miljoonaa markkaa palkintoina ja apurahoina ja todellinen toteutuma oli 6,775 miljoonaa markkaa. Loput 225 000 markkaa Antti Wihuri myönsi hallituksen hänelle suomin valtuutuksin Suomen Työväen Akatemialle (50 000 mk) ja Wihurin Tutkimuslaitokselle nuorten harrastelukirjan palkintoihin ja julkaisuun (175 000 mk). Wihurin säätiön hallituksen syyskokouksessa 9.10.1945 maisteri Armi Hellstén-Kallian ollessa erovuorossa hallituksesta ehdotti hallitukseen tilalleen valittavaksi Rakel Wihuria. Ehdotus saikin hallituksen yksimielisen kannatuksen ja tuli hyväksytyksi; Rakel Wihuri valittiin säätiön hallituksen jäseneksi vuosiksi 1946-49. Kokouksen pöytäkirjaan merkittiin myös Antti Wihurin 15.11.1944 tekemä lahjoitus. Lainaus lahjakirjasta: "Täten lahjoitan Jenny ja Antti Wihurin rahastolle osuuteni kaikkiin niihin mahdollisiin saataviin agenteilta, pankeilta ja vakuutuslaitoksilta, mitä minun ja vaimovainajani Jenny Wihurin omistamilla laivanvarustamoilla voi Englannissa olla sanottujen laivanvarustamoiden siellä ennen Englannin sodanjulistusta Suomelle harjoittamasta toiminnasta johtuen, mutta joiden suuruutta en tunne enkä voi edes arvioida."

Wihurin Tutkimuslaitos.

Itse apurahanjakotilaisuus järjestettiin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan juhlasalissa, Pohjoinen Rautatienkatu 21. Tässä tilaisuudessa merenkulkuneuvos Antti Wihuri paljasti kuvanveistäjä Essi Renvallin tekemän marmoriveistoksen tohtori Hanna Lappalaisesta ja taiteilija Erkki Tilviksen maalaamat muotokuvat Maria ja Ida Rytkösistä. Jälleen jakotilaisuuden jälkeen kokoonnuttiin Wihureiden kotonaan Kulosaaressa tarjoamille päivällisille, joihin isäntien lisäksi osallistuivat lahjoittajat tohtori Hanna Lappalainen, ylihoitaja Ida Rytkönen, vuorineuvos ja rouva Grundström, hallitusneuvos ja rouva Miettinen, professori ja rouva Wilska, tohtori Pentti Halonen, neiti Ingeborg Hakanen sekä säätiön hallituksen jäsenet, tilintarkastajat ja asiamiehet puolisoineen.
Wihurin säätiön hallituksen kokouksessa 15.4.1946 merenkulkuneuvos Wihuri joutui selostamaan "niitä erimielisyyksiä, joita on ilmennyt professori Wilskan ja säätiön välillä lähinnä professori Wilskan tekemien keksintöjen taloudellisten tulosten jakaantumisesta säätiön ja keksijän kesken. Merenkulkuneuvos Wihurin pyynnöstä annettiin hänelle valtuutus hoitaa asia ja yleensä Wihurin Tutkimuslaitoksen järjestelyä koskevia kysymyksiä harkintansa mukaan." Seuraavassa säätiön hallituksen kokouksessa yksimielisesti hallitus otti säätiön vastuulle sitoumuksen vastata Kuusiston pitäjän Jullaksen tilan maille perustettavan Wihurin sukuhaudan ylläpidosta sekä apurahojen jaosta. Jäljelle jäänyt 265 000 mk:n summa sai jälleen jäädä merenkulkuneuvon Wihurin harkittavaksi yksimielisesti. Syyskokoukselle Wihuri ilmoitti päätyneensä seuraavaan jakoon: Suomen Työväen Arkiston toiminnan tukemiseen 50 000 mk, filosofian kandidaatti Väinö Kaunistolle tutkimukseen kuolemansyiden merkityksestä Suomen väestölle ja kansantaloudelle 60 000 mk ja Wihurin Tutkimuslaitokselle harrastuskirjan jakamiseen ilmaiseksi sekä nuorisotyöhön 155 000 mk.

Margareta Ingeborg Hakanen, pääkirjanpitäjä ja -kassanhoitaja.

Vuodesta 1945 lähtien säätiöt alkoivat harrastaa yhteistoimintaa kokoontuen esim. vuonna 1946 kolmasti miettimään eräitä niitä läheisesti koskettavia kysymyksiä, kuten apurahojen myöntöä ja muitakin taloudellisia kysymyksiä. Huhtikuussa 1945 oli eduskunnassa SKDL:n kansanedustaja Anna Nevalainen tehnyt toivomusaloitteen kulttuurijärjestöjen ja -rahastojen saattamisesta valtion valvontaan ja tämän johdosta eduskunnan sivistysvaliokunta kuuli merenkulkuneuvos Antti Wihuria, Kordelinin säätiön asiamiestä Aarne Anttilaa, professori Lennart Simonsia Svenska Kulturfondenista, Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies, filosofian tohtori L. A. Puntilaa ja kouluhallituksen pääjohtajaa Yrjö Ruutua asiassa. Kiihkeä keskustelu käytiin siitä, olivatko säätiöt jakaneet apurahojaan puolueellisesti. Säätiöt puolustautuivat sillä, että heidän johtoelinten kokoonpanoa on helppo tarvittaessa vaihtaa ja lopulta valiokunta päätyi epäämään aloitteen, koska ei löytänyt säätiöiden toiminnassa varsinaisia epäkohtia. Valiokunta piti kuitenkin asianmukaisena työväen sivistysjärjestöjen edustajien saamista myös kulttuurisäätiöihin jaoista päättämään. Lopulta eduskunta hylkäsi aloitteen säätiöiden alistamisesta valtion valvontaan, mutta säätiöt päättivät alkaa toimenpiteisiin oikeudellisen asemansa ja omistusoikeutensa peruslaillisen suojan turvaamiseksi.
Vaikka Antti Wihuri oli jo kertaalleen jättänyt aktiivisen liikemiesuransa, hän perusti vielä 20.12.1946 uuden varustamon, Suomen Tankkilaiva Oy:n ja ryhtyi innolla sitä luotsaamaan. Öljynkuljetus oli häntä vallitsevissa olosuhteissa houkutellut jälleen ajatuksiin ja kotona perhe oli myös hyvänä kannustajana. Ensimmäisenä uudelle yritykselleen hän osti vuonna 1921 valmistuneen höyrytankkilaiva Samuel L. Fullerin, joka sodassa oli saanut osuman torpedosta ja joutui olemaan vuoteen 1948 asti Englannissa telakalla ehostuksessa. Laivan sisustus uusittiin täysin ja siitä tuli nyt yksi Suomen suurimmista aluksista. Laiva sai uudeksi nimekseen Wiirin ja ensimmäisen matkansa uudella nimellään se teki hakemalla lastin Amerikasta Englantiin. Laivaa käytettiin etupäässä öljyn tuontiin Mustalta mereltä Suomeen ja taloudellisesti tällä laivalla yllettiin täysin tyydyttävään liiketoimintaan.

Höyrytankkeri Wiiri.