Kuinka moni meistä tamperelaisistakaan mahtaa tietää, missä Tampereella on ns. välimatkapiste, piste, josta maantieteelliset etäisyydet mitataan? Kun Tampereen Rautatieasemalta itään päin vievää Itsenäisyydenkatua  (entistä Puolimatkankatua) kulkeudutaan loppuun asti, tullaan liikennevaloin ohjattuun risteykseen, josta matka jatkuu itään päin haarautuen sekä Teiskontieksi (vasemmalle) että Sammonkaduksi (oikealle). Pohjois-etelä suunnassa tässä risteyksessä kulkee Kalevan puistotie. Tämä risteys on juuri se maantieteellisten etäisyyksien mittauspaikka eli välimatkapiste!

Itsenäisyydenkadulta käännyttäessä vasemmalle Kalevan puistotielle pohjoista kohden jää tien vasemmalle puolelle Tammelankadun ja Ilmarinkadun (entisen Kosken maantien) väliin Tammelan jalkapallokenttä, jonka rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1926 kaupunginvaltuuston ensin päätettyä kentän rakentamisesta. Vaikeat ajat ja rahojen niukkuus hidastivat rakennushanketta ja kenttä saatiin lopullisesti valmiiksi vuonna 1931. Kentän kupeessa on osoitteessa Ilmarinkatu 17, Tammelan koulu, joka kaksine koulurakennuksineen (vanha ja uusi koulurakennus) oli oma ensimmäinen opinahjoni koulutielle lähtiessäni.

 

Aikanaan kaupunki päättyi näihin maisemiin ja Tammelan lapset saivat ennen koulun valmistumista käydä kouluaan väliaikaisissa vuokratiloissa. Koulunkäynnin yleistyminen hiljalleen, väliaikaiskoulun ahtaus ja Tampereen kaupungin kasvaminen itään päin loivat päättäjille paineita koulun perustamiseen. Yleinen oppivelvollisuus tuli voimaan Suomessa vuonna 1921, kun oppivelvollisuuslaki määritti kaikille pakollisen kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen vähimmäismääräksi. Vuonna 1906 Tammelan asukkaat järjestivät kansalaiskokouksen vauhdittamaan Tammelan koulun rakentamista ja välillä monimutkaistenkin vaiheiden jälkeen koulu saatiin pystyyn ja sen vihkiäisiä juhlistettiin 12.10.1911. Kaupin metsän ja Liisankallion (nykyisen Kalevan kirkon paikalla)  läheisyys loivat oivat puitteet lasten ulkoiluun ja koulussa pelattiin myös Tahko Pihkalan kehittämää pesäpalloa ja myöhemmin myös jalkapalloa. Koulunkäyntiä kuvailtiin yleisesti vaativaksi. Opettajia kunnioitettiin ja nämä pukeutuivatkin tummiin pukuihin ja valkoisiin, koviin kauluksiin.

Keväällä 1918 koulunkäyntiin tuli lähes kolmen kuukauden pakollinen tauko kansalaissodan vuoksi  ja yleensäkin sotien aikana koulunkäynti alkoi vasta lokakuun puolivälin jälkeen ja päättyi heti Vapun jälkeen keväällä. Vähävaraisten perheiden opiskelevia lapsia avustettiin oppikirjoin ja kengittämällä sekä erilaisilla vaate- ja ruoka-avustuksilla. Vasta sodan jälkeen oli koulussa mahdollista aterioida ja aluksi ruoka valmistettiin koulun pyykkituvan suuressa kattilassa. Sotavuosina yli kymmenen prosenttia oppilaista oli alipainoisia. Järjestyksenpito koulussa oli merkillepantavaa; mm. seiniin nojailu oli kiellettyä pitkään. Sotavuosien loputtua ja isien palattua rintamilta näkyi nopeasti kehitys suurenevina ikäluokkina.

 

 

Aina vuoteen 1949 olivat koulun tyttö- ja poikaosiot tiukasti erillään toisistaan ja vaikka naiset vastustivat miehiä enemmän muutoksen tuulia, niin 1960-luvun alusta alkaen yhteisopetus oli vääjäämätön tosiasia.  Vuonna 1951 rakennettu Kissanmaan koulukaan (entinen Kalevan kansakoulu) ei suuremmin helpottanut Tammelan koulun tilaongelmaa, sillä Tammelan koulussa on parhaaseen aikaan ollut liki 2000 oppilasta ja oli tuolloin maamme kouluista toiseksi suurin. Jotta tämä oli mahdollista, täytyi koulua käydä vuoroissa ja arkisin koululla sai opetusta ilta kuuteen sekä lauantaisin ilta viiteen asti. Näin tulee ymmärrettäväksi, että kouluun tarvittiin kipeästi laajennusosaa ja arkkitehti Olavi Suvitie otti haasteen vastaan. Uuden koulun rakennuttaminen aloitettiin keväällä 1956 ja koulu valmistui seuraavana vuonna käyttöön vanhan koulurakennuksen välittömään läheisyyteen. Tässä uudessa koulurakennuksessa oli uusi juhlasali, jota myös voimistelusalina käytettiin ja uuden rakennuksen päädyssä sijaitsivat terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanototilat. Koulun ruokala oli myös tässä uudessa rakennuksessa samoin kun käsityöpuoli lisäsiivessä. Koska elettiin vielä aikaa ennen peruskoulun tulemisen, täytyi täältä Tammelan koulusta kolmas- ja neljäsluokkalaisten pyrkiä oppikouluun pääsykokeiden kautta.  Syksyisin kaupungin opettajat kokoontuivat jakamaan opiskeluaan alkavia oppilaita eri kouluihin ja luonnollisesti nämä kokoukset järjestettiin juuri täällä, Tammelan koululla. Eräänlainen erikoisuus oli aikanaan Tammelan koulun vanhan rakennuksen alakerroksessa toiminut Suomen koulumuseo, joka avattiin käyttöön vuonna 1960. Kun Tammelan koululla siirryttiin kaukolämpöön jäi alakerran pannuhuone tarpeettomaksi ja nämä tilat otettiin koulumuseon käyttöön. Siellä esiteltiin Suomen koululaitoksen edesottamuksia varsin havainnollisella sekä pienoismallien tasolla. Museon sulkemisen jälkeen esineet ovat olleet varastoituna museotoimen varastoihin odottamassa parempia aikoja.
 

Tammelan Voiman talossa, osoitteessa Tammelan puistokatu 27, sai alkunsa Tammelan lainausasema 10.10.1922. Alku oli hyvinkin vaatimatonta; kirjoja oli yksi hyllyllinen, tuoleja ja pöytiä lukemista varten sekä ilmoitustaulu ja vaatenaulakko. Kaupungin valtuuston kanssa jouduttiin mittelemään aika tavalla ennen luvan saantia ja vielä vuonna 1921 kirjaston johtokunta perusteli lainausaseman tarvetta seuraavasti: " Tammelan kaupunginosa on näet siinä määrin eristetyssä asemassa ja siinä määrin väkirikas ja suhteellisen köyhän väestön asuma, että on todella monta painavaa yleistä syytä, jotka puolustavat sivuosaston pikaista perustamista sinne." Lainausaseman ensimmäiseksi hoitajaksi valikoitui Suoma Kärkönen  ja lainausasema oli aluksi auki arkipäivisin klo 16-19. Lainaustoiminta käynnistyi kovin vauhdikkaasti; ensimmäisenä vuonna lainauksia oli 5000 kappaletta, vaikka kirjoja lainausasemalla oi vaivaiset 250 ja lisäksi 150 lastenkirjaksi luokiteltua kirjaa. Seuraavana vuonna lainausmäärä oli jo 20 000 lainausta. Tampereen keskuskirjastotalon vihkiäisiä vietettiin lokakuussa 1925, kun kaupunki oli saanut kenkätehtailija Emil Aaltoselta hänen 50-vuotispäivänsä kunniaksi miljoonan markan lahjoituksen talon rakentamiseen. Lisäksi Aaltonen vihkiäisissä lahjoitti vielä 200 000 markkaa kirjastotalon pääsisäänkäynnin eteen pystytettävää Aleksis Kiven patsasta varten. Ajan myötä Tammelan lainausasema kipusi yhdeksi vilkkaimmista lainaustoimipaikoista ja nimikin muutettiin Tammelan sivukirjastoksi. Moninaisten vaiheiden jälkeen kirjasto saatiin nyt syksyllä 1957 aloittaneeseen Tammelan koulun uuden puolen sivurakennukseen ja kahteen kerrokseen, joista ensimmäisessä kerroksessa oli lastenosasto ja toisessa kerroksessa aikuisten osasto. Tammelan sivukirjastossa oli myös Suomen yleisten kirjastojen ensimmäinen musiikkiosasto, ylpeyden aihetta siis oli kovasti. Kaikki hyvä päättyi kuitenkin aikanaan ja nykyään tätä Tammelan kirjastoa ei enää ole olemassa, vaan kirjasto siirtyi Sampolan koulun sisäpihan lisärakennukseen ja aloitti siellä toimintansa 19.3.2003 uusissa tiloissa.

 

Peruskoulun rantautuminen merkitsi myös suuria muutoksia perinteikkäässä Tammelan koulussa. Koulun luokkien oppilasmäärät pienenivät olennaisesti, kieltenopetus vakiintui ja nykyisin Tammelan koulussa saa opetustakin vaikkapa saksaksi tai englannin kielellä. Tammelan koulu on nykyisin profiloitunut kuvataidekouluna ja tilojen vapauduttua myös sopeutumattomille on ollut mahdollista järjestää erityisopetusta. Yhteistyötä koulun ja oppilaiden kotien välillä on tiivistetty ja lopulta koulu sai myös oman johtokuntansa. Tietokoneiden tulolla koulun opetusohjelmiin oli erittäin painava rooli koulun vanhempainyhdistyksellä. Näin maailma muuttuu, Eskoseni!