Seinät olivat leveällä ja katto korkealla, kun isolla kädellä ja laajalla sydämellä kulttuuria tuki 3.9.1878 Kemiön saarella piskuisessa Brokärrin kylässä Turun saaristossa syntynyt liikemies, lehdenkustantaja, vuorineuvos ja suuri mesenaatti Amos Valentin Anderson. Hän oli pienviljelijän - isä oli Anders Johan Andersson ja äiti Karolina Sofia Lindblom - poika ja elikin elämänsä poikamiehenä, mutta kansakoulun käytyään Kemiössä hän siirtyi Turun ruotsalaiseen kauppakouluun jatkamaan opintojaan vuonna 1898. Vuodet 1900-1902 hän opiskeli  vakuutusalaa ja kansantaloutta Göttingenissä ja lyhyehkösti Lontoossa. Vuonna 1902 hän asettui asumaan Helsinkiin, jossa nopeasti osoittautui kykeneväksi liikemieheksi; hän aloitti ensin kyllä vakuutusalalla toimien aluksi Suomen teollisuudenharjoittajain keskinäisen palovakuutusyhtiön aktuaarina vuodet 1902-07, mutta sangen pian ryhtyi lehtikustantajaksi tehden ensin lähinnä talouslehtiä, kuten Försäkrings Tidskrift vuodesta 1905 sekä Mercator vuodesta 1906. Amos Andersson tuli perustaneeksi mainos- ja ilmoitustoimiston Nordiska Annonbyrån vuonna 1907 ja pari vuotta myöhemmin hän painatti Mercator-lehteä omistamansa kiinteistön Yrjönkatu 27:n sisäpihalla. Vuoden 1911 kantimissa Anderson ennätti vielä kokea Dagens Tidningen-lehden perustaminen, mutta tästä lehdestä ei tullut kuitenkaan pitkäaikaista - hän kustansi lehteä vuodet 1911-13 -, vaikka sen päätoimittajana toimi Guss Matsson. Vuonna 1913 Amos Andersson rakennutti itselleen asuin- ja toimistorakennuksen Yrjönkadulle ja tämän kivitalon ylintä kerrosta hän piti omana kotinaan. Talon suunnitteli W. G. Palmqvist ja nykyään tässä samassa talossa toimii Amos Andersonin taidemuseo vuodesta 1965 lähtien.

 

Vuonna 1916 Amos Anderson hankki omistukseensa Tilgmannin kirjapainon osake-enemmistön ja näin hänestä tuli välittömästi maan suurin litografisen alan yrittäjä. Vuonna 1921 hänen ostoslistallaan olivat Suomen suurin ruotsinkielinen päivälehti Hufvudstadsbladet ja iltapäivisin ilmestynyt Svenska Pressen. Hän ryhtyi myös kartuttamaan omaisuusmassaansa järjestelmällisellä kiinteistöjen ostamisella Helsingin keskustasta ja jo 1920-luvulla hänen omistuksessaan oli esim. suurin osa Forumin korttelista.

Amos Anderson kunnostautui myös politiikassa; hän osallistui Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana  eduskunnan työskentelyyn kansanedustajana 5.9.1922-1.9.1927. Näinä hänen eduskuntavuosinaan Ruotsalaisen kansanpuolueen kannatus oli yli 12 %:n luokkaa. Eduskunnan toimielimissä hän istui ainakin Pankkivaliokunnassa ja Työväenasiainvaliokunnassa. Suomen presidenttiä hän oli valitsijamiehenä valitsemassa presidenttiä vuosina 1937, 1940 ja 1943. Presidenteistä hänen henkilökohtaiseen tuttavapiiriinsä kuuluivat Kyösti Kallio ja Pehr Evind Svinhufvud. Kokolailla näyttävästi hänelle kerääntyi elämänsä aikana myös eri yhteisöiden luottamus- ja hallituspaikkoja: Suomen sanomalehdenkustantajien liitto (pj), Åbo Akademin säätiö (pj), Helsingin taidehallin isännistö(pj), Kirjapainokonttorin valtuuskunta (pj), Suomen Rooman-instituutin valtuuskunta (pj), Suomen taideyhdistyksen johtokunta (pj), Ruotsalaisen oratorioyhdistyksen johtokunta (pj), Litografisen liiton hallitus (pj), Helsingin ruotsalaisen teatterin valtuuskunta (pj), Waldemar von Bonsdorff  & co:n pankkiiriyhtiön hallintoneuvosto (pj), Rautakirjakauppa Oy:n johtokunta (vpj), Kaleva-yhtiön hallintoneuvosto (vpj), Kaleva-yhtiön johtokunta, Suomen taideakatemian edustajisto, Suomen Unionpankin hallintoneuvosto, Helsingin osakepankin hallintoneuvosto ja Suomen Rooman-instituutin säätiön hallitus.

Andersonin paremmin tunteneet kertoivat hänen persoonansa kaksijakoisuudesta, että aamupuolen päivästä hän oli tiukka ja tarkka liikemies ja lopun päivää seurallinen taiteiden sekä kulttuurin vilpitön ystävä. Mitä sitten saatamme tietää hänen edesottamuksistaan kulttuurin saralla? Runsaasti näyttöä on ainakin siitä, että teatteri on olut hänen sydäntään lähellä; vuonna 1923 Ruotsalaisessa Teatterissa kantaesitettiin hänen kirjoittama legendanäytelmä Vallis Gratiae, jonka tapahtumat sijoittuvat keskiaikaan. 1930-luvulta aina 1950-luvun alkuun sijoittuvalla ajanjaksolla Amos Anderson ohjasi itse monia näytelmiä, joista suosituin lienee ollut Hugo von Hofmannsthalin Suuri maailmanteatteri. Ruotsalainen Teatteri sai kattavan remontin Amos Andersonin kustantamana 1930-luvun puolivälissä. Anderson tuntui olleen poikkeuksellisen kiinnostunut juuri keskiaikaisesta taiteesta, mystiikasta, uskonnosta, seremonioista sekä  musiikista ja hän päätyikin omaan Yrjönkadun kotiinsa rakennuttamaan yksityisen kappelin täyttäen sen vanhalla taiteella sekä omilla uruilla. Anderson julkaisi vuonna 1921 suhteellisen laajan teoksen Suomen keskiaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista ja hänen kiinnostuksensa kohdistui vanhojen kirkkojen restaurointiin varsinkin Kemiössä, Paraisilla ja Turussa, joiden kirkkojen korjauksia hän tuki mittavilla lahjoituksilla.

Taiteiden, tieteiden ja kulttuurin tukeminen oli Andersonille laajamittaista, määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Hänen nimenomaisesta aloitteesta perustettiin esim. klassisen kulttuurin tutkimusta tekevä Suomen Rooman instituutti ja tämän instituutin tiloiksi Anderson lahjoitti hankkimansa Villa Lanten. Samoin Helsingin Taidehalli rakentaminen nautti 1920-luvun lopussa Andersonin runsaskätisestä tuesta. Useaan otteeseen hän muisti lahjoituksin tukea mm. Åbo Akademin tutkimushankkeita ja pitkälti tämän vuoksi hänet vihittiin akatemian kunniatohtoriksi vuonna 1948. Kaukonäköisesti ja hyvin viisaasti hän toimi vuonna 1940, jolloin hän perusti kulttuurisäätiön - Föreningen Konstsamfundet - oman työnsä jatkajaksi ja määräsi säätiön testamentissaan ainokaiseksi omaisuutensa perijäksi. Säätiökirjan mukaan sen keskeinen tehtävä on tukea suomenruotsalaista kulttuuria, kuten musiikkia, teatteria, kirjallisuutta, kuvataidetta, ammattikasvatusta ja julkaisutoimintaa vuosittain jaettavilla apurahoilla. Sama säätiö ylläpitää myös Andersonin nimeä kantavaa taidemuseota Yrjönkadun kotitalossaan sekä Söderlångvikin museota Kemiössä. Molempien museoiden peruskokoelman  muodostavat Amos Andersonin itse keräämän 250 teoksen taidekokoelma sekä hänen kotiensa sisustukset. Vuonna 1945 Amos Andersonille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi.

Vuonna 1927 Amos Anderson osti aluksi kesäasunnokseen Taalintehtaan osakeyhtiöltä Söderlångvikin kartanon Kemiön saaren eteläpäästä, läheltä Dragsfjärdiä. Vuosien saatossa hän vietti aikaansa kartanossa yhä enemmän ja lopulta kuolikin siellä vuonna 1961. Andersonin ostaessa kartanon sen päärakennus oli yksikerroksinen hirsitalo, mutta vuosina 1934-35 päärakennus kunnostettiin arkkitehti W. G. Palmqvistin suunnitelmien mukaisesti kaksikerroksiseksi ja se rapattiin valkoiseksi ulkoa. Näin taloon saatiin yksitoista huonetta ja keittiötilat. Vuosina 1937-38 päärakennuksen molemmille sivuille tehtiin yksikerroksiset siivet, jolloin talon pituudeksi tuli 47 metriä ja pinta-alaa oli nyt 560 neliömetriä. Paul Olsson suunnitteli 1930-luvun lopussa kartanon puistoalueen. Söderlångvik avasi ovensa omistajansa tahdon mukaisesti yleisölle vuonna 1965 ja museo toimii nykyään kesäisin. Vanha navetta on kunnostettu galleriaksi näyttelyiden pitoa varten ja samassa tilassa toimii myös kahvila. Säätiö huolehtii myös kartanon maa-alueista; sen omistuksessa on Paraisilla, Dragsfjärdissä, Kemiössä ja Västanfjärdissä n. 6600 hehtaaria maata, joista viljelysmaata on ainoastaan 170 hehtaaria ja loput pääasiassa metsämaata. 23 hehtaaria maata on varattu Suomen toiseksi suurimpaan omenaviljelykseen Söderlångvikissa ja Tolfsnäsissä.

 

Meilahden huvila-alueella sijaitseva Tamminiemi siirtyi kaupassa vuonna 1924 Amos Andersonin omistukseen. Huvila-alueen vanhimmat rakennukset ovat aikanaan kuuluneet Meilahden tilaan, jonka historiankirjat tuntevat jo vuodelta 1476. Meilahden tila oli 1820-luvulla kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin ja päärakennuksen eteläpuisto ylsi aina Tamminiemen tontille asti. Tamminiemen puutarhaan kenraalikuvernööri rakennutti siellä sijaitsevan empiretyylisen huvimajan, Solkullan. Meilahden tila tuli Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1871 ja tilaa jaettiin huvilapalstoiksi. Toivola ja Kesäranta olivat tuolloin ensimmäiset huvilat 1870-luvulla, jotka sinne rakennettiin. Aluksi asutus oli lähinnä kesäasutusta ja tiloilla asui ympärivuotisesti lähinnä talonmiehet, mutta hieman myöhemmin rakennukset valmistuivat jo talviasuttaviksi. Arkkitehtien ja rakennusmestareiden suunnittelemissa huviloissa asusti mielellään monia taiteiden ja tieteiden edustajia, kuten esim. arkkitehti Gustaf Nyström, kirjailija Maila Talvio ja säveltäjä Ilmari Hannikainen. Gustav Nyström suunnittelikin Villa Ekudden ja valmistui vuonna 1889 kunnallispormestari Elias Öhmanille. Öhman luopui huvilasta ja myi sen tukkukauppias Jörgen Nissenille vuonna 1902, joka rakennutti 1903 paikalle uuden Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin suunnitteleman kivihuvilan. Vuonna 1924 omistukseensa siirtyneen huvilan lahjoitti Suomen valtiolle presidenttien viikonloppuasunnoksi mesenaatti Amos Anderson vuonna 1940. Risto Ryti oli ensimmäinen huvilaa käyttänyt presidenttimme vuosina 1941-44 ja Mannerheimin käytössä talo oli vuosina 1944-46. Huvila remontoitiin vuonna 1956 pääasialliseksi presidentin virka-asunnoksi ja sen pitkäaikainen asukki oli presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Kekkosen kuoleman jälkeen Tamminiemessä on toiminut hänen nimeään kantava museo.

Amos Anderson kuoli 82-vuotiaana rakastamassaan Söderlångvikissa 2.4.1961 ja hänet haudattiin Kemiön keskiaikaisen harmaakivikirkon vierustalle. Hänen hautakiveään koristaa reliefi, jonka laati Felix Nylund. Onneksemme Amos Andersonin tarina ei kuitenkaan loppunut vielä tähänkään; hänen muistoaan ja työtään jatkava kulttuuriyhdistys ilmoitti syyskuussa 2013 ensikerran julkisesti halusta rakentaa omin varoin Helsinkiin Lasipalatsin suojelukohteen yhteyteen - osin maan alle - tilat Amos Andersonin taidemuseolle. Suunnitteilla on n. 2500 neliötä näyttely- ja työpajatiloja, kuitenkin siten, että Lasipalatsin ulkoasua ei muuteta. Suunnittelun ja rakentamisen on arvioitu kestävän kolmisen vuotta ja kustannusarvio museolle on n. 50 miljoonaa euroa. Uuden taidemuseon kävijätavoite on 100 000 kävijää vuodessa. Helsingin kiinteistölautakunta puolsi tonttivarauksen hyväksymistä taidemuseolle ja marraskuun lopussa 2013 Helsingin kaupunginhallitus päätti Lasipalatsin aukon tontin varaamisesta Amos Andersonin taidemuseon käyttöön. Amos Andersonin taidemuseo aikoo luopua osasta nykyisistä Yrjönkadun tiloistaan, mutta osan tiloista se aikoo edelleenkin pitää käytössään.      

Mesenaatti Amos Anderson © Esa Hakala