Tammerkosken välittömässä läheisyydessä Satakunnankadun ja
Rongankadun kulmauksessa seisoo vielä tänäänkin Hotelli Tammer ylväänä
maamerkkinä. Tammerin tarina alkoi E. Graeffen ehdotuksesta Tampereen
teknillisen seuran kokouksessa; hän ehdotti seuralle rakennettavaksi taloa, jossa
olisi seuralle tuloja tuottavia tiloja. Alusta asti rakennukseen oli
suunniteltu näyttävää hotellia. Rakennuksen suunnittelu lankesi
kaupunginarkkitehti Bertil Strömmerille, ja hänen suunnittelemansa rakennus
edustaa pohjoismaista klassismia. Rakennus valmistuikin sitten vuonna 1929 ja
sen kustannukset nousivat lähes kahdeksaan miljoonaan markkaan. Valmistumisen
ajoittuminen ei ollut jälkikäteen ajatellen paras mahdollinen, sillä samaan
vuoteen ajoittuivat Tampereen kaupungin 150-vuotisjuhla ja vuonna 1915
rakennetun Kuru-höyrylaivan uppoaminen myrskyssä 7.9. Näsijärvellä. Onnettomuus
peruutti kaupungin juhlallisuudet ja suruajan jälkeen hotelli avasi ovensa
sangen vaatimattomasti. Maailmaa koetelleet lamavuodet tekivät hotellin alkuvuosista
myös koettelevat.
Aivan ensimmäinen Hotelli Tammerin ravintoloitsija oli
ranskanvenäläinen Alexander Adlivankin ja hän tuotti Ranskasta kattokruunuja
sekä ravintolaan pöytähopeita hotelliin; ravintolan keittiömestari tuotiin
Japanista ja tarjoilijat Ruotsista. Nykyään Hotelli Tammer on Museoviraston
suojeluksessa ja kaikki remontit tehdään vanhoja perinteitä kunnioittaen. Tammerissa
on tehty paikallista historiaa, kun vuonna 1933 siellä perustettiin Tampereen
Kameraseura, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kaupunginarkkitehti ja
Hotelli Tammerin suunnittelija Bertil Strömmer.
Tampereelle kulkeutui Orimattilassa vuonna 1858 syntynyt
rakennusmestari Kaarle Valerian Helander urakoimaan rakennuskohteita ja hänen
ensimmäinen kohteensa Tampereen ympäristössä oli Pitkäniemen sairaala. Kaarle
oli Luhtikylän kyläsepän Karl Henrik Helanderin ja Ulrika Abrahamintytär
Eerolan yksi kymmenestä lapsesta. Sisarusparven muita kuuluisuuksia olivat mm.
kauppias ja kunnallisneuvos Niilo Helander (s. 8.5.1865 ja k. 8.1.1930),
kauppias Johan Teodor Helander (s. 1861), kansakoulunopettaja sekä kirjailija ja
suomentaja Selma Anttila, opettaja Sievä Matilda (s. 1881) ja rakennusmestari
sekä suomalaisen teräsbetonirakentamisen pioneeri Richard Helander (s. 1870 ja k.
1941). Nuorin tytär Sievä Matilda avioitui Teknillisen Korkeakoulun professorin
Karl Axel Mauritz Ahlforsin kanssa ja heidän poikansa oli maailmankuulu
matemaatikko, Helsingin ja Harvardin yliopistojen professori Lars Ahlfors.
Heinolassa ja Lahdessa varoihinsa pääsyt Johan Teodor Helander perusti mm.
Helsinkiin sisarilleen koulukodin. Pojista Niilo aloitti kauppiasuransa toisen
palveluksessa, mutta sai sitten haltuunsa veljen Heinolan kaupan. Hän laajensi
liiketoimintaansa tukkuliikkeeksi ja hankki maalaistuotteita Pietariin
vietäväksi sekä myi talonpojille rakennustarvikkeita ja rautaa. Heinolan
kunnallis- ja talouselämässä hän vaikutti ahkerasti noin kolmenkymmenen vuoden
ajan; kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodet 1897-1909 ja 1921-1922 sekä kahteen
otteeseen valtuuston puheenjohtajana. Porvarisäätyä Niilo Helander edusti
valtiopäivillä vuosina 1904-1906 ja yhteiskunnallisista ansioistaan hänet
palkittiin kunnallisneuvoksen arvonimellä vuonna 1898. Niilo Helanderin
ensimmäinen aviopuoliso oli Hanna Maria Vilander (s. 1867 ja k. 1899) ja heille
siunaantui kuusi lasta; kolme tytärtä ja kolme poikaa. Kun toinen avioliitto
Onni Loviisa Ståhlbergin kanssa oli lapseton ja päättyi eroon vuona 1915,
avioitui Niilo vielä kolmannen kerran tanskalaisen Fanny Clausenin (s. 1894 ja
k. 1980)kanssa vielä samana vuonna. Heille syntyi vielä kaksi tytärtä sekä
viimeiseksi poika, joka kylläkin kaatui sodan aikana vuonna 1944
tiedotuskomppanian kuvaajana. Niilo kasvatti tietoisesti omaisuuttaan kiinteistösijoituksilla
ja perhe muuttikin vakituisesti Helsinkiin asumaan vuonna 1922. Niilo Helander
oli pääosakas ja toimitusjohtaja Aleksanterinkadun ja Keskuskadun kulmassa
edelleenkin olevassa Hermes-taloyhtiössä. Niilo Helander perusti vuonna 1927
omaa nimeään kantavan kulttuurisäätiön, jonka hallituksessa istui tunnettua poliitikkoja
ja akateemisen maailman edustajia; senaattorit Kaarlo Castrén ja Heikki
Renvall, kanslerit Antti Tulenheimo ja Gustaf Komppa, professorit Yrjö Kajava
ja A. E. Tudeer, arkkiatri Jaakko Karvonen sekä vuorineuvokset Amos Anderson ja
K. A. Paloheimo. Kun Niilo kuoli 8.1.1930 liikenneonnettomuudessa saamiinsa
vammoihin, otti hänen hallituspaikkansa säätiön hallituksessa hänen puolisonsa,
Fanny.
Richard Helander käytyään ensin teollisuuskoulun
Helsingissä, hakeutui veljensä rakennusmestari Kaarle Helanderin yritykseen
töihin ja päätyi perustamaan oman rakennusliikkeen Tampereelle vuonna 1895.
Richard Helanderin rakennusliike onnistui saamaan ensimmäiseksi urakakseen
Pyynikin kulkutautisairaalan I vaiheen, jonka jälkeen yritys urakoi useita
asuinkerrostaloja Tampereella ja mm. Näsijärven oluttehtaan rakennuksen. Varsin
pian eli vuonna 1898 Richard Helander perusti vielä Rich. Helanderin Sementtivalimon
ja asfalttiliikkeen rakennusliikkeensä oheen ja yritykselle valmistui
tuotantotilat Tammelaan, jossa alkoi valmistua esim. viemäriputkia,
kaivonrenkaita, porrasaskelmia ja lattialaattoja. Samaan rakennuksen Tammelaan
sijoitettiin myös höyläämö ja Helanderin rakennusliikkeen konttori. Helanderin
yhteistyöparina toimi professori Jalmar Castrén, joka teki lujuuslaskelmat ja
rakennuspiirustukset sekä valvoi itse työtä. Kuten
yrityksen nimestä on nokkelasti pääteltävissä, se urakoi myös asfalttitöitä
sekä myi sementtiä ja puutavaraa rakentajille.
Teräsbetonirakentamisen lanseerasi Tampereella saksalainen
yritys Wayss & Freytag vastaamalla 1900-luvun alussa valmistuneiden
Klingeldahlin ja Tampellan tehdasrakennuksien välipermannoista ja
kannatinpalkeista. Saksalaisyritys teki myös ns. Kymmenenmiehen talon
teräsbetonirakenteet osoitteessa Hämeenkatu 27. Viisikerroksinen asuin- ja liiketalo
valmistui vuonna 1907 ja tämän jugendtalon suunnitteli arkkitehti Birger
Federley. Richard Helanderin yritys alkoi Suomessa ensimmäisenä vuonna 1906
rakentaa teräsbetonisia rakenteita ja Tampereella ensimmäinen kohde oli vuonna
1907 valmistunut pääpaloaseman rakennus, jonka suunnitteli Wivi Lönn sekä
vuonna 1909 valmistunut Hämeen Pohjan talo osoitteessa Puutarhakatu 11. Tämän
jugendtalon suunnitteli rakennusmestari Heikki Tiitola ja aivan alunperin talo
oli suunniteltu Suomalaisen puolueen Tampereen järjestön ja Suomalaisen Klubin
käyttötarkoituksiin. Suomalaisen puolueen naisyhdistys ylläpiti talossa myös
Hotelli Hälläpyörää. Ensimmäisen maailmansodan myötä talon juhlasaliin
perustettiin venäläinen sotilassairaala, mutta vuonna 1918 koko Pohjan talo
myytiin Syrenin kirjapainolle. Talon omistus vaihtui taas 1920-luvulla ja
jälleen talossa toimi hotelli, Hotelli Hämeenpyörä, jonka ravintola oli 1930-
ja 40-luvuilla kaupungin legendaarisimpia. 1950-luvulla hotellin ja ravintolan
toiminta alkoi hiljentyä, kunnes vuonna 1977 taloon taas tuli vielä nykyäänkin
toimiva ravintola, Laterna. Nykyään talossa sijaitsee myös Tampereen Pantin
panttilainaamo. Richard Helanderille alkoi tippua tilauksia rakennuksista eri
puolilta Suomea ja siksi hän joutui muuttamaan Helsinkiin, jossa hänen
rakennuskohteitaan oli mm. Eliel Saarisen suunnittelema ja 5.3.1919 käyttöön
vihitty Helsingin rautatieasema.
Tampereella Richard Helanderin rakennusliike jatkoi vielä
muutamia vuosia toimintaansa konttoripäällikkö Carl Ståhlin johdossa, kunnes
vuonna 1910 sai alkunsa Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Oy. Tätä uutta
yritystä johtivat Ståhlin kanssa rakennusmestarit Gabriel Karimaa ja Paavo
Kyrenius, ja yritys erikoistui jatkamaan Helanderin betonirakentamisen
perinteitä rakentamalla mm. betonista äänieristäviä välikattoja Paavo
Kyreniuksen patentoimalla vakokattomenetelmällä. Ensimmäisen maailmansodan
vuosina yritys sai rakentaa Lokomon ensimmäisen konehallin betonirakenteet ja
vuonna 1917 Tampereen kaupungin sähkölaitoksen höyryvoima-aseman
betonirakenteet Ratinassa. Rakennusliike urakoi 1920-luvulla useita
teollisuuskiinteistöjä sekä Tampereella että muullakin Suomessa. Valitettavasti
kuitenkin tämän yrityksen viimeisiä urakoita oivat vuonna 1929 valmistunut
Hotelli Tammer ja 1930 valmistuneet Pyynikintorin Asunto-osakeyhtiö Tammerkontu
Oy:n I vaihe ja Tampereen Työväentalon laajennus. 1930-luvun lama iski
yritykseen ja lopullinen niitti oli yhtiön toimitusjohtajan Carl Ståhlin
kuolema helmikuussa 1931, näin yritys ajautui lopulta konkurssiin.
Tämän kaatuneen yrityksen raunioille perustettiin samana
vuonna eli 1931 Tampereen Sementtivalimo ja Rakennus Oy, jota kaatuneen
yrityksen teknillinen johtaja Aksel Sten ja rakennusmestarit Yrjö Salo ja
Kaarlo Lehtonen ryhtyivät johtamaan. Uusi yritys urakoi Tampereella mm. Hämeenkadun
varrella sijaitsevat Hjortintalon, Varmantalon ja Yhdyspankintalon. Yritys sai
vuonna 1940 valmiiksi Tampereen Ammattikoulun rakennuksen ja osallistui
sotavuosina väestönsuojien ja Kuoreveden Hallin lentokonetehtaan rakentamiseen.
Vuonna 1945 yritys vaihtoi nimekseen Tasera Oy:ksi ja yksi sen viimeisiä
urakoita oli Tampereella Ilmarinkatu 27-35 viiden asuintalon rakentaminen
Tampellan työsuhdeasunnoiksi eli ns. Pekolan talot. Talot suunnitteli
arkkitehti Alvar Aalto. Tasera Oy ajautui kuitenkin 1950-luvulla konkurssiin ja
yrityksen toiminta lakkasi lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti