Antti Wihuri valmistui keväällä 1908 kapteeniksi Rauman merikoulusta.
David Jansson
oli Kustavin meripitäjän kuuluja miehiä, Alastalon leskeksi jäänyt isäntä sekä
laivanrakentaja ja maanviljelijä, joka 61-vuotiaana ihastui itseään 30 vuotta
nuorempaan Josefina Österbergiin. Syksyllä 1882 pari matkasi Turkuun asti
hankkimaan kihlat ja vihille asti pari ei sitten pyrkimyksestään huolimatta
koskaan ennättänyt, kun kesäkuussa 1883 David Jansson sai halvauskohtauksen,
johon myös kuoli. Leski jäi raskaaksi ja synnytti 9.10.1883 hyvin isäänsä fyysisesti
muistuttavan pojan, Antti Taavetti Janssonin. Antti varttui Kustavin
kalliosaarella, Tönvikissä, meren äärellä, varsin vaatimattomissa oloissa.
Pieni asumus oli kodikas ja äiti pitikin kodista hyvin huolta sekä hankki perheen
elannon ompelutöillä. Äidin isä, Abraham Österberg, oli myös varustaja ja
laivuri, joka Naima-aluksellaan kulki Englantiin asti. Naima koki vuonna 1878
haaksirikon, joka ajoi omistajansa suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Vuotta
myöhemmin Abraham sai kuitenkin hankittua paljon pienemmän Väinö-kuunarin,
jonka hän joutui parin vuoden päästä luovuttamaan jollekin ahvenanmaalaiselle.
Syksyllä 1893
aukesi Kustaviin kansakoulu, johon heti pyrki 30 oppilasta; tässä
oppilasjoukossa oli myös pian 10-vuotias Antti, jota myös Antoniksi kutsuttiin.
Silloisesta kotitalostaan, Toivolasta, oli parin kilometrin matka
kansakoululle. Kolme vuotta koulua käytyään sai Antti keväällä 1896 koulusta
päästötodistuksen, tuolloin hän oli vasta 12-vuotias. Vahvalle ja isokokoiselle
Antille oli jo täysin selvää, että hän oli lähdössä merille. Hän pestautui
laivakokiksi kustavilaiseen kaljaasi Rakkauteen kuukausiksi. Täällä meren
äärellä oli pitkään jo totuttu siihen, että pojat lähtevät jo varhain merille,
joten äitikin tyytyi siihen päätökseen. Onneksi myös laiva purjehduskautensa
aikanakin poikkesi joskus kotisatamassa. Ensimmäinen merimatka oli puutavaran
vienti Kristiinasta Tukholmaan ja kaljaasin miehistö oli kahdeksan henkeä.
Miehistö osti paikallisilta kalastajilta kalaa, joka säilöttiin sumppuihin ja
myytiin asiakkaille satamissa. Ensimmäinen purjehduskausi kesti seitsemän
kuukautta ja Antti sai palkkaa 6 markkaa kuukaudessa kokintyöstään.
Talvikauden
Antti vietti kotonaan Tönvikin Toivolassa ja keväällä 13-vuotias poika
pestautui taas, tällä kertaa kuitenkin merimieheksi paremmalla palkalla. Näin
vuodet vierivät kunnes 16-vuotiaana Anton lähti jungmanniksi ahvenanmaalaiseen
pitkään purjealukseen, joka seilasi Norjaan, Englantiin ja Hollantiin asti.
Tällä reissulla hänellä meni puolitoista vuotta. Äiti kuoli Antonin ollessa
vasta 16-vuotias ja pojan holhoojaksi määrättiin äidin vanhemman sisaren,
Marian mies, Tukkilan talon isäntä Frans Tukkila. Tänne Parattulan Tukkilaan
Anton muutti 18 vuotta täyttäneenä matruusina vuodenvaihteessa 1901-02 meriltä
palattuaan. Fransilla ja Marialla oli lähes yhdeksän vuotta Anttia vanhempi
Eetu-poika, ja tämä serkkupoika oli valmistunut jo maanmittausinsinööriksi ja
asui Helsingissä. Seuraavassa kesäkuussa Anton konstina pestautui
kustavilaiseen Siviään.
Kuunari Saari
Seuraava
pesti oli kuunariparkki Saari, jossa Antti palveli konstina. Helmikuussa 1903
laiva lähti viemään 200 standarttia sahatavaraa Etelä-Afrikan Port Nataliin eli
Durbaniin ja 114 vuorokautta purjehdittuaan laiva saapui perille 2.7.1903. Neljän
viikon odotuksen päästä uusi lasti saatiin vietäväksi Kuubaan, jossa oltiin
lokakuun loppupuolella. Marraskuu kului Kuubassa ja 9.12.1903 alkoi matka
Amsterdamiin lastina seetri- ja mahonkipuuta, ja perille Amsterdamiin
päädyttiin 29.1.1904. Venäjän käymä sota Japanin kanssa vaikeutti myös Venäjän
lipun alla purjehtivan Saaren rahdin saantia, mutta kivihiililastia laiva sai
kuitenkin Venäjän Riikaan viedäkseen 10.3.1904. Vaikka Anton Jansson purjehti
laivan mukana aina 12.9.1904 asti, oli hän tehnyt jo päätöksen lähteä Rauman
merikouluun aliperämieskurssille, jonka lukukausi alkoi 15.10.1904 Raumalla.
Koulussa oli vaivaiset 30 oppilasta, jotka asuivat täysihoitolaisina; Anton
asui kustavilaisen Volter Holmroosin huonekaverina talossa n:o 119 Vanhan
kirkon kadulla.
Rauman merikoulu
Antonin
luokalla oli 11 nuorta miestä, joilla kaikilla oli jo kokemusta kaukomerillä
seilaamisesta. Koulua johti 60-vuotias merikapteeni Fr. Groundstroem opettaen
pääaineinaan matematiikkaa ja merenkulkua. Koulunkäynti sujui kivuttomasti
Antonilta, vaikka oppitunnit alkoivat jo klo 7. Täysihoidostaan Anton ja Holmroos
maksoivat 47 markkaa kuukaudessa, jota rahan tarve alkoi olla krooninen pian.
Anton kirjoitti kasvattivanhemmilleen Kustaviin pyytäen rahallista apua ja nämä
taivuttelivat Eetu-serkun lainaamaan Antonille 150 markkaa. Kesän ajan
Antonilla oli taas laivapalvelua ja lokakuussa jatkui merikoulu. "Niin
paljon purjelaivoja tullaan kuitenkin aina tarvitsemaan, että niissä voidaan
kasvattaa merimiehiä höyrylaivojen päällystöön, sillä paljastaan höyrylaivoilla
ei merimies voi saada tarpeellista kokemusta ja ammattitaitoa." Tämä
lainaus on Antonin koulussa kirjoittamasta aineesta, aiheena: Höyrylaiva.
Tiedettiin
hyvin, että merenkulussa elettiin vääjäämätöntä murrosaikaa, jolloin
höyrylaivat tunkivat itsensä purjelaivojen ohi voimalla. Suomessa purjelaivojen
perinne oli jatkunut pitempään, kuin monissa muissa maissa. Asia ei voinut olla
näkymättä myös merikoulun opetusohjelmassa, jonne kuin varkain oli ilmestynyt
höyrykoneoppi; merikapteenin tutkinnossa se kylläkin oli erillisenä ja vapaaehtoisena lisätutkintona.
Rauma tunnettiin hyvin koulukaupunkina; seminaari ja lyseo olivat merikoulun
lisäksi varsinaiset kaupungin ylpeilynaiheet. Merikoulun johtokunnan
puheenjohtajana toimi seminaarin johtaja ja varapuheenjohtajana lyseon rehtori.
Vuonna 1442 perustettu kaupunki sai tapulioikeudet vuonna 1830, jolloin
Raumalta päästiin lähtemään valtameripurjehduksille. Meri on läheisesti ollut
osa lähes jokaisen raumalaisen työtä, harrastusta, kulttuuria tai elämää. Purjehduskauden
loistoaikaa - aikaa, jolloin alustonnisto oli Raumalla Suomen suurinta -
elettiin 1880-luvulla, jolloin myös tämä Rauman merikoulu kaupunkiin
perustettiin ensiksi kauppalaivureita kouluttamaan. Vuonna 1895 alkoi
merikoulussa merikapteenien kouluttaminen. Kaupunki rakennutti merikoulun
vuosisadan vaihteessa Kalliokadulle ja myös sisustutti sen koulun tarpeisiin.
Merikoulu toimi liki seitsemänkymmentä vuotta näissä tiloissa ja sen jälkeen
tilat toimivat vielä kolmekymmentä vuotta nuorisotiloina. Koulun tilat
kunnostettiin museokäyttöön vuonna 2000 ja kesällä 2004 tiloissa aukesi
yleisölle museo.
Bobrikovin
murha oli tuoreeltaan ihmisten muistissa, Venäjän käymä sota Japanin kanssa
heikolla menestyksellä ja suurlakko syksyllä 1905 olivat kuvaavia tapahtumia
tuolle ajalle. Raumallakin järjestettiin tammikuussa 1905 tanssiaiset Port
Arthurin antautumisen johdosta ja Venäjän tappiota suorastaan juhlittiin aivan
avoimesti. Tapahtumat alkoivat näkyä poliittisena toimintana ja varsinkin
suomalaisuusharrastuksena, jossa vieraskieliset sukunimet oli tarkoitus vaihtaa
suomenkieliseen asuun. Tämä harrastus kasvoi suorastaan kansanliikkeeksi
Johannes Linnankosken tehdessä aloitteen joukkonimenmuutoksesta Snellmanin
syntymän 100-vuotispäivänä 12.5.1906. Tämän liikehdinnän aikana ilmeisesti noin
100 000 ihmistä vaihtoi sukunimensä yhtäaikaisesti Suomessa ja Anton Jansson
oli yksi heistä; hän otti nimekseen Antti Wihurin - vihurin viitatessa siis
omalla tavallaan mereen ja merenkäyntiin.
Keväällä 1906
sai Antti perämiestutkintonsa suoritettua kurssinsa priimuksena ja nyt täytyi
vielä tehdä käytännön harjoitus laivoilla perämiehenä. Merikapteeninkirja
edellytti kahden vuoden palvelua perämiehenä Itämeren ulkopuolella ja tästä
vaatimuksesta pidettiin hyvin tiukasti kiinni. Antti pääsikin tuttuun laivaan,
kustavilaiseen Saareen ensimmäiseksi perämieheksi; kapteenina laivalla oli
August Blomqvist. Toukokuussa laiva suuntasi Espanjaan, jonne matka kesti noin
60 vuorokautta. Syksyllä laiva kävi hakemassa mahonkipuuta Kuubasta ja lasti
tuotiin Le Havreen. Jälleen Atlantin ylitystä Kanadaa, jossa jäiden takia
menikin satamassa talvi 1907 pitkälle; jäiden jälkeen lähtöä hidasti vielä
tukinuitot. Vasta heinäkuussa Halifaxista laiva matkasi kohti Llanellya Walesin
rannikolle. Antti oli tehnyt jo päätöksen jatkaa koulua ja hankkia
merikapteenin paperit. Merikoulu oli alkanut jo lokakuun puolivälissä, kun kuunari
Saari vasta 9.11.1907 saapui Uuteenkaupunkiin. Hänet otettiin Raumalle
mielellään opiskelemaan kapteeniluokan nuorimpana oppilaana. Jouluksi Eetu
kutsui Antti serkkunsa kotiinsa Helsinkiin, jossa saivat rauhassa suunnitella
asioitaan, kuten Tukkilan ja vanhempien kohtaloa.
28.4.1908
Antti Wihurin sai käteensä kapteenintutkinnon ja koulut olivat käydyt.
Kauppalaivurin tutkinto tuli suoritetuksi erinomaisin arvosanoin; vain
äidinkielessä ja englannissa olivat numerot 9 ja muiden aineiden ollessa 10.
Merikapteenin tutkinnon suorittanut kauppalaivuri sai ainokaisen kiitettävän
todistuksen 74 äänellä 80 mahdollisesta äänestä. Jo seuraavana päivänä koulunsa
lopetettuaan Antti aloitti patikoinnin säästeliäänä miehenä kohti kotiseutua
Kustavia ja Tukkilan taloa siellä.
Antti Wihuri©Esa Hakala
Antti Wihuri©Esa Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti