Israelin Filharmoninenorkesteri ja Zubin Mehta 17.9.2014 Tampere-talossa.
Puolalaissyntyinen
juutalaisviulisti Bronislaw Huberman kokosi 75 soittajan joukon Tel-Avivissa
soittamaan kutsumansa kuulun kapellimestarin Arturo Toscaninin johdolla
26.12.1936. Tuolloin orkesteri esiintyi Palestiinan orkesterin nimellä.
Juutalaisille pakeneminen on ollut kautta vuosisatojen tuttuakin tutumpaa,
niinpä tämänkin orkesterin soittajat saatiin paljolti kokoon Keski- ja
Itä-Euroopan maiden soittajista, jotka juutalaisvastaisen toiminnan vuoksi
päättivät lähteä. Valistunut musiikkiväki muistaa hyvin, kuinka Israelin valtio
on perustettu vasta vuonna 1948. Tuon ensimmäisen konsertin kuulu ja pelättykin
kapellimestari Toscanini lähti myös karkuun kotimaastaan Mussolinin
fasistihallintoa.
Orkesterin
historialliset vaiheet ovat koko ajan liittyneet hyvin läheisesti Israelin
valtion synnyinvaiheisiin ja koettelemuksiin. Orkesteri luonnollisesti oli
soittamassa Israelin valtion itsenäisyysjuhlassa vuonna 1948. Israelin
filharmonikoiden maailmankuuluja johtajia ovat olleet mm. Leonard Bernstein, juutalainen
kapellimestari, säveltäjä ja kontrabasisti Serge Koussevitzky, Igor Markevitsh
ja Sergiu Calibidashe, joka ei paljoa levyttämisistä perustanut sekä Zubin
Mehta (s. 29.4.1936), joka vuodesta 1967 on tehnyt tämän mainion orkesterin
kanssa yhteistyötä; vuodesta 1969 hän on toiminut orkesterin musiikillisena
neuvonantajana sekä vuodesta 1977 taiteellisena johtajana ja vuonna 1981 sai
tähän tehtävään elinikäisen pestin (Music Director for Life). Mehta opiskeli
alkuun lääketiedettä, mutta 18-vuotiaana aloitti musiikin opinnot Wienin
musiikkiakatemiassa Hans Swaroskyn johdolla. Oman ensikonserttinsa hän johti
Wienissä vuonna 1958. Israelin filharmonikot ovat aikain saatossa saaneet myös
huippusolisteja vieraikseen, kuten esim. Isaac Stern, Yehudi Menuhin, Jascha Heifetz
ja Arthur Rubinstein. Nykyään Israelin filharmoninen orkesteri soittaa omat
kausisarjankonserttinsa Tel-Avivissa, Jerusalemissa ja Haifassa. Syyskuussa
2014 orkesteri vierailee Tampereen lisäksi Prahassa, Bratislavassa,
Budapestissa, Vilnassa ja Tallinnassa. Orkesteri saapui Tampere-taloon
kiireellä poliisien saattamana bussikuljetuksella keskiviikkona ja turvatoimet
ovat tämän orkesterin kanssa aina välttämättömiä; Lontoon konsertissa oli salin
yleisöstä saatu aikaan jotakin häirintää, joka kuitenkaan onneksi ei sillä
kertaa johtanut mihinkään sen vakavampaan.
Yehudi Menuhin.
Kapellimestari Serge Koussevitzky.
Keskiviikkona
17.9.2014 tämä maailman kuulusta jousisoinnistaan tunnettu orkesteri - Israelin
filharmoninen orkesteri - asteli Tampereella Tampere-talon suuren salin lavalle
klo 19 konsertoimaan taiteellisen johtajansa, kapellimestari Zubin Mehtan
johdolla. Orkesterin omalla verkkosivustolla keikkakalenteri tosin ilmoitti ke
17.9. kohdalla orkesterin esiintyvän Baltiassa!? Orkesteri soitti konsertin ensipuoliskolla hieman
pienemmällä kokoonpanolla - esitetty musiikki ei välttämättä vaatinutkaan
isompaa esillepanoa - Ludwig van Beethovenin Egmont-alkusoiton op. 84, Wolfgang
Amadeus Mozartin Sinfonian nro 40 g-molli KV 550. Väliajan jälkeisen osuuden
konsertista täytti Richard Straussin Ein Heldenleben op. 40 eli Sankarin elämää
soitettuna nyt täydellä kokoonpanolla. Tässä
Straussin sävelrunojen sarjan isoihin ja jälkijättöisiin teoksiin kuuluvassa
sävelrunossa säveltäjä rinnastaa itsensä sankariin ja viholliset ovat hankalia
kriitikoita. Teos valmistui vuonna 1898 ja sai kantaesityksensä maaliskuussa
1899 Frankfurtissa. Teoksen kaikki kuusi osaa soitetaan tauoitta ja ne ovat:
Sankari, Sankarin vastoinkäymiset, Sankarin seuralainen, Sankari taistelussa,
Sankarin rauhantyöt ja Sankarin maailmastapako ja täyttymys. Orkesterin
konserttimestari Ilya Konovalov soitti solistiset osuudet viululla kuvaillen
sankarin vaimoa, Paulinea. Käyrätorvien äänenjohtaja James Madison Cox pääsi
myös loistamaan solistisissa osuuksissa. Tässä teoksessa Zubin Mehta todella
osoitti olevansa kotikentällään, sillä häntä on pitkään mainostettu juuri
myöhäisromantiikan säveltäjien - Mahler, Bruckner ja Strauss -tyyliin
erityisesti perehtyneenä johtajana. Innostunut yleisö sai palkkioksi
suosionosoituksistaan vielä kuulla ylimääräisen numeron, Johannes Brahmsin
Unkarilaisen tanssin nro. 5, varsinaisen rytmisen ilottelun ja orkesterin
taidonnäytteen tarkkuudesta.
Zubin Mehta,
tuo harmaa eminenssi ja sofistikoitunut herrasmies, johti "omaa
orkesteriaan" erittäin varmoin ja rutinoitunein ottein vuosien tuomalla
rauhallisuudella. Missään teoksessa hän ei käyttänyt orkesteripartituuria
apunaan, vaan kaikki musiikki oli hänellä vahvasti muistissa pieniä nyansseja
myöten. Hän silminnähden myös nautti viipyillen olostaan toisaalta orkesterinsa
ja illan vierailukonsertin yleisön edessä. Kaikki liikkeet tuntuivat melko
harkituilta ja mahdollisimman vähän hämmennystä aiheuttaen hän pystyi
johdattelemaan soittokuntansa auvoisaan päätökseen. Tarkkakorvainen kuulija
saattoi Mozartin sinfoniassa kuulla jotakin hetkittäistä hapuilua, mutta
orkesteri loihti tästä neliosaisesta teoksesta jäntevän ja vaikuttavan
kokemuksen. Erityisesti rytmin käsittely oli hilpeää ja joskaan ei ehkä paras,
mutta varmasti ainakin omaan mieleeni uurtui varmasti teoksesta pitkästä aikaa
hyvin nautittava mielikuva.
Ainakaan permannon
yhdeksännelletoista penkkiriville ei hikipisaraakaan näkynyt melkoisen urakan
jälkeenkään maestro Mehtan kasvoilla. Kaikesta toki huokui selvästi myös se
kiistaton tosiasia, että orkesteri on tehnyt taiteellisen johtajansa kanssa
pitkän päivätyön. Loistavan orkesterin työskentely soitossa oli hyvin tarkkaa
ja täsmällistä, mutta jos vertaa kevään Lontoon sinfoniaorkesterin erinomaiseen
vierailukonserttiin trumpetisti ja kapellimestari Daniel Hardingin (s.
31.8.1975 Oxfordissa) kanssa, niin vaikutelma Israelin orkesterista jäi hieman
seesteiseksi vertailussa. Voisin melkein kuvitella Lontoon sinfoniaorkesterin
edustavan enemmän joustavuutta ja energisyyttä niin soitossa kuin ohjelmistonsa
suhteenkin, kun taas Israelin orkesteri edustaisi paremmin perinteisempää lähestymistapaa
panostaen ehkä enemmän uniikkiin jousistoon ja perinteisiin. Tämän puolesta
voisi todistaa sekin silmäänpistävä havainto, kuinka paljon vähemmän Israelin
orkesterissa on esim. naissoittajia. Arvosoittimet juuri jousistossa olivat
avainasemassa tämän orkesterin soinnin luomisessa ja juutalaiset ovat kautta
aikain olleet ilahduttavan musikaalista väkeä. Mieltä jäivät myös
askarruttamaan tempot, joilla Straussin musiikkia soitetaan; tuskin montaa
muuta säveltäjää musiikin historiassa on ymmärretty niin kaltoin, kuin juuri
Richard Straussia oman musiikkinsa tempojen suhteen. Voittopuolisesti Straussia
- tuota suurta humoristia - soitetaan aivan liian hitailla tempoilla,
ilmeisesti kapellimestarit näin koittavat saada jotenkin ladattua arvokkuutta
hänen musiikkiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti