Eläintarhan kansakoulussa opiskeli myös Olavi Virta.

Olavi Virta - Eläinpuiston kansakoulusta päästyään - hakeutui sähkömiehen oppiin Strömbergille ja pääsi näin kunniallisiin töihin sähkömieheksi. Olavi Virran työura Strömbergillä jäi kuitenkin vain pätkätöiksi, sillä hän oli yrityksen palveluksessa kuuteen eri otteeseen vuosina 1929-1938 ollen välillä pitkähköjä aikoja ilman työtä. Armeijan harmaisiin Olavi Virta astui 7.5.1936 suorittaen varusmiespalveluksensa Sorvalin viestipataljoonassa, Suomen kansainvälisimmässä kaupungissa  Viipurissa. Varusmiespalvelus päättyi 20.7.1937 ja Olavi palasi taas Helsinkiin vaihteeksi Strömbergille sähkömiehen töihin - ainakin väliaikaisesti. Mielessä siinsi jo ainakin ajatus muusikon uralle antautumisesta ja tätä ajatellen hän oli jo armeija-aikanaan ostanut itselleen kitaran.

Strömbergin tehdas Pitäjänmäellä 1935.

Olavi Virta kartoitti muusikkojen työtilannetta ja poikkesi Esplanadilla Rytmimusiikeriyhdistyksen toimistolla, jossa sai kuulla, että Rainbow-orkesteri etsi itselleen laulusolistia. Rainbow-orkesteri oli perustettu vuonna 1929, kun neljä helsinkiläistä Maalarien Tapetti-, Matto- ja Väriliikkeessä työskennellyttä amatöörimuusikkoa lyöttäytyi yhteissoitantaan. Suurta huutoa olivat tuohon aikaan tanssiorkestereille annettavat vieraskieliset nimet, kuten Ramblers, Amarillo, Bellacord ja Dallapé.

 

 Viestimies Virta Viipurissa.

Rainbow-orkesteri soitteli alkujaan Dallapé-orkesterin ohjelmasta tuttuja kappaleita korvakuulolta. Kun orkesteriin liittyi armeijan sotilasmuusikon koulutuksen saanut saxofonisti ja klarinetisti Harald Österberg, muuttui meininki orkesterissa; kaikki soittajat joutuivat opettelemaan nuotit. Kun orkesterin taso nousi, se sai myös esiintymisiä enenevässä määrin parempiin paikkoihin ja orkesteriin liittyi nyt myös ammattimuusikoita. Vuonna 1931 Rainbow-orkesterin käytössä oli kattavasti painettuja sovituksia ja vuonna 1933 orkesteri mainittiin jo Suomen Kuvalehden viihde-elämää käsittelevässä artikkelissa. Tämän orkesterin laulusolistiksi pääsi nyt Olavi Virta läpäistyään koelaulun.

Rainbow-orkesteri solistinaan Olavi Virta.

Rainbow-orkesterissa soitti myös -kuten johonkin aikaan myös Dallapén riveissä - soolotrumpetisti, orkesterinjohtaja, säveltäjä ja sovittaja Olavi August Koskela, joka syntyi 28.3.1912 Seinäjoella. Soitonopetuksen ohella Olavi Koskelan varsinainen päätyö oli vuosina 1952-1972 Radion Viihdeorkesterin ja Radion Sinfoniaorkesterin trumpetistin toimi, josta hän jäi eläkkeellekin. Vuonna 1951 Olavi Koskela perusti omaa nimeänsä kantaneen suositun orkesterin, joka yleensä esiintyi hyvissä paikoissa Helsingissä, kuten Linnanmäellä, Vanhalla Ylioppilastalolla, Ostrobotnialla tai  Hämäläisten talolla. Swing oli jysähtänyt ilmeisesti Koskelaan jäädäkseen ja Glenn Miller-tyylisiä sovituksia on taltioitu tältä orkesterilta jopa levyille, joissa yleensä laulusolistina on Olavi Virta.

Monitoiminen Kaarlo Valkama.

Koskelan orkesterin levysovituksista vastasivat joko Göran Ödner tai Kaarlo Armas Valkama (s. 16.9.1908 Helsingissä ja k. 29.7.1980 Helsingissä). Kaarlo Valkama oli multi-instrumentalisti, säveltäjä ja lukemattomien sovitusten tekijä, joka Toivo Kärjen tullessa turkulaiseen Ramblers-orkesteriin opetti Toivolle myös sovittamisen saloja. Muiden toimiensa ohessa Kaarlo Valkama myös opetti ja soitti alttoviulua Helsingin kaupunginorkesterissa. Olavi Koskela oli myös ensimmäisiä Suomen Trumpettikillan kunniajäseniä Eugen Malmsténin, Lauri Ojalan ja Yrjö Syrjälän ohella. Vuosina 1969-1979 - oman orkesterinsa toiminnan päätyttyä vuonna 1964 - Olavi Koskela johti Helsingin työväenyhdistyksen puhallinorkesteria. Hän ennätti myös johtaa Helsingin NMKY:n Big Bandiä, Helsingin liikennelaitoksen soittokuntaa ja Postin sinfoniaorkesteria monia vuosia.

Rainbow-orkesterin vakisoittopaikkoja oli Valkoinen sali Aleksanterinkadun ja Katariinankadun kulmassa. Orkesteri esiintyi parhaimmillaan 10-miehisenä tyylikkäästi smokkiin pukeutuneina ja monipuolista ohjelmistoa esitettiin Valkoisessa salissa neljänä iltana viikossa. Enimmäkseen orkesterin kappaleet olivat englanninkielisiä ja Olavi Virta imi vaikutteita esim. Bing Crosbyn tyylistä kuuntelemalla ulkomaisia radiokanavia ja seuraamalla elokuvia. Orkesteri innostui jopa tilaamaan menestyskappaleiden sovituksia Englannista asti. Orkesterinjohtaja Harald Österberg lähetti Olavi Virran paikallistuntemuksensa vuoksi Viipuriin tekemään ennakkojärjestelyjä, koska orkesteri oli päättänyt tehdä konserttimatkan kaupunkiin. Österberg antoi Virralle 5000 markkaa matkaan rahaa, mutta Virta palasikin viikon kuluttua matkaltaan ilman rahoja ja ilman ainuttakaan keikkaa orkesterille. Olavi pesti tässä Rainbow-orkesterissa kesti noin kaksi vuotta, kunnes talvisota vei laulajan rintamille.

Savikiekkolevyn etiketti.

Olavi Virta levytti ensimmäisen kerran ollessaan 23-vuotias. Säveltäjä ja pianisti Tauno Marttinen tarjosi Virran levytettäväksi omaa sävellystään Syysserenadi, joka levytettiin Marttisen johtaman lahtelaiselle levytysstudiolle (Suomen Soitin) ja levytys tehtiin ilmeisesti marraskuussa 1938 Helsingissä (tarkka levytyspäivä ei ole tiedossa). Levy tehtiin kuitenkin Odeon-levymerkille ja Suomen Soittimen levytyskokoonpanossa soitti 13-miehinen orkesteri johtajanaan Tauno Marttinen. Tässä levytyssessiossa ikuistettiin samalla yhdeksän kappaletta; kolme valssia, kolme tangoa, yksi foxtrot ja kaksi hidasta foksia. Olavi Virta muisteli vuoden 1963 lehtihaastattelussaan seuraavasti: "Ensimmäistä levyäni kuunnellessani olin lentää peräpeililleni. Se oli kamala tekele, sinä oli epäonnistunutta kaikki, äänitys, orkesteri ja minä."

Nuorena 22-vuotiaana 5.4.1916 Pietarissa syntynyt Kauko Käyhkö (k. 8.4.1983 Espoossa) tuli Dallapé-orkesteriin kitaristiksi ja sittemmin laulajaksi keväällä 1938 noin neljäksi vuodeksi. Samaan aikaan hän opiskeli laulua oopperalaulaja Toivo Loukon ohjauksessa. Tämä rakennusmestari, muusikko, näyttelijä ja laulaja työskenteli Martti Jäppilän luottomiehenä orkesterin toimistossa tehden sanoja ja säveliä orkesterin käyttöön. Ensimmäisen levytyksensä Dallapén solistina Käyhkö lauloi levylle kappaleen Mustalaisvalssi. Olavi Virta oli myös Dallapén miehiä; käytyään saamassa vuodesta 1933 soitonopetusta orkesterin opistossa Heimolassa, hänet nähtiin 1939 orkesterin kitaristina ja solistina. Kaisaniemenkatu 7:n toisessa kerroksessa oli 1932 aloittanut olympiapainija Väinö Kokkisen johtama ravintola Lepakko. Michiganissa 19.6.1907 syntynyt Bruno Artur Laakko (k. 12.12.1989 Michiganissa) rantautui Amerikasta Suomeen ja häntä kuvailtiin älykkääksi, miellyttäväksi, sivistyneeksi ja erittäin taitavaksi muusikoksi. Hän toi mukanaan 80 amerikkalaistyylistä sovitusta ja hienot instrumentit. Sotavuosina Laakko palasi synnyinmaahansa toimien mm. musiikinopettajana Marylandissa. Lepakosta tuli Dallapé orkesterille yli vuodeksi vakituinen soittopaikka. Käpylän työväentalolla levytettiin kahdessa päivässä elokuun alussa 1939 Dallapé-orkesterin ystävällisellä avustuksella Olavi Virran laulaessa solistina 36 levypuolta, joiden etiketeissä ilmoitetaan kuitenkin orkesteriksi Lepakot ja levymerkki oli Columbia. Tämä johtui levytyssopimuksesta, joka sitoi Dallapén levyttämään ainoastaan PSO:n levymerkille tuolloin.

Olavi Virta ihailee ensimmäistä äänilevyään.

Bruno Laakko oli kehunut Columbia-levymerkin Suomen oikeuksia omistavalle Niilo Saarikolle Olavi Virran laulajankykyjä ja sai tämän vakuuttuneeksi. Levytys tehtiin 100%-ottona yhdellä mikrofonilla, jolloin levytyksen täytyi onnistua aina kerrasta. Äänittäjä ja äänityskalusto tulivat Saksasta. Orkesterinjohtaja Bruno Laakko on muistellut myöhemmin: "Se oli reilua peliä - kerrasta poikki. Eikä muistaakseni ainakaan Virran takia yhtään kappaletta tarvinnut pistää uusiksi." Orkesteri levytti lisäksi vielä kappaleet Alexander's Ragtime Band ja Kissa vieköön, jonka levylle laulaa luikautti Bruno Laakko. Virran laulettaviksi Laakko hivutti vielä musikaalisävelmät Teetä kahdelle ja Ruusuhuone. Tuolloin levytetyt kappaleet julkaistiin myyntiin vähitellen vuosien 1940-42 aikana. Ainakin Virran tangolevytykset tuolloin jäivät vielä etäälle hänen parhaista ajoistaan, sillä niissä kuulsi selvää epävarmuutta ja -puhtautta vielä tuolloin. Olavi Virran ja Niilo Saarikon yhteistyö jatkui myöhemmin vielä intensiivisenä; alkuun Saarikko pestasi Virran työhön Levytukun myymälään vajaaksi neljäksi kuukaudeksi ennen talvisodan väliin tulemista. Täältä levykaupasta Virta ammensi ilmeisesti itselleen oppia omaa musiikkikauppaansa varten, joka sitten vuosia myöhemmin toimi Helsingin keskustassa osoitteessa Mannerheimintie 14.

Orkesterinjohtaja Bruno Laakko.