Kaj Tapio Rautavaara 2- ja 4-vuotiaana.

Hilda Maria synnytti saunassa Kaj Tapio Rautavaaran 31-vuotiaana käydessään kotiseudulla Nokialla 8.3.1915. Tapion vanhemmat elivät viiden vuoden ajan avoliitossa, eikä Tapio lapsuusajastaan Heikki-isästä muista paljon muuta, kuin että isä oli hyvin vähän kotona ja hänen satunnaista lauluaan. Lopulta isä jättikin perheen ja 5-vuotiaana Tapio sai kasteen äidin nimiin avioliiton ulkopuolella syntyneenä. Kallion kirkossa kasteen suoritti Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Kaarlo Vihtori Hurmerinta. Hilda ja Tapio asuivat Oulunkylässä palokunnan taloa vastapäätä, talossa, jonka alakerrassa oli leipomo; talo tuhoutui tulipalossa ja samoin äidin ja pojan koko maallinen omaisuus.

Tähän taloon Rautavaarat muuttivat Tampereelle tullessaan vuonna 1921.

Tapion ollessa 6-vuotias he muuttivat Tampereelle Rautatiekatu 2:een äidin Emmy-sisaren luokse asumaan puutaloon. Täällä poika jatkoi jo Oulunkylässä alkanutta kivien heittämistä vaihtelevalla menestyksellä. Vuoden sisällä heillä oli edessä Tampereella vielä kolme muuttoa; Rautatiekadun jälkeen Satamakatu 2, Kaivokatu 32 Alarannassa ja Ilmarinkatu 1 Tammelassa. Satamakatu 2 lähellä Pispalanharjua oli puutalo, jossa eli seitsemän perhettä. Jokaisen perheen käytössä oli oma huone, mutta keittiö oli yhteinen; keittiössä perheillä oli oma hella ja klapuja varten laatikko. Hilda-äiti elätti perheen ompelutyöllä ja Tapio keräsi mahakelkalla puita ja lastuja Pispalaa rakentavien kirvesmiesten jäljiltä. Täältä Rautavaarat pääsivät muuttamaan Ahosen perheen taloon Alarantaan. Seuraava osoite Tampereella oli puutalo Tammelassa, Ilmarinkatu 1, jossa syksyllä 1922 Tapio aloitti kansakoulunsa Tammelan koulussa. Rahaa Tapio alkoi tienata jo jouluna 1921 myymällä ovilla joulukortteja sekä lyijyblommeja keräämällä rautatiekiskoilta ja myymällä ne romukauppiaalle. Nälkä oli ainaisena vieraana, mutta Hilda sai kuitenkin vähävaraisena poikansa puhutuksi Johanneksen koulun ruoka-annoksille, jota koulupäivisin tarjottiin ateriakortin omaaville. Arkkitehti Georg Schreckin suunnittelema Tammelan kansakoulu vihittiin virallisesti käyttöön 12.10.1911 ja Tapion luokalla kävi koulua myös tuleva kirjailija Anni Kyllikki Heinonen, joka paremmin tunnetaan nimellä Anni Polva.

Tammelan kansakoulussa alkoi Tapio Rautavaaran koulutie.

Vesilahdella syntyneen papin Frans Kärjen ja Ester Kurvisen seitsenlapsisen perheen yhtenä poikana syntyi 3.12.1915 Nokian alueella Pirkkalassa myös säveltäjä Toivo Pietari Johannes Kärki, joka lapsuutensa vietti kyllä Laihialla ja Töysässä lähinnä isän työn vuoksi, mutta kävi koulunsa myöskin Tampereella. Frans Kärki osti perheelle kaksion puutalosta Tampereen Tammelasta osoitteesta Tammelankatu 15, jossa lapset kodinhoitajan avustamina kävivät koulunsa. Toivo Kärki valmistui Klassisesta Lyseosta ylioppilaaksi vuonna 1933. Sodan jälkeen Vellamonkatu 13:ssa asusti perheineen reilun kymmenen vuotta Tammelantorin läheisyydessä viihdetaiteilijoistamme Viipurin Kolikkoinmäellä 7.11.1918 syntynyt, sahalla työskennelleen Tyyne ja kivityömies Matti Ikävalkon esikoispoika, Jorma Ikävalko.

Tapio Rautavaara katsastamassa entisiä kotimaisemia.

Tapio Rautavaaran äidinäiti Eufrosina Esko vietti viimeisiä vuosiaan Nokialla Kankaantaustan kylässä Vihnusjärven rannoilla sijainneessa vanhainkodissa - vaivaistalossa, kuten vielä tuohon aikaan sellaisia kutsuttiin. Tapio Rautavaara vietti kesiään isoäitinsä hoteissa Nokialla ja täällä hän sai oppia isoäidiltään mm. monet arkkivisut ja kansanlaulut. Rautavaara siirtyi 9-vuotiaana jatkamaan opiskelua Tammelasta Aleksanterin kansakoulun kolmannelle luokalle, jossa häntä opetti Aukusti Järvenpää, napakka kasvattaja ja kuoromusiikin ystävä sekä kansanlaulujen kerääjä. Rautavaarankin laulunumero kohentui yhdeksään tuolloin. Rautavaara aloitti 10-vuotiaana kesätöiden teon Rautatiekirjakaupan Tampereen aseman kesäapulaisena, toisin sanoen siis lehtimyyjänä kaupustellen mm. Nyyrikkiä, Aamulehteä, Juttutupaa ja Kansan Lehteä. Paikkoja, missä Rautavara tuolloin lehtiä asiakkaille tarjosi, olivat ainakin Kauppahallin sisäänkäynnin edusta, Tampereen Teatterin nurkka ja Finlaysonin tehtaan portinpieli töiden loppumisen aikoihin. Tampereella Tapio koki myös elämänsä ensimmäiset elokuvaesitykset ja kohtasi mukulakiviä ajaneita umpipyöräisiä autoja - ensimmäiset arvatenkin Finlaysonin tehtaan kuorma-autoja. Muita nähtävyyksiä Tampereen katukuvassa olivat näihin aikoihin mm. Hono-Konstu ja lumppuja rattaillaan kuljettanut Raato-Karvari Pispalanharjulta.

Vasemmalla Tapio Oulunkylän tähden keihäänheittäjä ja oikealla Rautakirjan lehtimyyjänä.

Syksyllä 1925 Hilda-äiti päätti muuttaa takaisin Oulunkylään ja Tapio sai jäädä muuttoa odottamaan Rauhanniemen lastenkotiin kaksikerroksisen puutalon yläkertaan lähes vuoden ajaksi. Huoneessa oi majoitettuna yhdeksän poikaa ja Tapion sänky sijoittui ikkunan viereen. Poika ei unhoittanut koskaan ikävää, jonka vallassa omaa äitiään jäi lastenkotiin odottamaan ja ainakin välistä tuntui siltä, ettei hän enää näkisi äitiään. Usein ruokapöydässä lapset - varsinkin välipalan aikaan - suorastaan tappelivat siitä, kuka sai suurimman leivänpalan itselleen. Myöhemmin Tampereen vuosian muistellessaan Rautavaara on kertonut näistä vuosista jääneen vain muutamia painajaismaisia muistoja köyhyydestä ja sekava, kaunainen mielikuva ihmisten eriarvoisuudesta; oli punaisia ja valkoisia, työläisiä ja herroja, voittajia ja voitettuja, rikkaita ja köyhiä. Hän myös tunnusti puheeseensa jääneen loppuiäksi vivahde Pirkkalan murteesta.

Tampereen kaupunginvaltuusto oli jo 1830-luvulta alkaen suunnitellut Rauhanniemen vaivaistalon rakentamisesta Käpylän Koukkuniemeen, Lapinniemen perukoille, Näsijärven rantaan. Köyhäinhoidon kustannusten kasvaessa siirryttiin 1800-luvun puolivälissä huutokauppamenettelyyn, jossa vaivaiset sai hoitaakseen pienimmän tarjouksen jättänyt. Suurin osa kaupunkien vaivaisista siirtyi näin myös maaseudulle. 1870-luvun lopulla tuli voimaan uusi vaivaishoitoasetus, joka velvoitti kuntia huolehtimaan asukkaidensa hoidosta näiden vanhetessa. Asetuksen henki oli entistä tiukempi ja köyhyyden katsottiin johtuvan kunkin omista syistä. Hoito taas jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon ja köyhäinhoito siirrettiin seurakunnilta kuntien harteille. Kunnat olivat velvollisia auttamaan alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkään sairastavia ja vanhuudenheikkoja. Työkykyisten avustaminen oli kuntien omassa kädessä ja heitä sai auttaa vain työtä vastaan. Siksi kunnat perustivat työlaitoksia tälle väelle. Vielä vuonna 1882 Tampereen kaupunginvaltuusto siirsi vaivaistalon rakentamista suurten kustannusten pelossa, mutta seuraavana vuonna - vuonna 1883 - hanke sai potkua melko yllättävälläkin tavalla.

Gustav Fredrik Ahlgren.

Tapahtumain kulku sai yllättävän käänteen, kun vakavarainen tukkukauppias ja vuonna 1845 syntynyt Gustav Fredrik Ahlgren kuoli melko pitkään sairastettuaan Tampereella 38-vuotiaana ja hän jätti jälkeensä sangen huomattavan omaisuuden, n. 700 000 mk. Gustav ei kotoaan ollut perinyt rahojaan, vaan hän oli hyvinkin vaatimattomista oloista lähtenyt yrittämään. Gustavin isä teki renkinä työtä Finlaysonin tehtaalla ja Gustav aloitti koulutiensä ns. mamsellin koulussa Finlaysonilla. Täältä oppilaat yleensä siirtyivät suoraan sopivaan ikään tultuaan töihin tehtaan puolelle, mutta Gustav suoriutui harjoittelijaksi tehtaan konttoriin. Hän ei myöskään jättänyt koulun käyntiä siihen, vaan vielä myöhemmin suoritti Turun kauppakoulun kurssin ja sai järjestettyä itsensä kauppias Hildénin palvelukseen. Tämä toimelias nuorimies perusti yhdessä ystävänsä Johan Blomin kanssa oman sekatavarakaupan vuonna 1870 ja vain kolme vuotta myöhemmin hänellä oli 28-vuotiaana oma erittäin mainiosti menestyvä tukkukauppa Tampereella. Paitsi osaamista ja taitoja liike-elämässä tämä nuorimies osoitti myös monipuolista aktiivisuutta yhteisten asioiden hoidossa toimimalla mm. kunnanvaltuuston jäsenenä ja rahatoimikamarin puheenjohtajana. Nämä ajat olivat myös kiihkeitä kieliriitojen aikoja ja Gustav oli myös aktiivinen suomen kielen puolesta taistelija.

 

Tämä mainio kanssaihmisistä välittäjä, liikemies ja merkittävä hyväntekijä testamenttasi lähes koko jälkeensä jättämänsä omaisuuden esimerkillisesti sosiaalisiin ja sivistyksellisiin tarkoitusperiin. Näin Tampereen kaupunki sai pesämunan - n. 150 000 mk - kauan odotettuun ensimmäiseen omaan sosiaaliseen hoitolaitokseen. Kaupunki oli varannut vaivaistalolle paikan asutun kaupungin ulkopuolelta Lapinniemen alueelta, Koukkuniemestä ja talon vihkiäisiä juhlittiin jo vuoden päästä rakennustöiden alkamisesta 1.11.1886. Ulkorakennuksessa sijainneet makasiini, talli, navetta sekä saunarakennus rakennettiin Näsijärven rantaan ja tontille tulivat myös päärakennus, sairashuone ja talousrakennus, josta löytyivät konttori, keittiö ja ruokasali. Päärakennuksessa oli tilat n. 200 potilaille ja heidät majoitettiin isoihin saleihin. Myöhempinä vuosina alueelle sijoittui vielä uusia rakennuksia esim. vuonna 1893 lastenkoti, vuonna 1902 mielisairaala ja vuonna 1906 työlaitos. Alun alkujaan Koukkuniemen vaivaistaloon tuli hoidokeiksi lapsia, aikuisia ja vanhuksia, jotka eivät suoriutuneet jokapäiväisestä elämästä omin avuin. Sosiaalihuollon kehittyessä vuosien saatossa asiakaskunnasta jäivät lapset, mielisairaat ja työtä tarvitsevat pois. Paikan nimikin on historian aikana muuttunut ollen välillä kunnalliskotina, nykyiseen muotoonsa Koukkuniemen vanhainkodiksi.

Tampereelta Rautavaarat asettuivat syksystä 1926 asumaan Oulunkylän kartanon rengin edulliseen vuokramökkiin, kun äiti sai kartanosta myös työpaikan. Nokialla 6.1.1884 syntynyt Hilda Maria Rautavaara poistui joukostamme 8.10.1965 Helsingissä ja Tapio Rautavaara tuli maallisen tiensä päähän kotonaan Oulunkylässä 25.9.1979 klo yksi yöllä saatuaan aivoverenvuodon uimahallissa edellisenä päivänä sattuneen kaatumisen vuoksi. Tapio Rautavaaran maalliset jäännökset lepäävät Malmin hautausmaalla.

Tapio Rautavaara © Esa Hakala

Malmin hautausmaa.