Sunnuntaina 29.9.2013 klo 11-15 vietettiin kaikille avoinna olleessa Tampere-talossa Sorsapuistotapahtumaa Tampereen päivän merkeissä. Ohjelmaa oli tarjolla koko perheelle mm. seuraavasti: Tampere-talon kiertokäyntejä, kanoottisoutua Sorsalammella, Faunin iltapäivien harjoitusten seurantaa, Jukka Rintalan myyntinäyttelyä, Tampere-talon katolta seinää pitkin laskeutumista ja Tampere-seuran kuva-arkiston aarteisiin tutustumista sekä lipputoimistonlipputarjouksia valikoituihin syksyn konsertteihin.

 

Laulaja Lailan 6.7.1961 syntynyt poika, Jussi Halme viihdytti jazzmusiikilla vierailijoita eteisaulassa omalla triolla, Jussi Halme Groupilla. Jussi itse on pianisti ja bassoa soitti Heikki Lehtonen sekä rumpuja Tomi Hyttinen. Koko tapahtuman juontajana ja vieraiden haastattelijana toimi Oskari Palomäki.

 

Tampere-seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen kertoi esityksensä aluksi, että ihmiset kiinnostuvat keskimäärin neljänkymmenen vuoden iässä kotiseudustaan ja kuvaesityksessään muistelutti katsojiksi kerääntyneitä kotiseutuihmisiä vanhoilla mustavalkoisilla Tampere-seuran kuva-arkistoon kootuilla kuvilla. Tampere-seuran perustamiskokous pidettiin Tampereen kaupungintalossa 8.12.1937 ja yhdistysrekisteriin seura saatiin 13.1.1938. Tampere-seura julkaisee omaa lehteä, Tammerkoski-lehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi huhtikuussa 1938 eli hieman yli 75 vuotta sitten.

Taiteilija Jukka Rintala oli tuonut Tampere-taloon tullessaan 28 naistenpukua näytteille ja omaa myyntipistettä hän henkilökuntineen piti Tampere-talon Talvipuutarhassa. Oskari Palomäen haastattelussa 9.4.1952 Porissa syntynyt ja 1976 Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut muotisuunnittelija Jukka Rintala kertoi hieman urastaan taiteilijana ja tämän kiireisen syksyn näyttelyistään.

Tampere-talon vuonna 2012 alusta toimensa aloittanut ja 17.6.1972 Siilinjärvellä syntynyt toimitusjohtaja Paulina Ahokas taas riemuitsi silminnähden monipuolisesta Tampere-talosta ja sen kulttuuritarjonnasta. Päivälleen kaksikymmentäkolme vuotta sitten vietettiin Tampere-talon virallisia avajaisia ja näiden kuluneiden vuosien aikana Tampere-talossa on käynyt ainakin 6,2 miljoonaa vierailijaa. Vuosina 2002 - 2011 Paulina Ahokas toimi Music Export Finlandin toiminnanjohtajana musiikin edistystehtävissä.

Tampere-talon pienessä salissa kaikilla kiinnostuneilla oli mahdollisuus seurata Faunin iltapäivien harjoituksissa, kuinka Tampere Filharmonian huilun äänenjohtaja, huilusolisti ja huilunsoiton opettaja Annaleena Puhto ja Tampereen Musiikkiakatemian säestyksen lehtori, pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Tuomas Turriago harjoittelivat 16.11.1895 syntyneen saksalaisen alttoviulistin, opettajan, säveltäjän ja kapellimestarin Paul Hindemithin Sonaattia huilulle ja pianolle. Paul Hindemith toimi Frankfurtin oopperaorkesterin johtajana vuosina 1915-1923 ja opetti vuodesta 1927 lähtien Berliinissä säveltämistä.  Natsien valtaantulon jälkeen Hindemith muutti Yhdysvaltoihin, josta palasi takaisin Eurooppaan vuonna 1953. Haimatulehdus koitui hänen kohtalokseen 28.12.1963 Frankfurt am Mainissa. Tämä sonaatti tulee esitykseen Faunien iltapäivien kamarimusiikkikonsertissa Tampere-talon pienessä salissa sunnuntaina 6.10.2013 klo 15 alkavassa konsertissa.

Kustaa III antoi Tampereen perustaa Tammerkosken partaalle ja kaupunki oli alkuaan vain 3,2 km². Aivan alkujaan Tampereella asuin vaivaiset 200 ihmistä ja virallista Tampereen päivää juhlistamme kaikki joukolla 1.10.2013 tiistaina, jolloin Tampereemme täyttää 234 vuotta. Olkoon onni myötäsi, Tampere!

 

 

Torstaina 26.9.2013 sateisesta ilmasta piittaamaton orkesterimme tukijoukko kokoontui klo 17 Tampere-talon Aariassa Pro Orchestran jäsentilaisuuteen kuulemaan ensiksi laadukasta musisointia kahdella huilulla ja pianolla. Musiikin maisteri ja vuonna 1972 huilunsoitonopintonsa Hyvinkään musiikkiopistossa aloittanut Seppo Planman esitteli lyhyesti musiikkinumeron ja hänen kollegansa, orkesterimme huilujen äänenjohtaja Annaleena Puhto toimi esityksessä toisena huilistina. Orkesterimme huilisteja säesti esityksessä Tampereen Musiikkiakatemian pianonsoiton opettaja Ville Hautakangas. Kuulemamme teos oli Andante ja Rondo Op. 25 kahdelle huilulle ja pianolle vuodelta 1870. Säveltäjä oli 16.10.1821 Puolassa syntynyt huiluvirtuoosi ja säveltäjä Albert Franz Doppler, joka sai omalta oboisti-isältään huilunsoiton opetusta ja debytoi huilistina jo 13-vuotiaana. Säveltäjän Karl veli oli myös taitava huilisti ja he esiintyivät mielellään aikanaan yhdessä paljon. Ehkä parhaiten säveltäjä Doppler muistetaan kuitenkin säveltämistään seitsemästä oopperasta ja viidestätoista baletista, jotka ainakin hänen elinaikanaan olivat hyvin suosittuja teoksia. Säveltäjä Doppler kuoli 27.7.1883.

 

Piirtoakaan en vaihtaisi, tuntui olevan tunnelma päävierailijamme esiintymisen myötä. Orkesterimme intendentti Helena Hiilivirta johdatteli vieraamme keskusteluun tulevista ja menneistä opinnoista, kilpailuista ja niiden hyödyistä, teoksen esittelystä ja perjantain tunnelmista. Johannes Piirto nuoresta iästään huolimatta (19 mennyttä vuotta) sai keskittyneen kuulijakuntamme jakamattoman huomion osakseen. Johannes haki Keisarikonserton nuotit kirjastosta noin vuosi sitten ja on siitä lähtien työstänyt konserttoa säännöllisen epäsäännöllisesti. Kyseinen pianoteos on siis tietysti Ludwig van Beethovenin Pianokonsertto nro 5 Eb-duuri Op. 73 ja sen osat ovat: I Allegro, II Adagio un poco mosso ja III Rondo: Allegro. Solistimme mietteissä merkillepantavaa on huomio, että konserton toista osaa kuulee soitettavan liian usein väärässä tempossa eli liian hitaasti. Tähän asiaan hän lupasi perjantaina korjausta ja hän lupasi myös olla soittamatta virheettömästi vielä vaiheessa olevaa konserttoa.
 

 

Vuonna 1976 syntynyt musiikin maisteri ja trumpetisti Tommi Kolunen ja Tampereen tuomiokirkon urkuri ja vuonna 2010 musiikin maisteriksi valmistunut Henri Hersta järjestivät sunnuntaina 22.9.2013 klo 18 Tampereen tuomiokirkossa mielenkiintoisen yhteiskonsertin teemalla uutta ja vanhaa musiikkia trumpetille ja uruille. Konsertti oli oiva osoitus siitä, että nämä soittimet soveltuvat toisiinsa todella upeasti ja urkujen rikasta äänimaailmaa taiten käyttäen sekä toisaalta trumpetin sordiinoja vaihdellen päästään aika uskomattomiin suorituksiin taitavien muusikoiden kyydissä. Tommi Kolunen opiskeli trumpetinsoiton opettajaksi Tampereen Konservatoriossa (AMK) ja musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiassa. Tommin opettajana on toiminut mm. Jouko Harjanne, joka nykyään solistisen uransa ja opetustehtäviensä lisäksi soittaa trumpettia Radion Sinfoniaorkesterissa. Viime vuodet Tommi on viihtynyt Pori Sinfonietan trumpetin äänenjohtajana ja nykyisin hänet löytää sijaisena Suomen Kansallisoopperan orkesterista Helsingistä. Tommi siirtyy sujuvasti yli musiikkigenrejen sinfoniabändistä teatterimaailman kautta jazzsoitantaan. Häntä on myös käytetty studiomuusikkona useasti. Henri Hersta konsertoi ympäri Suomea solistina ja kamarimuusikkona ja ennen Tampereelle siirtymistä hän toimi kanttorina eri Etelä-Suomen seurakunnissa. Sibelius-Akatemiassa häntä ohjasivat urkujensoiton A-tutkintoon vuonna 2007 Ville Urponen ja pianonsoiton B-tutkintoon vuonna 2006 Tarja Penttinen. 

  

Konsertin aloitti 12.3.1925 syntyneen ranskalaissäveltäjän Georges Deleruen Cantate. Säveltäjä Delerue on jättänyt jälkeensä 351 sävellystä elokuviin ja tv-ohjelmiin ja on voittanut lukemattoman määrän elokuva-alan musiikkipalkintoja urallaan, joka päättyi sydänkohtaukseen 20.3.1992 Los Angelesissa. Säveltäjän omia soittimia olivat klarinetti ja piano.

 

Yhdessä Tommi Kolunen ja Henri Hersta heittäytyivät seuraavaksi Sisilian Catanissa 3.11.1808 syntyneen ja varsinkin oopperasäveltäjänä tunnetun ja hyvin nuorena kuolleen Vincenzo Bellinin kolmeosaiseen Eb-duuri Trumpettikonserttoon; osat I Maestoso é deciso, II Larghetto cantabile ja III Allegro. Bellinin musiikkia on luonnehdittu usein hyvin emotionaaliseksi, joskus jopa mahtipontiseksi, mutta aina hyvin melodiseksi. 26-vuotiaana La Scala tilasi häneltä vuonna 1827 ensimmäisen oopperan Il Pirata, josta tulikin sitten suuri menestys. Vuodelta 1831 on kuitenkin ehkä hänen tunnetuin ja arvostetuin ooppera, Norma.  Vaikka säveltäjä Belliniä arvostetan ammattisäveltäjänä, nykyään hänen oopperoitaan varsinkin esitetään liikuttavan vähän, koska hänen tenoreille ja sopraanoille kirjoittamat lauluosuudet ovat todella vaativia toteuttaa. Felice Romani kirjoitti Bellinin tunnetuimpiin oopperoihin libretot. Bellini kuoli Pariisin lähistöllä 23.91835 vain 33-vuotiaana ja hän sai viimeisen lepopaikkansa synnyinseuduiltaan Sisiliasta. Tommi Kolusen ja Henri Herstan tulkinta trumpettikonsertosta oli tarkkaa soitantaa ja nautittavaa kuunneltavaa hyvällä dialogilla.

 

Tuomiokirkon urkuri Henri Hersta uppoutui soolonumerossaan tämän jälkeen Charles-Marie Widorin Toccataan Urkusinfoniasta No. 5, jonka hän soitti menestyksellisesti myös Matti Hannulan läksiäiskonsertissa samassa paikassa toukokuun lopussa. Valitettavan harvoin tätä Widorin Urkusinfoniaa kuulee kokonaan soitettavan ja itse kuulin sen viimeksi 11.6.2013 Keski-Porin kirkossa ruotsalaisen urkurin Hans Fagiuksen soittamana. Henri Hersta on ollut myös vuonna 2001 Lahden kansainvälisen urkuviikon ja vuonna 2008 Porin Organ-festivaalin nuori taiteilija. Henrin tulkinta Widorin teoksesta on jämäkkää tavaraa ja sopii hyvin näille romantiikan ajan 70-äänikertaisille uruille, joissa näkyy Kangasalan Urkutehtaan vahva kädenjälki.

 

Jälleen yhteen kokoontuen muusikkomme Kulonen & Hersta paneutuivat nykysäveltäjistämme esittämään 9.10.1928 syntyneen Einojuhani Rautavaaran Hymnus teoksen vuodelta 1998. Piakkoin 85-vuotta täyttävä kahdeksan sinfonian säveltäjä opiskeli Amerikassa aikanaan jopa Aaron Coplandin ohjauksessa. Einojuhani Rautavaara on ehkä nykysäveltäjistämme tällä hetkellä kansainvälisesti kaikkein arvostetuin. Varsinaisen työn ohella Rautavaara on kirjoittanut musiikkikritiikkiä Ilta-Sanomiin ja toiminut Käpylän musiikkiopiston rehtorina. Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina (vuodet 1976-1990) hänen tunnetuimpia oppilaitaan olivat esim. Kalevi Aho, Olli Mustonen Esa-Pekka Salonen, Olli Kortekangas ja Magnus Lindberg.

 

Pastorale Op. 18/2 Sibelius-Akatemian rehtorina aikanaan toimineen professori Taneli Kuusiston (s. 19.6.1905) urkutuotannosta toimi jälleen Henri Herstan urkusoolona. Taneli Kuusisto valmistui vuonna 1928 filosofian kandidaatiksi ja 1936 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Vuosina 1923-1935 häntä opettivat Helsingin konservatoriossa Erkki Melartin, Ilmari Hannikainen ja Elis Mårtenson. Sävellys- ja urkudiplomin hän sai suoritetuksi vuonna 1935 ja opiskeli vielä lisäksi Leipzigissa, Stuttgartissa ja Pariisissa. Oma sävellystuotanto Kuusistolla jäi valitettavan suppeaksi muiden kiireiden vuoksi; vuosina 1936-1939 hän johti Suomalaisen Oopperan kuoroa, vuosina 1943-1063 toimi Töölön seurakunnan urkurina, vuodesta 1948 lähtien Sibelius-Akatemian opettajana, vuodet 1955-1957 Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston johtajana, akatemian vararehtorina vuodet 1956-1959 sekä rehtorina vuodet 1959-1971. Muiden kiireidensä ohella hän ennätti vielä kirjoittaa musiikkiarvosteluja Uuteen Suomeen.  

 

Konsertin päätösnumeron säveltäjä oli Tšekkoslvakian ´Zamberkissa 22.1.1929 syntynyt sellisti, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Petr Eben. Päätösteos oli Okna Windows (After Marc Chagall) Four movements for trumpet and organ. Teoksen neljä osaa olivat: blue window, green window, red window ja golden window, jonka säveltäjä vuonna 1976 sävelsi uruille ja trumpetille. Teos on täynnä filosofiaa ja uskonnollista mystiikkaa. Oliver Messiaen on se säveltäjä, johon Petr Ebeniä on usein verrattu katolisena urkurina. Kultainen viimeinen osa teoksesta oli ehdottomasti teoksen parasta antia. Lopuksi voisi esittää vienon toiveen Henri Herstalle: Toivottavasti Tuomiokirkon pitkäaikaisen urkurin ja diplomilaulajan, Matti Hannulan aloittama ja jo vahvat perinteet luonut Kesäillan urkusiikkia-sarja kesäsunnuntaisin voisi jatkua Matin muistoksi!

 

 

Helsingin Sanomat uutisoi näyttävästi perjantaina 20.9.2013 sivuillaan Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan yli 50 grammaa vuorokaudessa voita käyttävillä on 65 % suurempi riski saada sydäninfarkti kuin niillä, jotka käyttävät voita vain vähän tai eivät ollenkaan. Tutkimuksen mukaan riski kasvaisi yli neljä prosenttiyksikköä jokaista syötyä kymmentä voigrammaa kohden. Tutkimuksessa uutisen mukaan seurattiin vajaata 2000 miestä, jotka iältään olivat noin 50-vuotiaita tutkimukseen lähdettäessä ja he olivat myös sydäntauteja sairastamattomia. Kuudentoista vuoden aikana 378 heistä tutkimuksen mukaan sairastui sydäninfarktiin. Tutkimuksen tuloksena tutkijat suosittivat voinkäytön vähentämistä tai siitä kokonaan luopumista ja siirtymistä kasvispohjaisiin kevytlevitteisiin. Silmiinpistävää uutisoinnissa on tietenkin se, että uutinen jättää totaalisesti kertomatta sen, kuka tämän tutkimuksen rahoitti!

Suomessa valitun virallisen kannan mukaan lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus nauttivat valtiovallan erityissuojelua näissä ravitsemus- ja terveysasioissa. Meillä Suomessa syötetään täysin terveillekin ihmisille valtavia määriä kolesterolilääkkeitä; statiineja syö 650 000 suomalaista ja kaikkiaan 700 000 ihmistä syö meillä kolesterolin hoitamiseksi lääkkeitä. 1990-luvun alusta lähtien kolesterolilääkittyjen määrä on kasvanut vuosittain 15-20 %. Statiineja myydään Suomessa yli 100 miljoonalla eurolla ja Kela korvaa niistä vuosittain vähintään 30 miljoonaa euroa. Näin medikalisaatiosta tässä tapauksessa hyötyy ainoastaan lääketeollisuus lääkkeiden valtavan myynnin kautta. Kolesterolilääkityksestä tutkimusten valossa hyötyy noin yksi prosentti niiden käyttäjistä ja hekin ovat lähinnä geneettisestä kolesterolin kertymisestä kärsiviä ihmisiä. Varovaisesti arvioiden näiden lääkkeiden käyttö aiheuttaa meillä Suomessa seuraavia vaivoja ja sairauksia; rabdomyolyysejä n. 70 tapausta vuodessa, haimatulehduksia n. 250, munuaissairauksia n. 700, diabetessairauksia n. 550, maksavaurioita yms. ja yli 100 000 ihmistä kärsii jatkuvista lihas- ja nivelkivuista. Myös suolistovaivat lisääntyvät kolesterolilääkityksen käytön alettua ihmisillä, näin on käynyt varsinkin kolesterolitasoja alentavien fibraattien kanssa. Pelkästään vuonna 2010 Kela myönsi yli 24 000 uudelle diabetespotilaalle erityiskorvausoikeuden. Lääketieteen omat tilastot näyttävät, että idiopaattiset eli itsesyntyiset, ilman selkeää syytä olevat haimatulehdukset ovat viimeisten 12 vuoden aikana lisääntyneet Suomessa miehillä 68 % ja naisilla 37 %. On siis korkea aika avata keskustelu kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista ja jopa hengenvaarallisuudesta.

Lääkkeiden valmistus on suurta liiketoimintaa ja arvioidaan lääkkeiden markkinointiin käytettävän enemmän varoja kuin lääketehtaiden tutkimuksiin ja tuotekehityksiin. Tiedelehti Allergy Clincial Immunology julkaisi  vuonna 2009 tutkimuksen tiedelehtien artikkelien viittausten oikeellisuudesta. Tämän artikkelin mukaan 48 % aineistosta ja menetelmistä siteerattiin väärin sekä 28 % tuloksista sai myös väärän tulkinnan. Juuri näin on käynyt 50-luvun alussa aloitetulle ja yli 30 vuotta kestäneelle Framinghamin kolesterolitutkimukselle. Meidän oma kotoinen malliesimerkki oli 1970-luvulta alkanut Pohjois-Karjalan projekti, johon kunnolla "hirttäytyi" nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja, Diabetes- ja Sydänliiton hallitusten jäsen, valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja ja Turun yliopiston kansleri Pekka Puska. Projektihan valisti meitä suomalaisia, että voi on epäterveellistä ja tukkii verisuonemme sekä listaa jatkettiin vielä kaikilla eläinrasvoja sisältävillä ruoka-aineilla kuten rasvainen maito, lihan ihra, kerma, rasvaiset juustot, kananmunat ja punainen liha. Voi neuvottiin välittömästi vaihtamaan kovetettuihin, transrasvaa sisältäviin kasvirasvalevitteisiin. Paistaminen pitäisi nykyistenkin ohjeistuksien mukaan suorittaa kasviöljyllä, esim. rypsiöljyllä; nämä kasviöljyt vaan eivät kestä kuumentamista ja palaessaan muodostavat erittäin haitallisia yhdisteitä terveydelle. Lopputuloksena tästä Pohjois-Karjalan projektista oli, että maito- ja eläinrasvat eivät voi olla syy sydäninfarkteihin! Suomi tuli valituksi mukaan alunperin 22 maan tutkimukseen, mutta kun kaikista maista ei saatu haluttuja tutkimustuloksia, tutkimus kutistui seitsemän maan tutkimukseksi. Henkisten ja taloudellisten sidonnaisuuksien luonti lääketeollisuuden ja eri asiantuntijoiden välillä ei myöskään ole ongelmatonta; eri asiantuntijat ja professorit ovat monien terveysjärjestöjen - kuten Sydän- ja Diabetesliiton - puheenjohtajina ja hallitusten jäseninä, valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäseniä, käypä hoito-suositusten ja ruokaympyrän suunnittelutyöryhmässä, Suomen Akatemiassa johtajina, yliopistojen kanslereina ja opettajina. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tärkeätä on huomata myös erilaisia tutkimuksia luettaessa, kenen rahoittamia nämä tutkimukset ovat ja saako tutkijat vapaasti raportoida aivan kaikista tutkimustuloksista.

Ravinto nouseekin terveytemme avainasiaksi monasti. Niissä maissa, jossa ravintorasvat ovat mallillaan ei esiinny sydän- ja verisuonielinten eikä kroonisia tulehdustauteja läheskään niin paljoa. Esimerkkejä tällaisista maista voisi olla mm. Ranska, Sveitsi, useat Välimeren maat, Grönlanti ja Japani. Näissä maissa ei syödä keinotekoisia, pitkälle prosessoituja elintarvikkeita eikä margariineja tai kevytlevitteitä, vaan nämä korvataan luonnonmukaisilla ravinteilla ja rasvoilla, kuten kalarasvalla, voilla, kookosöljyllä ja oliiviöljyllä. No, mitä nämä meille niin usein sinnikkäästi tarjotut kevytlevitteet ja margariinit sitten ovat? Kurkistakaamme yhdessä sitä seuraavaksi.

 

Kevytlevitteiden ja margariinin valmistus tapahtuu korkeissa lämpötiloissa ja kovassa paineessa, sen valmistuksessa käytetään liuottimia ja raskasmetalleja. Valmistajat eivät itse kerro valmistusprosesseista ja se jo pitäisi herättää kuluttajien mielenkiintoa. Aivan ensiksi uutetaan öljykasvin siemeniä erilaisilla liuottimilla, kuten heksaanilla tai bentseenillä. Heksaani syntyy raakaöljyn jalostuksen sivutuotteena ja on vaarallinen sikiölle sekä aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä. Bentseeni on aromaattinen hiilivety ja tunnettu karsinogeeni, jota esiintyy maaöljyssä ja bensiinissä. Siitä valmistetaan mm. lääkkeitä, kankaita, värejä, muoveja, pesuaineita, räjähteitä ja synteettistä kumia. Se on hyvin myrkyllistä ja aiheuttaa mm. leukemiaa. Seuraavaksi tämä öljyseos käsitellään fosforihapolla, jota normaalisti käytetään ruosteenpoistoon sen metalleja syövyttävän vaikutuksen vuoksi. Näin aikaansaatu voimakas happo neutraloidaan runsaan emäksisellä lipeällä. Seuraavassa vaiheessa tämä käsittämätön massa valkaistaan ja deodoroimalla eri kemikaaleilla yritetään poistaa epämiellyttävä haju, maku ja suurin osa liuotinainejäämistä. Jos tällainen leviterasia jäisi vaikka pitemmäksikin aikaa vaikka mökillä pöydälle, niin eläimetkään eivät koskisi siihen! Tässä vaiheessa tuotteeseen jää mm. karsinogeenisiä 3-MCDP-yhdisteitä. Saksalainen toksikologian instituutti (BfR) määrittää, että 100 g margariinia päivässä ylittää viisinkertaisesti suurimman sallitun 3-MCDP:n päiväsaannin. Tämän jälkeen halutaan nestemäinen seos kovettaa lisäämällä rasvamolekyyliin vetyatomeja ja nikkeliä (näin muodostuvat haitalliset transrasvat) tai vaihtoesteröinnillä käyttäen apuna natriummetylaattia (syövyttävä aine, jonka pitkäaikaisia vaikutuksia ei tunneta). Nyt tähän harmaaseen massaan ryhdytään lisäämään erilaisia maku- emulgointiaineita. Koska valmistusprosessissa tuotteesta on tuhottu mm. vitamiinit, lisätään nyt tähän mönjään mm. synteettistä E-vitamiinia. Tähän biologisesti kuolleeseen massaan lisätään sitten kasvistanoleja ja -steroleja ja nimetään se vaikkapa "Benecoliksi". Kasvistanolit ovat kyllä terveydelle hyödyllisiä, mutta saamme ne paljon turvallisemmin monista muista tuotteista, kuten kasviksista, marjoista ja käsittelemättömistä rasvoista. Syntynyttä rasvamassa manipuloimalla käyttötarkoituksen mukaisesti, valmistetaan siitä myös kenkälankkia ja ihovoiteita. Kun sen halutaan muistuttavan mahdollisimman paljon voita, lisätään siihen vähintään 15 eri kemikaalia ja vettä siitä on kuitenkin enin osa.

Näin meidän terveydellä leikitään ja suositellaan vähän mitä sattuu! Kevytlevitteet ovat kyllä rasvoja, mutta ihmisravinnoksi kelpaamattomia sellaisia. Ne soveltuvat huomattavasti paremmin polkupyörän ketjujen rasvaukseen, kuin voileivän päälle levitteeksi. Hyvää terveyttä kaikille ja järjen käyttö on sentään vielä mahdollista ja joskus tuntuu, että se pitäisi velvoittaa lailla myös pakolliseksi! Mutta ihminenhän ei ole rationaalinen olento.

 

Sarjassa sukulaisia ja suojelukohteita esittelen tänään ensimmäisessä valokuvassa sukulaismiehen Raumalta, serkkuni aviomiehen ja kuvataiteilijan Pentti Peuran, jonka edessä istuu rakas vaimoni, oma suojelukohteeni (kuvassa penkillä vasemmalla, oikealla istuvasta ei ole tietoa). Pentti Peuran taidenäyttely merellisistä maisemista on koko syyskuun ajan esillä Uudenkaupungin Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-salissa osoitteessa Kullervontie 11, Uusikaupunki. Kuva on kuluneelta kesältä Rauman vanhasta kaupungista, joka taas on vuodesta 1991 ollut UNESCO:n maailmanperintölistan ainoana suojelukohteena Suomesta; samassa seurassa kuin Egyptin pyramidit, Paavin Vatikaani ja Intian Taj Mahal-temppeli.

Aiheetta unholaan jäänyt Suomen ensimmäisiä historiallisia romaaneja kirjoittanut kirkkoherran tytär ja Raumalla 4.2.1850 syntynyt kirjailija, maantieteilijä ja historioitsija Eva Charlotta Ljungberg kirjoitti eläinten suojelun ja matkailun lisäksi mielellään myös Raumasta. Tähän lainaan pienen tekstinäytteen häneltä: "Kaupunki on hyvin vanha, ei ole rakennettu minkään määrätyn asemapiirustuksen mukaan, jonka tähden matkustavaisten onkin hyvin vaikea löytää eri taloja, etenkin koska talojen numerot eivät tässä suhteessa ole mihinkään avuksi, sentähden että niissä ei ole mitään varmaa järjestystä. Ns. Naulamäki on omituinen ryhmä pieniä matalia ristiin rastiin rakennettuja taloja. V. 1878 vahvistetun uuden asemapiirustuksen mukaan muuttuu kaupunki ajan kuluessa hyvinkin toisennäköiseksi, jonkatähden nyt, jolloin muutos on toimeenpantava, monet omituisuudet tulevat esiin uusia taloja rakennettaessa. Semmoinen kun kaupunki nykyään on kapeine mutkikkaine katuineen ja mataline puurakennuksineen näyttää se kuitenkin intressantilta ja vanhanaikaiselta."  (Eva Ljungberg, Raumo: handbok för resande 1895).

 

Seuraavaksi lainaan tekstiä vuodelta 1926 Juhani Vikstedtiltä: "Tuskinpa yhdellekään toiselle historiallisista muistoista rikkaalle ja tyylikauniille kaupungille on kohtalo ollut niin kova kuin vanhalle Raumalle. Tuskin missään muualla on valtaan päässyt uudistushulluus siinä määrin vallannut ihmisten mielet kuin juuri täällä." (Juhani Vikstedt, Suomen kaupunkien vanhaa rakennustaidetta 1926).

 

"Ihmeellisellä tavalla on vanha, historiallinen kaupunginosa kapeine, mutkikkaine katuineen ja vaihtelevine, idyllisine kaupunkikuvineen säilynyt suuremmilta tulipaloilta vuosisatojen aikana. Yhtä merkillistä myös on, että juuri vanha kaupunginosa ainoana poikkeuksena maassamme on pystynyt säilyttämään asemansa kaupungin liikekeskuksena, seikka, joka monine probleemeineen antaa nykyoloissa paljon päänvaivaa kaupunkisuunnittelijalle, mutta on tehtävänä sitä mielenkiintoisempi." Viimeisin lainaus on Alfons Tammivaaraa 'Rauma - piirteitä sen kehityksestä ja uusista suunnitteluista', Rauma; Retkeilijä nro. 5 vuodelta 1938.

 

Tämä historiallinen kaupunki meren äärellä eteläisessä Satakunnassa katsotaan perustetuksi 14.4.1442 ja kun kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupunkia vuonna 1550 velvoitettiin raumalaisia porvareita muuttamaan Helsinkiin. Jo ennen kaupunkioikeuksien saantiakin Rauma on ollut merkittävä alueen kaupallinen ja uskonnollinen keskus; näiltä ajoilta ovat muistutuksena Rauman fransiskaaniluostarin kirkoksi muutettu Pyhän Ristin kirkko ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Rauma on aina elänyt merestä ja meritie on ollut kaupanteolle ratkaisevan tärkeä väylä. Kaupunki koki 1500-luvulla varsin monta uhkaavaa tulipaloa, mutta onneksemme säästyi kuitenkin jälkipolville nähtäväksi.

Tähän ihmeelliseen merikaupunkiin, Raumaan, kannattaa todella varata aikaa ja tutustua sen antimiin huolella!

 

                                Tampere-talon suuri sali juuri ennen konserttia.

 

Tampere Filharmonian kausisarja on potkaistu näyttävästi käyntiin; ensimmäinen kausisarjan syksyn 2013 konserteista - 6.9.2013 Santtu-Matias Rouvalin johtaessa konserttia - keräsi 1400 kuulijaa suureen saliin ja viime perjantain konsertti kokosi saliin ehkä hieman vajaat 1200 uteliasta kuulijaa. Tämä kausisarjan toinen konsertti on kuultavissa Ylen Areenan kautta (30 päivää perjantaista 13.9. lähtien), sillä Yleisradio tallensi konsertin ja lähetti sen myös suorana radiolähetyksenä Ylen Ykkösen kautta viime perjantaina.

Perjantain 13.9.2013 klo 19 Tampere Filharmonian konsertin kapellimestarina toimi tänä syksynä Tampereen Filharmonisen Kuoron taiteellisena johtajana aloittanut Jani Sivén. Sivén tunnetaan myös säveltäjänä ja hän ennättää johtaa Kamarikuoro Auditen ja Sinfonietta SOI-orkesterin lisäksi vielä Helsingin Concordia-nuoriso-orkesteria. Konsertin solisteina esiintyivät mezzosopraano Tuija Knihtilä, baritoni ja Lappeenrannan laulukilpailujen voittaja vuodelta 2013 Aarne Pelkonen sekä avustavia kuoroja oli lauteilla näyttävästi; Tampere Filharmonisen Kuoron lisäksi San Franciscon Choral Society sekä tamperelainen Pirkanpojat Jouni Rissasen johdolla.

Konsertin ohjelma koostui seuraavista teoksista; aloitusnumeron sai 9.10.1928 syntyneen Einojuhani Rautavaaran Cantus arcticus vuodelta 1972, konsertto linnuille ja orkesterille op. 61 - Oulun yliopiston tilausteos ensimmäiseen promootiotilaisuuteensa. Rautavaaran vanavedessä ui seuraavaksi teokseksi Edward Elgarin ylivoimaisesti suosituin lauluteos Sea Pictures op. 37, jonka säveltäjä sai esityskuntoon heinäkuussa 1899. Elgar omisti teoksensa mainiolle alttolaulajalle Clara Buttille ja teos sai kantaesityksensä Norwichin festivaalilla säveltäjän ollessa kapellimestarina lokakuussa 1899. Laulusarjan viisi tekstiä säveltäjä sävelsi englantilaisten 1800-luvun kirjailijoiden teksteihin ja yksi niistä on hänen vaimonsa Caroline Alice Elgarin runo. Teoksen osat ovat: I Meren kehtolaulu (Sea Slumber-song), II Suojasatamassa (In Haven/Capri), III Pyhäpäivän aamu merellä (Sabbath Morning at Sea), IV Korallien maa (Where Corals Lie) ja V Uimari (The Swimmer). Välittömästi väliajan jälkeen sekä salin kuulijoille että kaikille radiovastaanotinten äärellä viihtyneille tarjoutui tilaisuus tutustua säveltäjä Olli Kortekankaan sinfoniseen kantaattiin Seven Songs for Planet Earth, jonka toisena tilajana on Tampere Filharmonia ja teos sai siis näin Suomen ensiesityksen. Sävelteos sai syntynsä Choral Arts Society of Washingtonin tilauksesta ja keskeisimmät tekstit teokseen ovat kentuckyläisen runoilijan ja luontoaktivistin Wendell Berryn. Teos kantaesitettiin Washingtonin Kennedy Centerissä toukokuussa 2011. Olli Kortekangas on nyt jo edesmenneen piispamme Paavo Kortekankaan poika ja sävellystä hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaraan ja Eero Hämeenniemen hellässä hoidossa vuosina 1974-1981 jatkaen sieltä vielä Berliiniin saamaan lisäoppia säveltämiseen. Olli Kortekangas on itse opettanut Espoon musiikkiopistossa, Teatterikorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa. Säveltäjä Kortekankaan yli sadan teoksen joukossa on kamarimusiikkia, kuoromusiikkia, orkesterimusiikkia ja oopperoita. Erityisen hyvin Kortekangas tunnetaan säveltäjänä juuri erilaisille kokoonpanoille kirjoitetuista laulu- ja kuoroteoksista. Kortekankaan oopperoista mainittakoon esim. Grand Hotel (1985), Joonan kirja (1995), Marian rakkaus (1999), Messenius ja Lucia (2004), Isän tyttö (206) ja Yhden yön juttu (2011).

 

Kaikki konsertin esittelytilaisuudessa olleet viriilit kuulijat pääsivät seuraamaan 16.5.1955 Turussa syntyneen säveltäjä Olli Kortekankaan selostusta teoksestaan ja sen syntyvaiheista. Säveltäjä mm. kertoi, miksi hän pitää teostaan kantaattina ja miksi hän kutsuu teosta sinfoniseksi. Teoksen tiukka muoto ja aiheen käsittely viittaavat sinfoniaan ja kuulija voi melko vaivattomasti seurata vedessä muodostuvia, laajenevia renkaita, jotka vievät viestiä eteenpäin. "Keskeisintä käyttämieni laulutekstien aiheissa on ihmisen eksistenssin ymmärtäminen. Mikä on ihmisen paikka maailmassa?" Sinfonisen kantaatin osat ovat seuraavat: I I go Among Trees (Menen puiden lomaan), II From The Praise of the Creatures (Luotujen ylistyksestä), III Sowing the Seed (Siemeniä kylväessäni), IV Yolk - Chanting the Landscape (Joiku - Lauletaan maisema), V We Who Prayed and Wept (Me, jotka rukoilimme ja itkimme), VI The Beat (Syke) ja VII The Peace of Wild Things (Villin luonnon rauha).

Liitän tähän vielä muutaman valokuvan viime perjantain konsertin esittelytilaisuuden tunnelmista ja sen jälkeen voimmekin kaikki yhdessä lähteä Ylen Areenan äärelle kuulemaan Tampere Filharmonian perjantain konserttia Tampere-talon suuresta salista!