Se lääke, jota ylhäält' anotaan,                                                                                                                         On usein itsessämme; pääsy vapaa                                                                                                                 On meillä onnenmaahan; tylsät vaan                                                                                                                Ja arat hankkeet taivas estää tapaa...

                                         William Shakespeare

Helsingin kaupunginorkesterin konsertti 11.9.2013 ja sen uusinta seuraavana päivänä 12.9.2013 tarjosi järeän paketin; kaksin kappalein ensiesityksiä ja niiden välissä vielä yksi suomalainen tilausteos ja sen kantaesitys. Konsertin yhdeksi kantavaksi teemaksi voisi nimetä teatterin ja sen maailman, yhdistävänä tekijänä kaikille konsertissa kuultaville teoksille on myös se, että kutakin teosta on toistaiseksi kuultu vielä melko vähän. Konsertin kapellimestarina toimi orkesterin ylikapellimestari John Storgårds ja vierailevana  konserttimestarina Jan Söderblom.

                                                      William Shakespeare

 

Juutalainen 24.7.1880 Sveitsin Genevessä syntynyt säveltäjä Ernest Bloch opiskeli musiikin ihmeellisyyksiä Brysselin konservatoriossa mm. Eugéne Ysaÿen johdolla ja jatkoi opintojaan myöhemmin vielä Hampurissa Hoch-konservatoriossa. Kolminäytöksisen oopperansa - samalla myös hänen ainoa oopperansa - Bloch sävelsi jo vuosina 1904-1906 ensi-illan ollessa Pariisissa vuonna 1910 ja Yhdysvaltoihin hän muutti vuonna 1916 saaden maan kansalaisuuden vuonna 1924. Institute of Musicin musiikillisena johtajana Yhdysvaltain Clevelandissa Bloch oli vuosina 1920-1925 ja siirtyi sieltä San Franciscon konservatorion johtajaksi vuosiksi 1925-1930. Enimmän osa 1930-lukua Ernest Bloch vietti synnyinmaassaan Sveitsissä, kunnes 30-luvun lopussa palasi Yhdysvaltoihin takaisin lopuksi elämäkseen. Ernest Bloch kuoli Portlandissa Oregonissa 15.7.1959.

                                                                   Ernest Bloch

 

Ernest Bloch ei ole ainoa säveltäjä, joka on innostunut Skotlantiin sijoitetusta William Shakespearen Macbeth-tragediasta, mutta hänen tapauksessaan kävi kyllä valitettavasti sillä lailla, että teos ei herättänyt suurtakaan mielenkiintoa enempää yleisössä kuin arvostelijoissakaan. Shakespearen näytelmään perustuvan ranskankielisen libreton teki Edmond Flog. Bloch teki vielä vuonna 1934 teoksesta uuden version ja vuonna 1950 hän edelleen muokkasi oopperan viisinäytöksiseksi ja englanninkieliseksi muuttaen, mutta tämäkin versio näki ensi-iltansa vasta vuonna 2009 Englannissa. Edelleen tätä Blochin oopperaa esitetään todella harvoin, mutta toisinaan saapuu esitettäväksi kaksi orkesterivälisoittoa tästä oopperasta. Ensimmäinen välisoitto johdattaa oopperan ensimmäiseen näytökseen ja toinen välisoitto avaa kolmannen näytöksen oopperassa. Ernest Blochin kaksi sinfonista välisoittoa oopperasta Macbeth keskiviikon 11.9.2013 Musiikkitalossa Helsingin kaupunginorkesterin soittamana oli siis Suomen ensi-ilta. Varhaistuotannossaan Blochin musiikki edustaa myöhäisromanttista aikakautta ja musiikilliset vaikutteet ovat lähellä Debussyn, Musorgskyn, Brucknerin, R. Straussin ja Mahlerin musiikkia. Myöhemmissä teoksissaan hän ottaa vaikutteita juutalaisesta liturgisesta ja kansanmusiikista sekä vaihtelun vuoksi hän on myöhemmin kokeillut myös uusklassista tyyliä ja jopa atonaalisuutta.

                                   Helsingin kaupunginorkesterin kenraaliharjoitus 11.9.2013

Helsingin kaupunginorkesterin ehdottomia syyskauden huippuhetkiä oli keskiviikon 11.9.2013 klo 19 orkesterin Jukka Linkolalta tilaaman Pianokonserton nro 2 Serenades and Cabaret Dances tilausteoksen kantaesitys Musiikkitalossa pianisti Iiro Rantalan toimiessa solistina konsertossa. Teos sai alkuideansa Jukka Linkolan vieraillessa noin neljä vuotta sitten pianisti Iiro Rantalan tv-ohjelmassa Iirottelua.  Taiteilijaprofessori, pianisti, säveltäjä ja 21.7.195 Espoossa sytynyt Jukka Linkola on laajassa tuotannossaan keskittynyt lähinnä oopperoiden, orkesteri-, kamari- ja kuoromusiikin sekä monenlaisten jazzteosten säveltämiseen. Keskeisin tuotanto kattaa kymmenen oopperaa ja kaksitoista orkesterisäestyksellistä solistikonserttoa. Vuosina 1979-1992 Jukka Linkola toimi Helsingin kaupunginteatterin kapellimestarina ja hänen ensimmäinen Helsingin kaupunginteatterille tehty musikaali oli Peter Pan. Muita Linkolan säveltämiä musikaaleja ovat olleet mm. Max ja Moritz (1987), Kallion kimallus (1990), Antti Puuhaara (1994) sekä Astoria (2003). Elokuvaohjaaja Matti Kassilan elokuviin Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) ja Kaikki pelissä (1994) säveltäjä Jukka Linkola on tehnyt musiikin samoin kuin Päivi Hartzellin elokuvaan Lumikuningatar (1986) ja Mats Arehnin ruotsalaiseen elokuvaan Valkoisia valheita (1995).

Vuosien saatossa säveltäjä Jukka Linkolan musiikkia on onneksi tallennettu runsaasti. Viimeisimmät tallenteet ovat Alba Recordsin julkaisuina ilmestyneet ooppera Robin Hood, Winds (musiikkia klarinetille, viululle ja kamariorkesterille) Lapin kamariorkesteri John Storgårdsin johdolla, musikaali Astoria (Jukka Itkosen Ari-Matti Hedmanin idean pohjalta kirjoittamat sanat), ooppera The Journey ( Kymi Sinfonietta Juha Nikkolan johdolla) ja Sisu. Ondine julkaisi ooppera-dvd:n Hui Kauhistus ja vuonna 2011 Linkolalta kantaesitettiin kaksi uutta oopperaa. Turun Filharmoninen orkesteri tilasi säveltäjä Jukka Linkolalta ensimmäisen pianokonserton Euroopan kulttuuripääkaupunkitapahtumaan vuonna 2011 ja 2012 kantaesitettiin Linkolan musikaali Sydämeni laulu. Rockland on Pine Mountain Music Festivalin (Michigan, USA) tilaama ooppera Robin Hood kantaesitettiin Suomen kansallisoopperassa 14.1.2010. Lisäksi vuoden 2013 toukokuussa sai kantaesityksensä Suomen kansallisoopperan tilausteos ooppera Hölmöläiset.

"Minua on aina viehättänyt räiskyvien ja tanssillisten ainesten sulauttaminen laulavaan ja melodiseen ilmaisuun orgaanisesti. Kun tiesin Iiro Rantalan soittavan kantaesityksen, oli helppo myös itselleni palata 'omille juurilleen'. Meillähän on Iiron kanssa kummallakin vahva jazz- ja teatteritausta. Tässä konsertossa on melkoinen annos tuhtia rytmiikkaa ja toisaalta myös hämyisiä ja rauhallisia balladiteemoja.

Sävellysprosessin alkulähtökohtana oli omien teatterinäkyjen ja näyttämöllisten muistojen palapelin kokoaminen kuusiosaiseksi musiikilliseksi mielikuvakokonaisuudeksi. Teoksessani monet teatterin ja kirjallisuuden hahmot saavat soivan näköismielikuvan. Fuga, Ragtime, Tango ja Polkka saavat myös tungettua lonkeronsa partituurin lehdille. Koko sävellysajan itselläni oli tarve etsiä henkilökohtaisten mieltymysten mukaista musiikkia, jossa tarinaa kuljettavat seesteinen kauneus, täyteläisesti soiva harmonia ja vääjäämättömästi eteenpäin laukkaava villi svengi.

Olen käyttänyt ’vallatonta’ ja rehevää orkestrointitapaa. Orkesterin virtuoosimaisissa soolopyrähdyksissä on tärkeä rooli myös viululla, sellolla ja klarinetilla. Lyömäsoitinryhmä pitää huolen groovesta ison soitinarsenaalin turvin. Rytmimusiikillisia päästöjä on jäänyt nuotteihin melko paljon, ja niin oli alun perin tarkoituskin. En ole Crossings-orkesteriteoksen (1983) jälkeen kirjoittanut sinfoniakokoonpanolle mitään näin ’crossoveria’.

Pianostemma on läpikirjoitettu, olen kuitenkin jättänyt Iirolle yllätyksen mahdollisuuden. Voi siis olla, että Heavy Fugaan tulee Iirolta improvisoitu kadenssi, se kuullaan siis Helsingin Musiikkitalossa."

                                   Säveltäjä Jukka Linkola (vas.) ja solisti Iiro Rantala

 

Linkolan Pianokonsertto nro 2 osat ovat 1. Desdemona, 2. Tango Casanova, 3. Rockrag, 4. Miss Julie, 5. Solveig and the Dovre Polka ja 6. Heavy Fuga. Näistä osista 1., 4. ja 5. edustivat rauhallisempia balladeja ja loput kolme olivat taas enemmän rytmien juhlaa. Mainion pianosolistin eläytynyt soittokin tuntui kasvaneen konserttipäivien edetessä. Kaikkiaan teos oli taiturillista soittoa ja riemastuttavaa kuunneltavaa teatterin maailmasta vankalla ammattitaidolla toteutettuna. Kenraaliharjoituksessa säveltäjä Linkola korjasi vielä muutamasta kohdasta dynamiikkamerkintöjä. Linkolan luottokapellimestari John Storgårds osoitti jälleen "kyntensä" sekä Helsingin kaupunginorkesterin koulutetut muusikot saivat erinomaisen paikan näyttää, kuinka sinfoniaorkesteri tarvittaessa taipuu tällaiseen jazz- ja rytmimusiikin sekä konserttimusiikin yhteen saattamiseen.

                                                       Dmitri Šostakovitš vuonna 1930

Konsertin kolmantena teoksena väliajan jälkeen yleisö hiljentyi ensikertaa Suomessa kuuntelemaan 25.9.1906 Pietarissa syntyeen Dmitri Šostakovitšhin Orkesterisarjaa oopperasta Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth, joka tammikuussa 1934 sai kantaesityksensä silloisessa Leningradissa. Oopperan sävellystyö alkoi syksyllä 1931 ja teosta ennätettiin esittää 49 kertaa, ennen kuin tammikuussa 1936 Pravda-lehti teilasi sen ja käytännössä teoksen esitykset päättyivät siihen pitkäksi aikaa. Säveltäjä muutti teoksen nimen Katariina Izmailovaksi vuonna 1962 ja teos palasi uusittuna laitoksena esitykseen.

Oopperan tarina perustuu kirjailija Nikolai Leskovin (1831-1895) novelliin kauppiaan miniästä Katarinasta, joka kyllästyy kylmäkiskoiseen aviosiippaansa ja ryhtyy intohimoiseen suhteeseen Sergei-rengin kanssa. Lopulta appiukko myrkytetään ja aviomies kuristetaan ja lemmenpari todetaan syyllisiksi tekoihin. Heidät karkotetaan Siperiaan, mutta matkalla sinne Sergei ihastuu toiseen naiseen ja intohimodraama saa surullisen lopun, kun Katarina tekee itsemurhan.

Yhdysvaltalainen kapellimestari James Conlon on kunnostautunut unohdettujen teosten esiin kaivajana ja sovittajana. Conlon arvottaa Šostakovitšhin oopperan 1900-luvun suurimmaksi oopperateokseksi ja hän rakensi sitä 12-osaisen orkesterisarjan vuonna 1991, johon hän valitsi kahdeksan kohtausta tästä oopperasta. 40 minuuttisen orkesterisarjan musiikista suurin osa löytyy oopperasta samanlaisena ja muutamia oopperan lauluosuuksia on korvattu oboella ja alttohuilulla.

Orkesterisarjan osat ovat: I Izmailovien maatilalla, II Interlude Largo, III Vaarallinen jännite, IV Interlude Allegro, V Katarina & Sergei I, VI Interlude Adagio, VII Passacaglia, VIII Katarina & Sergei II, IX Juopporetku, X Interlude Allegretto, XI Poliisien tulo ja XII Karkotus. Ylikapellimestari John Storgårds oli kaivanut teoksesta hyvin värikylläisen ja jykevän, mutta toisaalta hennon herkän version esille kuulijakunnalle.