Sarjassa sukulaisia ja suojelukohteita esittelen tänään ensimmäisessä valokuvassa sukulaismiehen Raumalta, serkkuni aviomiehen ja kuvataiteilijan Pentti Peuran, jonka edessä istuu rakas vaimoni, oma suojelukohteeni (kuvassa penkillä vasemmalla, oikealla istuvasta ei ole tietoa). Pentti Peuran taidenäyttely merellisistä maisemista on koko syyskuun ajan esillä Uudenkaupungin Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-salissa osoitteessa Kullervontie 11, Uusikaupunki. Kuva on kuluneelta kesältä Rauman vanhasta kaupungista, joka taas on vuodesta 1991 ollut UNESCO:n maailmanperintölistan ainoana suojelukohteena Suomesta; samassa seurassa kuin Egyptin pyramidit, Paavin Vatikaani ja Intian Taj Mahal-temppeli.

Aiheetta unholaan jäänyt Suomen ensimmäisiä historiallisia romaaneja kirjoittanut kirkkoherran tytär ja Raumalla 4.2.1850 syntynyt kirjailija, maantieteilijä ja historioitsija Eva Charlotta Ljungberg kirjoitti eläinten suojelun ja matkailun lisäksi mielellään myös Raumasta. Tähän lainaan pienen tekstinäytteen häneltä: "Kaupunki on hyvin vanha, ei ole rakennettu minkään määrätyn asemapiirustuksen mukaan, jonka tähden matkustavaisten onkin hyvin vaikea löytää eri taloja, etenkin koska talojen numerot eivät tässä suhteessa ole mihinkään avuksi, sentähden että niissä ei ole mitään varmaa järjestystä. Ns. Naulamäki on omituinen ryhmä pieniä matalia ristiin rastiin rakennettuja taloja. V. 1878 vahvistetun uuden asemapiirustuksen mukaan muuttuu kaupunki ajan kuluessa hyvinkin toisennäköiseksi, jonkatähden nyt, jolloin muutos on toimeenpantava, monet omituisuudet tulevat esiin uusia taloja rakennettaessa. Semmoinen kun kaupunki nykyään on kapeine mutkikkaine katuineen ja mataline puurakennuksineen näyttää se kuitenkin intressantilta ja vanhanaikaiselta."  (Eva Ljungberg, Raumo: handbok för resande 1895).

 

Seuraavaksi lainaan tekstiä vuodelta 1926 Juhani Vikstedtiltä: "Tuskinpa yhdellekään toiselle historiallisista muistoista rikkaalle ja tyylikauniille kaupungille on kohtalo ollut niin kova kuin vanhalle Raumalle. Tuskin missään muualla on valtaan päässyt uudistushulluus siinä määrin vallannut ihmisten mielet kuin juuri täällä." (Juhani Vikstedt, Suomen kaupunkien vanhaa rakennustaidetta 1926).

 

"Ihmeellisellä tavalla on vanha, historiallinen kaupunginosa kapeine, mutkikkaine katuineen ja vaihtelevine, idyllisine kaupunkikuvineen säilynyt suuremmilta tulipaloilta vuosisatojen aikana. Yhtä merkillistä myös on, että juuri vanha kaupunginosa ainoana poikkeuksena maassamme on pystynyt säilyttämään asemansa kaupungin liikekeskuksena, seikka, joka monine probleemeineen antaa nykyoloissa paljon päänvaivaa kaupunkisuunnittelijalle, mutta on tehtävänä sitä mielenkiintoisempi." Viimeisin lainaus on Alfons Tammivaaraa 'Rauma - piirteitä sen kehityksestä ja uusista suunnitteluista', Rauma; Retkeilijä nro. 5 vuodelta 1938.

 

Tämä historiallinen kaupunki meren äärellä eteläisessä Satakunnassa katsotaan perustetuksi 14.4.1442 ja kun kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupunkia vuonna 1550 velvoitettiin raumalaisia porvareita muuttamaan Helsinkiin. Jo ennen kaupunkioikeuksien saantiakin Rauma on ollut merkittävä alueen kaupallinen ja uskonnollinen keskus; näiltä ajoilta ovat muistutuksena Rauman fransiskaaniluostarin kirkoksi muutettu Pyhän Ristin kirkko ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Rauma on aina elänyt merestä ja meritie on ollut kaupanteolle ratkaisevan tärkeä väylä. Kaupunki koki 1500-luvulla varsin monta uhkaavaa tulipaloa, mutta onneksemme säästyi kuitenkin jälkipolville nähtäväksi.

Tähän ihmeelliseen merikaupunkiin, Raumaan, kannattaa todella varata aikaa ja tutustua sen antimiin huolella!