Arkeologit ovat löytäneet täältä asutuksen merkkejä jo kivikaudelta asti ja kelttiläiset perustivat tänne siirtokunnan paikkaan, jossa Wien joki laskee Tonavan kanavaan. Roomalaiset rakensivat tänne jo aikanaan linnoituksia suojakseen pohjoisen Germaniaa vastaan. Wienin keskustan paikalla heillä oli Vindobonan  sotilasleiri, joka tuhoutui kansainvaellusten aikana 400-luvulla. Kaarle Suuri antoi maat baijerilais-fanklaisille uudisasukkaille ja vuodesta 907 vuoteen 955 unkarilaiset hallitsivat täällä, mutta keisari Otto Suuri taas karkotti unkarilaiset. Henrik II Jasomiergottin hallitessa vuonna 1155 rajakreivikunnasta muodostettiin herttuakunta. 1156 herttua Henrik II asetti pääkaupunkinsa sinne, missä Tonava jättää Alpit ja tulee Pannonian alangolle eli Wieniin.  Wien sai kaupunkioikeudet 1221 ja ristiretkeläiset olivat auttamassa sitä taloudelliseen nousuun. Vuonna 1246 viimeinen Babenbergiläinen hallitsija Frekdrik II Riitaisa kaatui taistelussa unkarilaisia vastaan ja Böömin kuninkaasta, Ottokar II:sta, tuli hallitsija Itävaltaan. Melko pian eli 1276 - 1278 Ottokar hävisi Saksan kuninkaalle Rudolf I:lle valtakuntansa ja voittonsa jälkeen alkoi Habsburgien valtakausi ja Rudolf jakoi herttuakunnan poikiensa kesken. Tämä Habsburgien valtakausi kestikin sitten aina vuoteen 1918 asti.

Vuonna 1365 perusti herttua Rudolf IV Wieniin yliopiston ja ryhtyi uudistamaan Tapanin kirkkoa uuden viiniveron avulla. Tuolloin kirkko ei vielä ollut tuomiokirkko ja goottilaistyylistä kirkkoa on keskiajalta lähtien rakennettu noin kahdeksansataa vuotta. Wien kuului 1400-luvulle asti Passaun hiippakuntaan ja sen vuoksi kirkko nimettiin Passaun suojeluspyhimykselle ja ensimmäiselle marttyyrille, Pyhälle Tapanille. Habsburgien toinen keisari Fredrik III haudattiin 1493 tähän kirkkoon ja hänen hallintakaudellaan Wienistä oli jo tullut oma hiippakuntansa. Kirkossa on 250 000 lasitiiltä ja kirkon 137 m korkeasta kellotornista avautuu muhkea näköala yli kaupungin, mutta viime sodan aikana kirkko koki kovia menetyksiä. Kuvassa näkyy osa kirkon uruista, urkurin "kojelauta".

Tämä kaupunki, Wien, huokuu kulttuuria monin eri tavoin, mutta jos tänne matkasi johtaa, kannattaa ehdottomasti katsastaa myös Wienin Filharmonikkojen kotisali, Musikverein. Suurta salia pidetään yhtenä maailman parhaista akustiikaltaan ja tämä on juuri se sali, josta Filharmonikot soittavat Uuden Vuoden tervehdyksensä vuosittain maailmalle. Suuren salin kattorakenne on seinistä erillään ja salin alle on rakennettu huone kaikupohjaksi. Suureen saliin (Kultainen sali) mahtuu 1750 kuulijaa istumaan ja lisäksi on vielä seisomapaikkoja tarjolla. Varsinkin kamarimusiikkikonsertteihin talossa käytetään 660-paikkaista pientä Brahms-salia ja lisäksi talossa on myös neljä pienempää salia. Gesellschaft der Musikfreunde eli Musiikin Ystävien Yhdistyksen talo valmistui vuonna 1869 - samana vuonna valmistui myös 1642 istuvaa ja 567 seisovaa katsojaa vetävä maailman kuulu Wienin Valtionooppera - tanskalaisen arkkitehti Theophil Hansenin suunnittelemana. Samainen arkkitehti on luonnostellut myös Wienin kreikkalaistyylisen Pörssirakennuksen ja Itävallan Parlamenttitalon.

Wienin kaupunki on vetänyt monia säveltäjiä puoleensa ja täällä he ovat asustaneet ja luoneet taidettaan. Luetteloa voisi jatkaa melko pitkään, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi nyt vaikkapa Haydn, Mozart, Beethoven, Schubert, Brukner, Brahms ja Straussit. Vähäiset ovat nautintomme elinaikanamme, joten ihmetelkäämme ja nauttikaamme täysin siemauksin, ystävät kalliit, tämän kulttuurikaupungin parhaista antimista.