Tänä iltana taas musiikki vie miestä uusiin seikkailuihin,
mutta sitä ennen on vielä hetki aikaa muistella perjantain 9.3.2012
kulttuuritapahtumaa Tampere-talossa, Kultakuumeen esitystä musiikin kera.
Moniko meistä oli tietoinen, että Chaplin vielä myöhemmällä iällään
käsikirjoitti elokuvakäsikirjoituksen The Freak Etelä-Amerikasta löytyvästä
siivekkäästä tytöstä, ja että hän vielä viime elinvuosinaan suunnitteli
säveltävänsä Thomas Hardyn romaaniin pohjautuvan oopperan – oopperatalo oli
myös kiinnostunut tämän oopperan esittämään - Milanon La Scala-oopperaan? 1972
Chaplin kävi noutamassa Oscar-palkinnon ansioistaan ”elokuvista aikamme
taidemuotona”. 1973 hän sai vielä Oscar-palkinnon musiikistaan omassa
elokuvassa Parrasvalot ja 1975 kuningatar Elisabeth II löi hänet ritariksi.
Valitettavasta Chaplinin ikä ja heikentynyt terveys tulivat The Freak elokuvan
sekä suunnitellun oopperan esteeksi ja molemmat jäivät tekemättä. Näin ollen
Chaplinin viimeiseksi elokuvaksi jäi Hongkongin kreivitär, jota kriitikot
pitivät vanhanaikaisena ja joka taloudellisestikin menestyi melko heikosti.
Siitäkin elokuvasta jäi monien mieleen elämään ja jopa listahitiksi Chaplinin
laulu, This is my song, Petula Clarkin esittämänä. Monet tuntevat tämän
elokuvahistorian kuuluisan neron ansiot näyttelijänä, ohjaajana,
käsikirjoittajana, tuottajana, leikkaajana ja välistä jopa maskeerauksesta ja
puvustuksesta vastaavana sekä musiikistaan elokuvissaan. Mutta millaiset olivat
Chaplinin musiikilliset valmiudet?
Chaplinista on kirjoitettu niin paljon historiaa, että
voimme melko varmasti jo paljon tietää niiden perusteella. Hän ei koskaan
saanut varsinaisesti mitään musiikillista peruskoulutusta. 16-vuotiaana
näyttelijänä teatteriorkesterien johtajat antoivat hänelle oppia viulun-,
sellon- ja pianonsoitossa. Jos yleisö ei mieltynyt elokuvaan, Chaplinin
mielestä musiikista täytyi kuitenkin voida nauttia. Hänelle musiikin luoma
tunnelma oli tärkein ja romanttinen ja elegantti musiikki loi elokuvalle
tunteellisen taustan tehden elokuvasta täydellisen taideteoksen. Hän pyrki aina
tekemään melodista musiikkia, sitäkin uhmaamalla, että hänen musiikkinsa
joidenkin mielestä jo synnyinhetkenään kuulosti vanhanaikaiselta. Chaplin
perusti vuonna 1916 oman kustannusyhtiön, Charles Chaplin Music Corporation,
joka julkaisi hänen varhaisia sävellyksiään. Vuonna 1921 Chaplin sävelsi teemat
kahteen elokuvaansa ja 1923 ilmestyneestä Nainen Pariisissa elokuvasta lähtien
hän alkoi kiinnittää huomiota tarkasti elokuviensa musiikin esityksiin.
Chaplin ei yksin pystynyt musiikillisia ideoitaan siirtämään
nuottiviivastolle eikä tekemään musiikillisia sovituksia orkesteria varten.
Tämän vuoksi hän käytti tähän tehtävään musiikillisia avustajia aina Nainen
Pariisissa elokuvasta lähtien säännöllisesti. Ammattimuusikko Eric James sai
kunnian toimia Chaplinin musiikillisena avustajana vuodesta 1956 lähtien aina
Chaplinin kuolemaan asti eli vuoteen 1977. Kannustan tässä yhteydessä kaikkia
kiinnostuneita tutustumaan hänen kirjoittamiin muistelmiin, Making Music With
Charlie Chaplin vuodelta 2000, jossa James kertoo parivaljakon työskentelystä
mm. Chaplinin kotona Sveitsissä. Koko yhteistyön ajan James kunnioitti
Chaplinia suuresti ja hän koki itsensä koko perheelle läheiseksi. Samoin hän
vietti perheen kanssa yhteisiä juhlia ja häneen suhtauduttiin kuin konsanaan
perheen jäseneen. Yhteistyön hedelminä syntyneeseen musiikkiin Chaplin sai
täydet oikeudet ja tämä varmistettiin kirjallisella sopimuksella yhteistyön
alusta alkaen. Kirjassaan James mainitsee yhteistyön olleen huomattava kunnioitus,
vaikka hän myöhemmin sai huomata rahallisen korvauksen olleen melko vaatimaton
tehtyyn työhön nähden. Muistelmateoksessaan James kertoo pettyneensä Nainen
Pariisissa elokuvan uudelleensävellyksen aikoihin osuuksiinsa
erityiskorvauksista – ainoan kerran toivoessaan tekijänoikeuksia näkyviin
elokuvaan -, joita paitsi hän kuitenkin jäi. Tämän elokuvan musiikkia tehdessä
Chaplin ilmoitti, että hänellä ei ole musiikillisia ideoita ja James sai
ehdottaa omia sävelmiä, joista Chaplin sitten valitsi käytettävät sopivaksi
kokonaisuudeksi. The Chaplin Revue-elokuvasarjan musiikkia tehtäessä Chaplin
suostui julkisesti musiikillisen kumppanuuden tunnustamaan julkaistessaan
tekijätiedoissa asian.
Musiikilliset ideat lähes poikkeuksetta olivat
kiistattomasti lähtöisin Chaplinilta. Hän hyräili, lauloi tai soitti pianolla
melodiat musiikkiavustajalleen tai tallensi melodiat nauhurille. Chaplin itse
pystyi kiinnittämään huomionsa ainoastaan melodioihin ja kaikki muu oli hänen
kannaltaan vain säestystä. James sai varsin itsellisesti seuraavaksi työstää
musiikista pianopartituurin ja tässä työvaiheessa Chaplin ei juuri puuttunut
prosessiin. Perfektionistina Chaplin – aivan kuten myös kuvauksia tehdessään
saattoi hioa asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja ottoja filmille saattoi
kertyä melkoisesti – työstövaiheessa pulppusi yleensä ideoita ja ne myös
saattoivat vaihtua toisiin melko vauhdikkaasti. Avustajalta vaadittiin varmaan
suunnatonta kärsivällisyyttä ja myöhemmin yhteistyön jatkuessa James osasikin
jo Chaplinin voimien ehtyessä ajatella jo lähes Chaplinin tavoin ja toteuttaa
hänen ajatuksiaan pitkällisellä kokemuksen seurauksena. Orkestraatiota
suunnitellessa Chaplin yleensä sanoi, mille soitinryhmälle jokin fraasi tuli
kirjoittaa ja usein hän suosi jousistoa ja varsinkin selloja, vaskisoitinten
jäädessä pienemmälle huomiolle. Chaplin haki partituurista ”yliorkestrointia”
ja huomautti, jos nuottiviivastolla vaskilla oli liiaksi mustaa tai kuviot
olivat liian kiharaisia. Chaplin edellytti Jamesin kirjoittamaan sovitukset
niin selkeiksi, ettei kallista studioaikaa kuluisi hukkaan. Äänitystilanteissa
Chaplin usein vielä puuttui ammatti-ihmisten työskentelyyn määräämällä esim.
mikrofonien paikoista tai säädöistä.
Huolimatta edellä kerrotusta Chaplin oli yksi
elokuvahistorian omalaatuisimmista neroista ja hän jätti täysin kiistatta oman
jälkensä kaikkeen tekemiseensä. Onneksi suunnattomista vaikeuksista huolimatta
hän elämänsä aikana ennätti myös saada tunnustusta tekemisistään. Nauttikaamme
siis yhdessä hänen elokuvistaan ja muistelkaamme hänen musiikkia
kuunnellessamme myös tätä pientä, mutta, ah, niin suurta miestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti