Vuoden 2008 alusta alkaen tämä legendaarinen pianomerkki on ollut japanilaisen Yamahan omistuksessa, mutta merkkinä Bösendorfer on yksi kaikkein vanhimmista ja eittämättä yksi kuuluisimmista. Juuret  juontavat vuoteen 1828 ja heinäkuun 25. päivään, jolloin puuseppä Ignaz Bösendorfer sai luvan perustaa Itävallan Wieniin pianotehtaan ja harjoittaa ammattiaan. Tehtaan virallinen nimi on L. Bösendorfer Klavierfabrik GmbH. Onni oli uudella tehtaalla myötä ja ensimmäisen vuosikymmenensä aikana merkki valtasi merkittäviä markkinoita ja merkki on ollut koko elinkaarensa hyvin tarkka siitä, että se tunnetaan korkeasta laadustaan. Varsin pian Keisarikunnan hovihankkijaksi päässyt Bösendorfer alkoi myös saada aikalaisten taiteilijoiden keskuudessa jalansijaa ja aivan ensimmäisiä Bösendorferin laatuun luottajia oli paikoin raskastakin kyytiä soittaessaan antanut säveltäjä ja pianotaiteilija Franz Liszt. 1830-luvun lopussa ja 1840-luvun alussa merkki keräsi useita huomionosoituksia ja palkintoja eri yhteyksissä ja Bösendorfer sai hiljalleen vallattua alaa myös ympäri Eurooppaa. Säveltäjistä merkin taakse vahvasti lyöttäytyivät ainakin Anton Webern, Gustav Mahler ja Alban Berg sekä Anton Rubinstein. Kysyntä ja myynti lisääntyi huomattavasti ja isä Bösendorfer suunnitteli jo tehtaan laajennusta, mutta kuoltuaan 1859 tehtaan johtajaksi nousi Ignazin poika, Ludwig. Paitsi taitava pienojenvalmista, hän oli myös taitava muusikko. Vanha tehdas jäi pian liian pieneksi ja tehdas piti Wienissä siirtää uuteen paikkaan sekä isoimpiin tiloihin ja tämä tuotantopaikka on vielä tänäkin päivänä paikallaan. Tehdas sai myös pääkonttorin ja myynti- ja näyttelytilat Wienin keskustasta. Bösendorfer vaali myös Wienin kaupungin kulttuurielämää avaamalla oman konserttisalin 19.11.1872.

Vuodesta 1889 Ludwig Bösendorfer aloittama perinne jakaa parhaille konservatorion oppilaille ja Bösendorferin nimeä kantavan pianokilpailun voittajille omat Bösendorferit palkinnoiksi jatkuu onneksemme vielä tänäkin päivänä. Ludwig eli aina vuoteen 1919 asti, mutta koska hänellä ei ollut omia lapsia jatkamaan tehtaan toimintaa, siirtyi yhtiön johtaminen kaupan myötä 1909 Carl Hutterstrasserille. Tehtaan huippuvuosina, juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, 1913-1914 oli tehtaan tuotanto noin 450 pianoa vuodessa. Maailmansota pudotti tehtaan tuotannon radikaalisti 136 pianoon vuodessa.30-luvun lama koetteli myös tehdasta ja 1931 Carlin pojat, Alexander ja Wolfgang, siirtyivät firman johtoon. Kaikkiaan sotien ajat olivat tällekin pianonvalmistajalle kovia aikoja; huonoimmillaan pianoja sodan takia valmistui 31 pianoa vuodessa, tehdas koki kovia aineellisia menetyksiä pommituksissa, puuvarastoja ryöstettiin ja poltettiin. Näyttelytilat toimivat sotilaiden majoitustiloina jne. Sodan päätyttyä kuitenkin tehdas pääsi taas hyvään vauhtiin vuosina 1946-47, kun tuotantoa saatiin uudelleen lisättyä ja tehtaalle saatiin jälleen sodan jaloista ammattitaitoista työvoimaa. Tehdas vietti 1953 jo 125-vuotisjuhliaan ja 1966 tehtaan osti Kimball. 1978 vietti tehdas 150-vuotisjuhliaan ja 1983 avattiin uusi konserttisali Bösendorferin tehdasrakennukseen. 90-luvulla tehdas avasi myös uuden, Twentieth Century, tehdasrakennuksen ja tammikuussa 2002 tehdas siirtyi itävaltalaisen BAWAG-PSK GROUPin omistukseen. Yamahan omistuksessa tehdas on ilmoittanut meidän kaikkien onneksemme, että merkki tulee jatkossakin säilymään itsenäisenään.

Bösendorfer-flyygeleiden legendaarisin malli lienee aikanaan Ferruccio Busonin toiveista suunniteltu Imperial Grand (malli 290), jossa on peräti 97 kosketinta eli soitettavaa riittää kahdeksan oktaavia. Tämä malli on edelleen yksi kuuluisimmista ja pisimmistä flyygeleistä maailmalla ja yhäti eritäin hyvässä mainessa kaikkialla soittavassa maailmassa. Kuten myös mallissa 225 - jota tehdään 92 koskettimella - lisäkielet lisätään bassoon. Busoni tarvitsi tätä innovaatiota Bach-sovituksiinsa, jotta hän sai jylhyyttä bassosointiin imitoimaan urkujen matalia ääniä. Vertailun vuoksi muistutan vielä, että "normaali" koskettimisto pianossa (flyygelissä) on 88 kosketinta käsittävä kokonaisuus. Soittimien vertailu voi olla vaikeata ja soittajat arvostavat kukin ehkä hieman erilaisia ominaisuuksia ja pianotkin ovat viimekädessä hyvin yksilöllisiä, mutta sangen yleisellä tasolla Bösendorferin sointia voidaan pitää sävyltään tummempana ja rikkaampana kuin yleisesti pianomaailman lippulaivana pidetyn Steinway & Sons pianojen ja flyygeleiden sointia. Merkittäviä nimiä Bösendorfer-menestystaipalen varrella ovat olleet tehtaan pianomallien suunnittelijat Theophil Freiherr von Hansen, Josef Hoffmann ja Hans Hollein.

Muistettakoon vielä lopuksi maailman kuuluja taiteilijoita, jotka ovat laskeneet maineensa Bösendorferin varaan; poimitaan listaa vaikkapa kapellimestari ja säveltäjä Leonard Bernstein, pianisti Wilhelm Backhaus, Arthur ja Anton Rubinstein, Gerhard Oppitzin Brahms-tulkinnat, Svjatoslav Richterin Bach-tulkinnat, Carol Rosenberger, Moritz Rosethalin levytykset HMV:lle, Robert Silverman ja Valentina Lisitsa. Oscar Peterson, Keith Jarrett, Rick Astley, Peter Gabriel, Roger Waters, Elvis Costello, Brian May, Freddie Mercury ovat myös käyttäneet merkkiä uskollisesti. Onneksemme merkki voi vielä tänäänkin hyvin ja konserttikansa ja soittajisto ympäri maailmaa saavat edelleen nauttia yhdestä pianomaailman hienoimmista pianon- ja flyygelinvalmistajien tekemistä laatusoittimista!