Seuraavin miettein johdattelen teidät nuoruuteni huikeisiin vuosiin, jolloin alakoulusta asti tuntemani koulukaverini, Jouko Vehmaan, kanssa suoritimme yhdessä polkupyöräretkiä retkipyörillämme mm. Tampereelta Hyvinkäälle musiikkia kuuntelemaan. Tuolloin vielä kumpikaan meistä ei omistanut ajokorttia ja kaikki muutkin kortit taisivat olla melko vähissä, mutta onneksi oli reilusti retkeilymieltä ja jo silloin hyvät hermot. Joten matkaan vain... Matka täytyi tietenkin tehdä Pälkäneen kautta, koska moottoritie sotki muuten hyviä suunnitelmia.

Tämän jutun varsinainen sankari, Matti Heroja (vuoteen 1939 asti Yli-Heroja) kävi perimätiedon mukaan syntymässä Viipurin kaupunginsairaalassa  18.11.1937. Äiti Vilma ja isä Ilmari Heroja olivat alkuaan kotoisin Kuortaneelta, Etelä-Pohjanmaalta ja äidin veli oli talvisodassa menehtynyt lentäjäsankarimme, Urho Heiskala. Ilmari-isä toimi Rääkkylän seurakunnan kanttorina vuosina 1934-1958 eli kuolemaansa asti ja isä myös piti kotona kirjakauppaa sekä toimi Kansaneläkelaitoksen piiriasiamiehenä täytellen kotonaan ihmisten eläkepapereita. Ensimmäisen oppinsa musiikissa Matti sai omalta isältään ja soitin oli piano. Isä myös tarvittaessa vahti harjoituksia pianon vieressä kädessä pieni keppi, jolla sai sormille näpäytettyä. Nämä soitannolliset harrasteet Matti on aloittanut jo seitsemän ikäisenä ja ensiksi käytettiin Martti Paavolan Pianonsoiton alkeita-vihkoja. Isä tunnettiin tulisuudestaan, mutta hän myös palkitsi esim. suksilla hyvän suoriutumisen. Kouluaikana Matti sai usein säestää virsiä, vaikka oli muuten vilkas luonteeltaan ja usein arestissa ja laiskassa koulun jälkeen. Yhdeksänvuotiaana alkoivat ahkerammat soittoharjoitukset pianon ääressä ja ensikosketus säestystehtävistä kirkossa tapahtui 1949 samanaikaisesti Ilmari-isän johtaman kirkkokuoron vieraillessa kesällä Ruotsissa.

Kesällä 1957 Matti pääsi Joensuun messuille Zimmermannin osastolle, jossa yhdeksäntoistavuotias nuorukainen esitteli pianoja ja flyygeleitä soittaen muutaman tunnin päivässä. Tästä keikasta palkkioksi saamillaan rahoilla Matti osti itselleen jo kauan himotun kameran lahjaksi. Tuohon aikaan yleisesti vielä katsottiin, että ihmisen on hyvä hankkia itselleen "kunnon ammatti", joten Mattikin valmistui Raahen seminaarista vuonna 1959 kansakoulunopettajaksi. Viikkoa ennen valmistumista hän oli käynyt tekemässä koesoitot ja - laulut Sibelius Akatemian testeissä. Raahessa kanttori Vilho Häkkisen puoliso, Anna Häkkinen,  opetti seminaarissa pianonsoittoa ja Häkkisten tytär taas opiskeli Sibelius Akatemiassa pianoa professori Timo Mikkilän johdolla. Tätä kautta Matti sai vinkin pyrkiä paitsi kirkkomusiikkilinjalle myös piano-oppilaaksi. Pääsykokeissa Matti soittikin sonaatteja ja Bachia professoreille ja opinnot alkoivat syksyllä 1959 Sibelius Akatemiassa.

Opinnot sujuivat sutjakkaasti Akatemiassa ja jo toukokuussa 1962 Matti valmistui kanttoriksi Eero Erkkilän ja Ilmo Haarion kanssa. Tässä välissä hän vielä ennen valmistumistaan suoritti asepalveluksen astuen kesällä 1960 Hämeenlinnassa Ilmavoimien Viestipataljoonaan palvelukseen. Matti pyysi kirkkomusikkiosaston  johtajalta Harald Anderssenilta kaikki tarvittavat tehtävät tutkinnon suorittamista varten etukäteen, jotta voisi  valmentautua tutkintoa silmällä pitäen. Hyvinkään seurakunnan kanttorin jäädessä maaliskuussa 1962 virkavapaalle tuli Matti Heroja valituksi vt. kanttoriksi ja keväällä 1964 hän tuli vaalien kautta valituksi tähän saman virkaan vakituiseksi. Virkaansa Matti Heroja pääsi hoitamaan 1961 valmistuneeseen professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelemaan Hämeenkadun varrella sijaitsevaan moderniin 32 m korkeaan ja 630 ihmistä vetävään kirkkoon. Pyhän kolminaisuuden kunniaksi kirkon kaikki muodot ovat kolmioita ja kirkon tunnistaa pyramidimaisesta hahmostaan. Kirkon rakennusaineina on käytetty betonin lisäksi marmorimosaiikkia ja Oregon-mäntyä. Hyvinkään kirkon nykyiset 35-äänikertaiset urut ovat vuodelta 1977 ja niiden suunnittelusta vastasi Urkurakentamo Hans Heinrich.

 1969 Heroja hakeutui Agricolan seurakunnan kanttoriksi Helsinkiin vuodeksi, mutta palasivat taas takaisin Hyvinkäälle. Vaimo, Eeva-Liisa, toimi erityisopettajana Ratakadun koulussa. Viranhoidon ohessa Matti Heroja opiskeli jatkuvasti ja suoritti diplomiurkurin tutkinnon 1964. Diplomilaulajaksi hän valmistui 1965 ja pianodiplomi tuli suoritetuksi 1966. Vuonna 1962 Matti Heroja oli Radion Kamarikuoron perustajajäseniä ja hyvin pian tämän tapahtuman jälkeen hän perusti Hyvinkään Kamarikuoron. Samaten vuonna 1967 häntä pyydettiin perustamaan ja johtamaan Safarikuoroa, jonka hän myös tekikin. Matti hoiti syksyn 1965 Sibelius Akatemian laulunopettajan lehtoraattia ja jatkoi sen jälkeen laulun opetusta tuntiopettajana kevääseen 1969 asti jakaen tunnit puoliksi oopperalaulaja Lauri Lahtisen kanssa. Tämän lisäksi Matti antoi myös pianotunteja Hyvinkään Musiikkiopistossa.

Paljolti Matti Herojan ideasta  Suomen Lähetysseura organisoi nyt niin suositut Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet Suomen kirkkoihin seitsemänkymmenluvun alussa. 1970-luvun taitteessa Matti Heroja valittiin myös Suomen Lähetysseuran johtokuntaan. 1970-luvulla Matti tutustui Savonlinnan oopperamaailmaan ja pääsi Jorma Panulan kapellimestariluokalle. Vuosina 1976 - 1978 Matti Heroja suoritti kaksi kapellimestarikurssia Panulan johdolla ja vuosina 1990 - 1992 Heroja oli Suomen Kansallisoopperan kuoromestarin virassa. Matti Heroja on toiminut kuoromestarina ainakin Lahden oopperayhdistyksen La Bohemessa ja harjoituttanut ja johtanut kapellimestarina Hartolan oopperayhdistyksen Verdin Naamiohuvit.

Eeva-Liisa ja Matti Herojan kolmeen poikaan musiikki on myös jättänyt jälkensä; vanhin poika, Jukka,  työskentelee kanttorina Ruotsin Gellivaressa. Tuomas on toiminut musiikinopettajana, mutta lukenut itsensä myös insinööriksi ja Antti opiskeli itsensä kontrabasistiksi ja suntion töiden lisäksi opiskeli myös matematiikkaa. Kaikki pojat ovat avioliitossa ja isovanhemmilla on jo neljä lastenlasta. Matti on epäilyt olevansa jo joku Metusalem, koska hänen virkavuosinaan Hyvinkäällä on palvellut seitsemän kirkkoherraa. Matti jäi virallisesti viettämään eläkevuosiaan täytettyään 70 vuotta marraskuussa 2007, mutta hän on silti sitoutunut luotsaamaan ainakin 1977 perustamansa oratoriokuoron jatkuvaan menestykseen.