Tässä historian aikakirjoissa ensi kerran jo 13.8.956 mainitussa ja rikkaista suolavaroistaan tunnetun Lüneburgin kylpyläkaupungin Pyhän Johanneksen kirkossa toimi urkurina myös jälkipolvien säveltäjänäkin tuntema Georg Böhm. Tämä nykyään yli 72 000 asukkaan pikkukaupunki sijaitsee Elbe-joen sivuhaaran, Ilmenau-joen varressa ja kaupunki tuli kuuluisaksi suolavaroistaan, joita Hansaliiton kauppiaat välittivät eteenpäin. Lüneburgin kaupunki sai kaupunkioikeudet 1247 ja Pyhän Johanneksen kirkko on yksi vaikuttavimmista ja kuuluisimmista Pohjois-Saksan kirkoista. Kirkon kuuluisan ja korkean alttaritaulun maalasi Hinrik Funhoffs. Kirkon barokkiurut ovat vähintäänkin näkemisen ja kuulemisen arvoisia, joten kannattaa poiketa katsomassa ja kuulemassa, kun siellä päin kulkee. Onneksi Lüneburg säilyi sodan jaloista pommien tuhoamatta sitä ja on vielä jälkipolvien ihmeteltävänä. Böhm syntyi 2.9.1661 Höhenkirchenissä Thüringenin osavaltiossa ja oma isä, joka toimi opettajana ja urkurina toimi hänen ensimmäisenä musiikillisena ohjaajana. Myöhemmin Georg sai opetusta myös Johann Heinrich Hildebrandilta, Ohrdrufin kanttorilta, joka taas oli ollut Heinrich Bachin ja Johann Christian Bachin oppilaana. Böhm sai viran Johanneksen kirkon urkurina pian edellisen urkurin, 1697 kuolleen Christian Florin jälkeen ja hoiti virkaa kuolemaansa 18.5.1733 asti. Ennen tuloaan Lüneburgiin Böhm oli vailla säännöllisiä tuloja ja tointa, mutta perhe oli perustettu vaimon kanssa ja heillä oli kaikkiaan viisi poikaa. Georg Böhmiä pidetään yhtenä ensimmäisistä pohjois-saksalaisista urkureista Pachelbelin ja Buxtehuden kanssa ennen mestari Johann Sebastian Bachia.

Säveltäjämestari Johann Sebastian Bach liittyy ilmeisen läheisesti Georg Böhmin henkilöhistoriaan. Johann synti Eisenachissa 21.3.1685 kaupunginmuusikon ja säveltäjän Johann Ambrosius Bachin ja Elisabeth Lämmerhirtin nuorimpana poikana ja kuului äidin puolelta erittäin arvostettuun erfurtilaiseen sukuun, joka taas oli useiden avioliittojen kautta yhteydessä Bachin sukuun ja moniin muihinkin musiikkiperheisiin. Johann Sebastianin ollessa yhdeksän vuoden ikäinen hän menetti äitinsä ja vuotta myöhemmin isänsä ja pikku Johann jäi vanhimman veljen, Johann Christophin, Ohrdrufin urkurin ja Pachelbelin oppilaan hoteisiin. Johann Sebastian jatkoi jo aloittamaansa koulunkäyntiä Ohrdrufin arvostetussa lyseossa opiskellen lähinnä latinaa, puhdasoppista teologiaa, musiikkia ja osallistui myös koulun monipuolisen kuoron toimintaan. Koulun kanttori järjesti Johann Sebastianin vapaaoppilaaksi 1700 latinakouluun, jossa hän opiskeli lisäksi myös kreikkaa, retoriikkaa ja logiikkaa. Samalla hän lauloi Hampurin eteläpuolella sijaitsevassa Lüneburgin Mikaelinkirkon poikakuorossa ja erittäin todennäköisesti harjaantui myös soittotaidoiltaan tuolloin loistavaksi soittajaksi. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 2006 on löydetty kirjallisia dokumentteja Bachin poikien jäljiltä, josta voimme melko varmasti päätellä, että Bach on tuntenut henkilökohtaisesti Georg Böhmin, tutustunut hänen sävellystuotantoonsa tarkasti ja erittäin todennäköisesti saanut henkilökohtaista musiikinopetusta suoran Böhmiltä. Bachilla oli myös ahkera tapa kopioida nuotteja öisin huonossa valaistuksessa ja tämä tapa oli varmasti edesauttamassa hänen myöhemmällä iällä tapahtunutta kaihivaivaa silmissä, joka sitten epäonnistuneen operaation tuloksena johti lopullisesti sokeuteen hieman ennen kuolemaansa 1750. Lüneburgin vuosinaan Bachia ovat kiinnostaneet erityisesti juuri Böhmin tekemät koraalisovitukset. Näinä Lüneburgin vuosina (1700 - 1702) Bach avarsi itseään pitämällä yhteyksiä Lüneburgin ranskalaisittain suuntautuneeseen ritariakatemiaan ja opintomatkalla Cellen kulttuurikysymyksissä Ranskaan kallellaan olevaan hoviin. Täällä hän imi vaikutteita ranskalaisesta urku- ja soitinmusiikista. J.A. Reinkenin urkujensoittoa hän taas kävi kuuntelemassa Katariinan kirkossa, Hampurissa ja hieman myöhemmin 1705 valvottuaan ensin Arnstadtin Bonifatiuskirkon urkujenrakennustyön ja saatuaan sen jälkeen samasta paikasta urkurin viran, matkusti kävellen Lyypekkiin asti kuullakseen Dieterich Buxtehuden soittoa kuuluisissa Abendmusik-tilaisuuksissa. Tähän matkaan hän käytti nelisen kuukautta, vaikka matkaan oli myönnetty vain neljän viikon virkavapaus.

Johann Sebastian Bach solmi ensimmäisen avioliittonsa 1707 Gehrenistä kotoisin olleen pikkuserkkunsa Maria Barbara Bachin kanssa ja aloitti urkurin viran Mühlhausenin vapaakaupungin Blasiuskirkossa. Mühlhausen osoittautui kuitenkin uskonnollisten erimielisyyksien pesäksi, joten Bach siirtyi 1708 herttua Wilhelm Ernstin hoviurkuriksi ja kamarimuusikoksi. Nämä Weimarin vuodet vakiinnuttivat Bachin aseman säveltäjänä ja täällä hän kypsyi täyteen osaamiseensa ammatillisessa mielessä. Tältä ajalta ovat peräisin monet suuret urkuteokset, monia klaveeriteoksia ja kamarimusiikkia syntyi noina vuosina. Kantaatteja syntyi myös runsaasti, koska Bach sai nimityksen 1714 konserttimestariksi ja se edellytti myös säännöllistä sävellystyötä. Bach teki myös konserttimatkoja urkurina konsertoiden mm. Hallen Liebfrauenkirchen uusilla, suurilla uruilla, konsertoi Kasselin hovissa ja Leipzigin pääkirkossa. 1717 hän vieraili Dresdenissä ja jo 1713 hän oli aloittanut työskennellä Weissenfelsin hoviin, jonne hänet nimitettiin myöhemmin kunniakapellimestariksi. Hän antoi oppilailleen myös opetusta ja häneen ystävinään olivat mm. urkuri J.G. Walter ja säveltäjä Telemann. 1717 Bach otti vastaan ruhtinas Leopoldin tarjoaman hovikapellimestarin viran Anhalt-Köthenissä, kun hänet oli edellisen herttuan hovikapellimestarin virkaa täytettäessä ohitettu.

Uuden, vapaamielisen ruhtinaan palveluksessa kaikki sujui aluksi hyvin; vaikka Köthenin hovi oli reformoitu, sai Bach kouluttaa lapsensa luterilaisessa koulussa. Ruhtinas oli hyvin ystävällinen ja kovin kiinnostunut musiikista. Hovin orkesteri ei ollut kovin suuri, mutta siinä oli melko taitavia soittajia ja Bach kirjoittikin Köthenin aikanaan enemmän maallista musiikkia ja enimmäkseen instrumentaalimusiikkia. Tältä aikakaudelta ovat Bachin monet sarjat, monet klaveeriteokset, yhtyesonaatit ja maakreivi Christian Ludwigille tehdyt Brandenburgilaiset konsertot (6 kpl) sekä esim. Das Wohltemperierte Klavier. Kova paikka Bachille oli varmasti 1720 Marian, oman vaimon äkillinen kuolema. Joulukuussa 1721 Johann Sebastian solmi toisen avioliiton Weissenfelsin hovin trumpetinsoittajan tyttären, Anna Magdalena Wilckenin kanssa ja Anna oli myös itse laulaja Köthenin hovissa. 1721 ruhtinas Leopold solmi avioliiton "epämuusan" kanssa ja hänen kiinnostuksensa musiikkia kohtaan alkoi kaikota. Bach alkoi tähyillä aukeavia virkoja muualta ja pian Kuhnaun kuoleman jälkeen Leipzigin Tuomaskirkon kanttorin virka tuli hakuun ja tätä virkaa varten työnäytteeksi Bach sävelsi Johannespassion. Bach otti uuden virkansa Leipzigissa vastaan toukokuussa 1723 ja hän hoiti tätä virkaansa elämänsä loppuun eli 28.7.1750 asti.