Huhtikuun 21. päivä
tuli kuluneeksi kaksi vuotta suuren suomalaisen urkurin ja pianistin, Tapani
Valstan, kuolemasta. Valsta suoritti
Sibelius-Akatemiassa urkudiplomin 1946 Elis Mårtensonin ohjauksessa ja
pianodiplomin vuotta myöhemmin Ilmari Hannikaisen ansiokkaassa johdatuksessa. Vuonna
1949 Valsta voitti järjestyksessä toisen Maj Lind pianokilpailun. Urkurin
tointa hän hoiti vuodesta 1955 lähtien Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa
(nykyinen nimi) ja merkittävä päivätyö oli myös opetus Sibelius-Akatemiassa
pianonsoiton opettajana, lehtorina ja lopuksi ennen eläkkeelle siirtymistä
vielä professorina vuosina 1959 - 1985. Emme voi unhoittaa hänen vuosia 1953 -
1959, jolloin hän pianistina soitti Radio-orkesterissa ja on uransa aikana
säestänyt melkoisesti merkittäviä laulajia.
Toinen merkittävä suomalainen 1937 Viipurissa
kanttori-urkuriksi valmistunut ja sodan jälkeen opintojaan Sibelius-Akatemiassa
diplomiurkuriksi ja -pianistiksi jatkanut, Tauno Äikää, teki samoin merkittävän
uran seurakuntien palveluksessa toimien Helsingissä Johanneksen kirkon urkurina
24 vuoden ajan vuodesta 1958 vuoteen 1984. Äikää opetti myös
Sibelius-Akatemiassa 1958 - 1966 ensin opettajana ja sitten 1966 - 1984
lehtorina, mutta professuuria hän ei hoitanut tässä oppilaitoksessa, vaikka
professorin arvonimen saikin vuonna 1974. Äikään asiantuntemusta urkurina käytettiin
monien urkujen valmistuksessa hyväksi ja hänen lempiurkunsa olivat Johanneksen
kirkon romanttiset, Oskar Merikannon - itsekin pitkään Johanneksen kirkon
urkurina toiminut - 1921 suunnitteleman laajennuksen mukaiset 66 äänikertaiset
(jakautuen kolmeen sormioon ja jalkioon), pneumaattiset urut. Urut, kuten
kirkkokin valmistuivat alkujaan 1891 ja ne suunnitteli saksalainen Walker &
Co.
Itseoikeutettuna kolmantena jäsenenä tähän kovaan seuraan
kuuluu tietysti urkutaiteilija Enzio Forsblom, joka suoritti oman
urkudiplominsa 1948 Sibelius-Akatemiassa Elis Mårtensonin johdolla. Helsingin
yliopistosta Forsblom valmistui filosofian kandidaatiksi 1949 ja jatkoi
opintojaan sen jälkeen vielä Kööpenhaminassa ja Pariisissa väitelläkseen 1957
Åbo Akademiasta filosofian tohtoriksi. Vuosina 1949 - 1969 Forsblom toimi
Helsingissä eri seurakuntien urkurina ja vuosina 1969 - 1986 Sibelius-Akatemian
urkujensoiton professorina sekä Åbo Akademin musiikkitieteen dosenttina.
Elinaikanaan hän ehti suunnitella yli kahdetkymmenet urut, mm. Finlandia-talon
urut. Forsblom muistetaan laajasti varsinkin Bach-tulkinnoistaan ympäri
maailmaa.
Tämän kovia kokeneen kolmikon liitämme yhteen Tampereen
tuomiokirkon urkurin, Matti Hannulan, järjestämien Kesäillan
urkumusiikkia-sarjan - pitkä perinne ja ansiokas työ urkumusiikin eteen -
kautta. Edellä lyhyesti esittelemiäni herroja olen kaikkia päässyt tässä 1902 -
1907 rakennetussa ja Lars Sonckin suunnittelemassa kivikirkossa 1929 Kangasalan
Urkutehtaan suunnittelemilla 70-äänikertaisilla (kolme sormiota ja jalkio)
romanttisilla uruilla kuulemaan, onnekseni vielä useamman kerran kutakin
erikseen.
En malta olla vielä liittämättä jenkan jatkoksi
englantilaista Peter Hurfordia, 1930 syntynyttä lakia ja musiikkia Cambridgessa
opiskellutta urkutaiteilijaa, jota maailmalla pidetään erittäin arvostettuna nimenomaan
Bach-tulkinnoistaan (levyttänyt koko Bachin urkukirjallisuuden). Kuunneltuasi hänen tulkintojaan, et voi olla
kiinnittämättä huomiotasi erinomaisiin tempoihin, selkeään artikulaatioon
musiikissa, tarkasti ja huolellisesti valittuihin äänikertojen käyttöön ja
kaikkinensa loistavaan musikaalisuuteen soitossa sekä tyylien tajuun. Oma
persoonallinen merkityksensä saattaa olla myös Pariisissa sokean urkurin, André
Marchalin, barokkimusiikin erikoisasiantuntijan, luona vietetyllä ajalla.
Hurfordin aivoituksiin voit käydä tutustumassa hänen kirjastaan Making Music on
the Organ vuodelta 1998.
Muistakaa taas kuunnella hyvää musiikkia ja uskomattomia
tulkintoja, niitä maailmassa onneksi piisaa! Itse löysin (vinkiksi) verkosta
sangen upean tulkinnan Peter Hurfordilta Bachin järkäleestä Toccata, Adagio ja
Fuuga C-duurissa. Suosittelen tutustumaan vaikka välittömästi! Palkitsee
vaivan...
Kuvassa Tampereen tuomiokirkon urkuri ja doplomilaulaja Matti Hannula työmaansa äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti